KääpiöMäyräkoira.

Kääpiömäyräkoira on mäyräkoira - mielestäni koiran ensisjainen tehtävä ei ole olla "helppohoitoinen". Mutta ainakaan minkään mäyräkoiran turkki ei ole älyttömän työläs, karkeakarvaista tosin pitää trimmata aika ajoin. Oma äitini on 80-vuotias ja pärjää hyvin kääpiömäyräkoiransa kanssa-riippunee ao. henkilön kunnosta ja koirakokemuksesta- pennun kasvatus (n. 2 vuoden ikään) voi olla hiukan hermoille käypää jos ao. henkilöllä ei ole aiempaa koirataustaa. Koira kannattaa ensin opettaa kulkemaan normaalihihnassa onpa se sitten näyttelykoira tai kotikoira ja kun se onnistuu, voi sopivissa tilanteissa kokeilla fleksiä. Pääsääntöisesti mäyräkoirat ovat sen verran riistaviettisiä, että en riskeeraisi koiran henkeä päästämällä sitä vapaaksi missään missä on lähellä liikennöityjä teitä tai petoeläimiä (yleensä metsissä on ainakin jompaa kumpaa). Kääpiömäyräkoirissa riistaviettisyys kuitenkin vaihtelee, joten voi löytyä sellaisiakian, jotka eivät poistu omistajan luota- pennusta on kuitenkin paha sanoa, millainen siitä tässä suhteessa tulee.

Vapaana juoksentelua kaikki terverakenteiset koirat tarvitsevat liikunnakseen. Koirapuistoon voi olla hyvä mennä. Mitään koirarotua ei kouluteta huutamalla, vaan koiralle pistetään rajat kotona ja käsketään tottelemaan siihen saakka kunnes se tottelee, jotta se alkaa kunnioittamaan omistajaansa, jonka sinun luulisi elinvuosiesi aikana jo oppineen. Mutta mäyräkoirien luonne on yksilöstä kinni, kuten temperamentti ja metsästysvietti. Omistajaa kunnioittava koira ei yleensä lähde kauas ulkoiluttajastaan vapaanakaan ollessaan, ennen kuin havaitsee jotain sopivaa riistaa.