Isäni veljen kuoleman jälkeen veljen vaimo ja hänen aikuiset lapsensa perivät vielä yhteisistä jakamattomista metsistä puolet.
Niitä ei vielä jaettu, vaan ne jätettiin edelleen yhtymän muotoon.
isä on hoitanut yhdessä veljensä kanssa näitä yhteisiä metsäpalstoja ja olen minäkin ollut siellä mukana.
Nyt vaan mietityttää sellainen asia, kun veljen aikuiset lapset eivät ole olleet kertaakaan mukana metsähoitotöissä, kun heillä tuntuu olevan aina kiirettä, eivätkä ole ehtineet/haluneet/viitsineet osallistua näihin yhteisiin töihin.
On heitä pyydetty, mutta eivät ole muka ehtineet.
Käyköhän sitten niin, että veljen lapset eivät jatkossakaan osallistu metsäyhtymän yhteisten metsien hoitoon, eivätkä muutenkaan kysele, että olisko siellä töitä, joita voisi tehdä.
Vaan antavat metsien olla ja työt jäävät kohta 75 vuotiaan isäni ja minun vastuulle.
Sitten kun rahaa puun myynnistä on tulossa, niin vasta sitten kiinnostuvat asiasta, kun toiset on tehneet raskaan työn.
Viisainta olisi varmaan jakaa koko metsäyhtymä, niin ei tarvitsi silloin hoitaa niitä metsiä kuntoon, jotka jaossa menevät veljen lapsille.
Metsien jakotilanteessa pitäisi oikeastaan olla sellainen laki, että metsänhoitotöitä tehnyt saisi hyvitystä siltä henkilöltä, joka saisi valmiiksi hoidetun metsäpalstan perinnöksi.
Koska hyvää metsämaata saanuthan joutuu hyvittämään taimikkoa saaneelle, että metsien jako on oikeudenmukainen.
Jakohommakin pitäisi tehdä tilanteessa, jolloin metsänhoitotyöt on tekemättä.
Eihän sekään ole järkevää, että jako suoritetaan vasta, kun metsän on hoidettu kuntoon, silloinhan saajan ei tarvitse tehdä metsänsä eteen mitään työtä, kun toiset on tehneet metsänhoitotyöt valmiiksi.
Se näissä yhteismetsissä on ongelma, eli jos osa omistajista ei halua tai
viitsi osallistua metsänhoitotöihin.
Niitä ei vielä jaettu, vaan ne jätettiin edelleen yhtymän muotoon.
isä on hoitanut yhdessä veljensä kanssa näitä yhteisiä metsäpalstoja ja olen minäkin ollut siellä mukana.
Nyt vaan mietityttää sellainen asia, kun veljen aikuiset lapset eivät ole olleet kertaakaan mukana metsähoitotöissä, kun heillä tuntuu olevan aina kiirettä, eivätkä ole ehtineet/haluneet/viitsineet osallistua näihin yhteisiin töihin.
On heitä pyydetty, mutta eivät ole muka ehtineet.
Käyköhän sitten niin, että veljen lapset eivät jatkossakaan osallistu metsäyhtymän yhteisten metsien hoitoon, eivätkä muutenkaan kysele, että olisko siellä töitä, joita voisi tehdä.
Vaan antavat metsien olla ja työt jäävät kohta 75 vuotiaan isäni ja minun vastuulle.
Sitten kun rahaa puun myynnistä on tulossa, niin vasta sitten kiinnostuvat asiasta, kun toiset on tehneet raskaan työn.
Viisainta olisi varmaan jakaa koko metsäyhtymä, niin ei tarvitsi silloin hoitaa niitä metsiä kuntoon, jotka jaossa menevät veljen lapsille.
Metsien jakotilanteessa pitäisi oikeastaan olla sellainen laki, että metsänhoitotöitä tehnyt saisi hyvitystä siltä henkilöltä, joka saisi valmiiksi hoidetun metsäpalstan perinnöksi.
Koska hyvää metsämaata saanuthan joutuu hyvittämään taimikkoa saaneelle, että metsien jako on oikeudenmukainen.
Jakohommakin pitäisi tehdä tilanteessa, jolloin metsänhoitotyöt on tekemättä.
Eihän sekään ole järkevää, että jako suoritetaan vasta, kun metsän on hoidettu kuntoon, silloinhan saajan ei tarvitse tehdä metsänsä eteen mitään työtä, kun toiset on tehneet metsänhoitotyöt valmiiksi.
Se näissä yhteismetsissä on ongelma, eli jos osa omistajista ei halua tai
viitsi osallistua metsänhoitotöihin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koska kyseessä on perintömetsä niin ette saa edes metsävähennystä.
Myykää tila ja jakakaa rahat. Noila lähtökohdilla se on paras vaihtoehto
Metsien myyti olisi selvin tapa, kun on sellaistakin metsää, joka täytyisi päätehakata muutaman vuoden sisällä.
Jos metsät on vielä myymättä, silloin kun päätehakkuun tapahtuu, niin kyllä sen metsänhakkuu kone saa toimittaa, kun ei enää viitsi alkaa käsin puita kaatamaan.
Tuohon hakkuutyöhön tuskin ottaisivat osaa isän veljen lapset, koska heillä tuntuu olevan kiirettä ja töitä, kun eivät ole tähän saakkakaan osallistuneet metsien hoitoon.
Selvintä olisi myydä metsät jo nyt, koska hakkuun jälkeen ei enää ainakaan meikäläinen hyödy hakatusta metsästä mitään ja siinä tulee vaan sitä uudistus työtä, kun joutuu taimet istuttamaan tai kyllähän ne taimet metsähoitoyhdityksen kauttakin tulevat istutetuksi, palkkatyövoimalla.
Työn teettämisestä tulee tietenkin maksaa työn tekijälle.
Koivikkometsää voisi jättää vähän polttopuu tarpeiksi, mutta kaikki männiköt ja kuusikot saisi myydä pois ja pääsisi nauttimaan rahoista.
Metsän myynnissä tulee pieni stoppi: Eli metsää voi myydä vasta KAIKKIEN osakkaiden/omistajien suostumuksen jälkeen. Tällöin siis yksikin vastarannan kiiski voi torpata metsänmyyntihankkeen.
Viisainta olisi (ehkä) jakaa koko metsäomaisuus kahteen osaan, jolloin kysyjä saisi omaa metsää jossa touhuta vapaasti ja antaa toisen sukuhaaran metsien pusikoitua kaikessa rauhassa.
Perikuntien/monien omistajien metsissä on se ongelma, että jos on yksi innokas metsänhoitaja, menee vaikka raivaamaan pöpelikköä, niin joltain vastarannan kiiskeltä tulee haukut, "mitä menit tekemään ilman lupaani?", "ei näitä olis tarvinnut kaataa"..... jne. Mitään maksua tehdystä työstä et saa, vaan kaikki tuotto menee tasan myöhemmin näiden känkkäränkkien taskuihin, samalla tavalla kuin sinullekin.
Siksi oma metsä on paras metsä, tukit voi myydä halutessaan vaikka polttopuiksi eikä tarvii kuunnella muitten valituksia.
Voitte myös esittää laskun metsätöistänne yhtymälle. Esittäkää muille osakkaille hinnoitteluperusteet ja laskelmat tekemistänne töistä; puunmyyntineuvottelut, palstakäynneistä bensakulut, kirjanpitokulut, veroilmoituksen teko jne.
Yhtymä on liikeyritys, joka voi maksaa palkkioita. Tällainen käytäntö varmasti aktivoi muita osakkaita ottamaan osaa paremmin.
siis palkka perusteet pitää esittää ja hyväksyttää osakkailla ennen työn tekoa