Hei!
Palaako mielessäni ja sydämessäni oleva mies vielä elämääni vai haikailenko turhia?Ikävöikö hän minua niin kuin minä häntä?Vai onko minulle luvassa joitain aivan muuta rakkauden saralla?Alkaa jo usko mennä rakkautteen kun pettymystä seuraa aina vain uusia pettymyksiä:( Milloin elämääni tulee mies,joka haluaa minut ja vain minut,ei vain hetkeksi vaan iäksi?
Kiitos
Palaako mielessäni ja sydämessäni oleva mies vielä elämääni vai haikailenko turhia?Ikävöikö hän minua niin kuin minä häntä?Vai onko minulle luvassa joitain aivan muuta rakkauden saralla?Alkaa jo usko mennä rakkautteen kun pettymystä seuraa aina vain uusia pettymyksiä:( Milloin elämääni tulee mies,joka haluaa minut ja vain minut,ei vain hetkeksi vaan iäksi?
Kiitos
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidä tuolistasi kiinni :-)
sinä vastasit jo itse omaan kysymykseesi: ikävöikö hän minua...vai onko minulle luvassa jotain muuta....? = et ole itsekään täysin rakastunut mieheen, mutta olet kamalan yksinäinen.
sinä olet sellainen kiltti kesäheinä, joka tanssii tuulen puhalluksessa ja toivoo pysyvänsä pystyssä seuraavaan kesään asti. mutta kun oikeasti sinä et ole mikään helppouskoinen, esimerkiksi tyrkyttävät kauppiaat sinä osaat ravistaa tiehensä.
rakkauden kanssa on toisin. se johtuu lapsuudestasi, jossa et saanut tarpeeksi tukea ja pyyteetöntä rakkautta. siksi sinä etsit sitä nyt aikuisena sitäkin toivokkaammin. siinä on vaaransa.
älä luota äläkä anna kaikkea itsestäsi niin nopeasti. sinä olet nuori ja kokematon, vaikka uskotkin nähneesi jo puoli maailmaa.
heitä se mies sivuun mielessäsi.... jos hän palaa, hän palaa. jos ei, niin siihenkään ei kuole.
minä ehdotan "vakavasti", että teet jostakin muusta asiasta, kuin rakkaudesta, elämäsi navan ja keskipisteen. silloin se pääsee hiipimään luoksesi ilman nyrkkeilyhanskoja.
ja syö vähemmän pikaruokaa, se ei ole terveellistä.
Olipa yllätys,että olit katsonut kysymykseeni näinkin pian,kiitos:-)
Totta on,että olen kiltti ehkäpä liiankin..ja mitä lapsuuteen tulee totta sekin.
Niin ja rakkautta kaipaan ehkä liikakin..toisaalta en ihastu kovin helpolla enkä ihan ketä tahansa huolisikaan.Tuo luottamusasia on enemminkin toisinpäin,sillä luottamus on asia joka vie minun kohdallani aikaa ja siksi en myöskään kovin nopeasti anna kaikkea itsestäni.
No mutta täytyy siis vaan keskittyä muihin asioihin ja antaa sen rakkauden tulla,jos on tullakseen.Joskus sitä vaan vaipuu synkkyyteen ja alkaa tämä yksinolo kyllästyttää.
Kiitos vielä kerran sinulle!