liian risainen elämä

Joo, varmaan totta joka sana.

voisitko kiitos jättää tommoset kommentit johki muualle. jos elämäni kuulostaa sinusta trollilta niin onneksi olkoon, oma elämäsi on varmaan sujunut sitten suunnitelmiesi mukaan ja ilman vastoinkäymisiä.

Olen nuori 17 vuotias nainen, ja kysyn vaan, miksi istuisin täälä huvikseni trollaamasta tollasta paskaa??

Ainiin, jos joku kaipaa juttuseuraa/ vertaistukea tjts. niin olis tosi kiva jutella jonkun kanssa vähän enemmän. ETENKIN te nuoret äidit kaiken ikäiset tosi tervetulleita ! laittakaa vaikka meiliä, niin ehkä voitaisiin jutella FBn kautta tai mesessä :)

[email protected]

Hei hei. Ei se nyt noin mene. Olet yhä edelleenkin itse se, joka päättää, mitä elämässäsi tapahtuu ja mitä ei. Jos pidätkin lapsen, niin ei se tarkoita sitä, ettet enää voi opiskella tai ettet voi saada aviomiestä tai sinistä omakotitaloa. Monet ovat opiskelleet lapsen ja useammankin kanssa (minäkin, tiedän siis kokemuksesta). Äitiys ei myöskään vaikuta älykkyysosamäärään, joten ihan samoihin tavoitteisiin voi päästä lapsen vanhempanakin. Suurin osa yksinhuoltajista päätyy jossain vaiheessa parisuhteeseen, se on ihan normaalia. Varsinkin kun ikää on noin vähän.

Luultavasti uupahtamisesi lukion suhteen johtuu nimenomaan masennuksesta, vaikka et itse sitä sellaiseksi tunnista. Ei masennus ole mikään tahdonvoimanpuute, joten siitä ei useinkaan selvitä millään "sinnittelyllä". Nyt kun olet raskaana ja aiot pitää lapsen, niin hae apua myös tuohon mielenterveyspuoleen, sillä sitä tulet todennäköisesti tarvitsemaan jo taustasi (lastenkoti) vuoksi. Kannattaa hoitaa asia kuntoon nopeasti, niin olet lapsen synnyttyä ja vanhempainlomien loputtua taas valmis jatkamaan opiskelujasi virkistävän tauon jälkeen aivan uudella innolla.

Kiitos ! Tuntuu vaan niin tyhmältä ja vastuuttomalta tuoda lapsi valmiiksi risaiseen elämään kun itsekkin olen kuitenkin käytännössä lapsi jolla on vielä niin paljon kokematta ja tekemättä.

Ja vaikka omia henkisiä ongelmia tässä vielä riittäisikin niin aijon kuitenkin sinnitellä ja repiä itsestäni sen verran irti että jaksan rakastaa hoivata ja helliä tätä pientä nyyttiä, joka ilmeisesti oli tarkoitettu elämääni juuri nyt..

Jumala ei anna kellekkään enempää taakkaa kuin kukin itse jaksaa kantaa.
Tässä on nyt sitten minun kuormani ja tähtään siihen että tästä selvitään

Ainakin sulla on nuori nainen asenne kohdallaan ja sillä pääset jo pitkälle näin aluksi:) ja aiva kuten tuossa ylempänä sanoikin joku fiksu että mikä estäisi sinua saamasta noita haaveita toteen.ainut mitä et voi saada on ESIKOINEN silloin.mutta voit saada toisen lapsen juuri sinua rakastavan ja sinulle tarkoitetun miehen kanssa 27vuotiaana kun asutte sinisessä omakotitalossa ja sinulla on lääkärin ammatti:) ja tuosta lastenkoti asiasta olen itse ollut 6vuotta lastenkodissa ja odotan ensimmäistä lasta ja ikää löytyy 18. Terapiaan kannattaa hakea jos kaipaa juttu kaveria ja itsellä ainakin on auttanut:) Poikkean tästä silti jotenkin sillä olen menossa myös pian naimisiin,joten en ole muuten samassa lähtökohdassa:) mutta tuossa olet oikeassa että jumala on sen lapsen sinulle tarkoittanut joten pidä hyvää huolta tulevasta pikkuisesta ja onnea vielä pärjäät kyllä:):)

Voi että ! nyt kyllä virtaa taas kyyneleet aika vuolaasti ! tuntuu niin mahtavalta lukea tollasia sanoja jotka ihan oikeasti auttaa jaksamaan ! missä kohtaa raskautesi on menossa?
Terapia minun piti aloittaa jo aikoja sitten mutta tiukka opintosuunnitelma ei antanut periksi kun opiskelupaikkakuntani oli niin kaukana terapian järjestävästä kaupungista. nyt kadun etten keskeyttänyt opintojani aijemmin ja mennyt sinne terapiaan pistämään elämääni takaisin raiteilleen, toisaalta nyt kun en opiskele olisi oiva ja aika otollinen aika aloittaa se terapia !

Hyvä että auttaa:) ja aivan alku metreille vasta menossa vasta n.4-5 vkoa.Ja minulla myös terapia paikka lähes 100km päässä mutta kyllä sinne on päässy kuitenki kulkemaa ja sijais äiti on vieny mua sinne:) nyt oon siis asunu n.8vuotta sijaisperheessä ja 2vuotta asunut kihlatun kanssa ja lapsi oli suunnniteltu:) Missä kohtaa itselläsi raskaus?minullakin muuten j'ää koulu kesken:) mutta käyn niin pitkälle koulua kun voin ja jatkan kun kihlattuni jää isyysvapaalle vai mikä onkaan:)

Valitan. Lasta ei oikein tuollaiseen elämäntilanteeseen kannata järjestää.

en tiedä kummalle vastasit mutta sinä voisit perustella vähän?

.

mutta tuossa aloittajan tekstistä tulee kuva ettei ole tarkoitukella hankkiutunut raskaaksi? Ja tuolle asialle ei enää mitään voi sillä hän on jo raskaana ja sanoi selvästi ettei aborttia tee.

Voin sanoa kokemuksesta, ettei asioiden nyt ihan noin tarvitse olla, että päätyisit kouluttamattomaksi yksinhuoltajaksi. On ihan sinusta itsestäsi kiinni, että miten elät elämäsi lapsen jälkeen. Voit yhä lukea itsesi lääkäriksi, kunhan vain pääset ensin sinne lääketieteelliseen, ja hankkia itsellesi sen sinisen omakotitalon. Ja minä olen päälle parikymppinen useamman lapsen äiti, jolla on korkeakouluopinnot puolessa välissä. Ja asun muuten isossa omakotitalossa, joka ei kylläkään ole sininen, mutta ihan kivanvärinen kuitenkin. :) Enkä ole todellakaan voittanut lotossa - joku on nimittäin sitäkin minulta kysynyt... :)

Ja kukas sen talon maksaa?

Kun saat lapsesi ja tutustut häneen niin et voi enää kuvitellakkaan että elämä ilman häntä olisi parempi vaihtoehto, vaikka rankkaa tulee ihan saletitsti olemaankin. Ehdotan nyhtämään neuvolasta kaiken mahd. tuen ja vertaisryhmät yms. (yksinhuoltajille ja alle 20v nuorille yleensä hyvät omat ryhmät)

Ja todellakin sun unelmat voi vielä toteutua, vaikka lapsen saatkin. Eikä edes kuulosta kovin utopistiselta että asiat olisat tuolla mallilla kun olet 27-29. Enemmän töitä sun täytyy kyllä tehsä kuin muiden, mutta oletpahan aidosti sen sitten ansainnutkin :) Ja olet parin vuoden päästä muuten hemmetin rautainen kypsä ja vahva mimmi verrattuna ikätovereihisi. Mikään ei kasvata niin hyvin kuin lapsi, kun vain sitoutuu itse lapsen kasvatukseen ja hyvinvointiin

Itse sain lapseni 20 vuotiaana ja tilanteeni oli helpompi kuin sinulla, mutta voin hyvin samaistua tunteisiisi tulevaisuudesta ja itse olin juuri toipumassa masennuksesta. Itselläni jatko-opinnotojen aloitus/sisään pääsy viivästyi mutta nyt olen opiskelemassa kasvatustieteellisessa, enkä olisi tänne päätynyt ellei minulla olisi omaa lasta.
Ja en tänä päivänä en ottaisi sitä toista vaihtoehtoa, jossa elämäni olisi helpompaa,muttei minulla olisi lastani(nyt 1,5v). En kadu, en tosiaankaan.

ja vielä kommenttina uskovaisena ihmisenä: Uskon että jos tukeudut Jumalaan ja teet eettisesti oikean ratkaisun, Hän antaa sinulle voiman ja siunauksen tulevaisuuteen.

Jos haluat jutella lisää niin kommentoi niin otan yhteyttä. Ja jos asut Oulussa päin tuutoroisin sinua mielelläni