lähistöllä täällä Paimiossa, kun sieltä on illan mittaan kuulunut merkillistä vingahtelua ja kuin vienoa ketun haukuntaa. Yllätys oli melkoinen, kun ruohikossa lymysi matalana supin poikanen, joka oli miltei puolet aikuista kissaakin pienempi. Menin aivan lähelle puolen metrin päähän, mutta silloin se säntäsi karkuun ja piti hirveän älämölyn kuin vihainen koira olisi ärhennellyt. Ei tuollaista varmaan uskalla edes silittää. Kyllä syksyllä saattaa taas karviaismarjat huveta parempiin suihin yöaikaan, jolleivat syö niitä jo raakana.
Kävinpäs äsken metsässä talon
kaikkea sitä näkee
165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En minä kyllä supikoiraa ensimmäiseksi rupeaisi silittämään....Eikä se meidän luontoomme edes kuulu, mutta tänne se on tullut jäädäkseen. Ihan nättihän se on ja kaikkiruokainen ja kun vielä talvellakin osaa horrostaa ja odotella lämmintä ilmaa niin hyvin lisääntyy. Suomen luonnon alkuperäislajeille ei ole hyvä ystävä tuo idästä levitetty tarhaeläin.
Olen nähnyt kun laitakaupungin kadulla keskellä päivää eräänä kevätpäivänä kosiskelivat. Ja painuivat siitä pusikkoon ja eiköhän parittelemaan...? On vaan niin kova lisääntymään, että aina tahtoo nuo alkuperäislajit siitä kärsiä.