Jännitän kovasti uusia tilanteita, esiintymistä ja joukon keskipisteenä olemista. Muuten olen ihan rento, iloinen ja tutussa porukassa hyvinkin puhelias.
Syksyllä minun pitäisi aloittaa lähihoitajaopinnot ja mietinkin nyt, miten käy kun mitä ilmeisimmin joudun pyytämään lääkäriltä propral-reseptin, koska jännitän niin paljon koulun alkua. Tyssääkö kaikki siihen, katsotaanko minut tämän ongelmani takia jotenkin mielenvikaiseksi ja sitä kautta alalle sopimattomaksi.
Mielipiteitä, kiitos.
Syksyllä minun pitäisi aloittaa lähihoitajaopinnot ja mietinkin nyt, miten käy kun mitä ilmeisimmin joudun pyytämään lääkäriltä propral-reseptin, koska jännitän niin paljon koulun alkua. Tyssääkö kaikki siihen, katsotaanko minut tämän ongelmani takia jotenkin mielenvikaiseksi ja sitä kautta alalle sopimattomaksi.
Mielipiteitä, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tietenkään käy näin! Jos lääkäri määrää sinulle Propral-lääkettä, sen avulla uskallat mennä rohkeammin uusin tilanteisiin ja samalla saat kerättyä itsellesi onnistumisen kokemuksia. Ne kasvattavat takuuvarmasti itseluottamustasi ja myöhemmin uskallat mennä tilanteisiin jopa ilman lääkettä.
Propral-lääkettä käytetään yleisesti jännitystilanteissa. Et ole ensimmäinen, joka hoitoalalla käyttää Propralia. Kovin on yleistä ja se on hienoa, että lääke on tehokas apu jännitystilanteisiin.
Kaikkea hyvää kesääsi ja syksyn opintoihin!
Itse kärsin juuri sairaanhoitajaopiskelijana melko kovasti kuvaamastasi jännityksestä. Muuten olin erittäin ulospäin suuntautunut, seurallinen ja minulla oli iso kaveripiiri, mutta tietyt tilanteet olivat silkkaa tuskaa. Pahimpia olivat ns. raportin antotilaisuusdet. Kun suuri joukko työtovereita istui kuuntelemassa kun kerroit potilaitten voinnista vuorosi aikana. No, nämä tilanteet selvitin kuitenkin aina jotenkin ja valmistuttuani valitsinkin sellaisen työpisteen ja osaston, jossa tyätehtävät olivat sellaisia, ettei ed.mainittuja laajoja raportteja tarvinnut pitää. Jäin juuri eläkkeelle ihanan nelikymmenvuotisen työuran päätteeksi. Tsemppiä sinulle!
Jos haluat hoitoalalle ja tunnet sen omaksesi, älä luovuta. Kyllä opiskelua moni muukin jännittää, se helpottaa nopeasti. Niin minullekin kävi ja olen ollut sairaanhoitajana jo kolmekymmentä vuotta.
Kuulostat ihan mun laiselta. Itse opiskelen myös lähihoitajaksi. "Kiva" tietää että hoitoalalle hakee myös muita tällaisia tyyppejä, etten oo ihan ainoa. Oon kans ite miettiny tota että kehtaanko edes hakea apua ongelmiini, jos mut leimataankin sopimattomaksi hoitajaksi sen takia. No en ole uskaltanut/viitsinyt hakea sen enempää mutta esiintymiset kävivät niin rankoiksi mulle että hain puolivuotta sitten lääkettä esiintymisjännitykseen.. ihan senkin takia että on tulossa opinnäytetyö joka esitetään..