Joinakin hetkinä iskee suru. Väsymys saa sen aikaan. Miten kaikki tuntuu valuvan sormien lävitse kuin hiekkaa, hiekkaa...
Valo maalaa kalenteria seinille, ruohoon, rannalle. Värit haalistuva syksyn mentyä - haalistutkohan sinäkin? Jos hautaan kuvasi tuhkaan pysyykö punainen aina punaisena kuin seinät Pompejissa?
Haluan palata takaisin uneen.
Valo maalaa kalenteria seinille, ruohoon, rannalle. Värit haalistuva syksyn mentyä - haalistutkohan sinäkin? Jos hautaan kuvasi tuhkaan pysyykö punainen aina punaisena kuin seinät Pompejissa?
Haluan palata takaisin uneen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Höpsistä. Näen nyt kirkkaana sen, että jotain tulee tapahtumaan.
Horisontin takana on aina valoa.
Älä ole surullinen. En tiedä, haalistunko sinulle, mutta sinä et haalistu minulta. Minussa on nyt erikoista varmuutta. Ja vaikka varmuus huomenna olisikin tiessään, tunteet eivät.
Ja aika, se valuu meiltä kaikilta.
Aamun ensimmäinen kahvikupillinen pesee aina pois väsymyksen kuin Kenian aurinko puhdistaa savannin. Minulla on syli täynnä karttoja, joiden merkkejä en ymmärrä. Orjat helteessä rakentavat pyramideja, viestejä jumalille, portaita taivaisiin. Pidä kiinni varmuudestasi. Pue se yllesi. Taivuta haarniskaksi, joka tukee sinua tuulessa.
Isken silmää. Suru kääntyy kaipuuksi.
Olen tänään kaivannut paljon..
Näen kaunista vaan. Sinä et pelaile. Muutenkin, sun välittäminen on puhdasta.
Kaunista, sanalla maalailua
Kauniisti sanottu. Jotain mitä tarvitsin juuri tähän hetkeen - kiitos.
Kiitos kirjoittajalle ja kauniita unia
Lukija yrittää nukkua Suomen kuumassa suvessa, edes hetken
Pompejissa en ole käynyt
mut kuviteella
voin ..
Jonkin okran punaisen
hiekan kuuman
polttavan..
Et kuvaani kätkeä
voi !
Se palaa
mieleen aina
vaan..
Mutta seinät
Pompejin
on aina ennallaan.