Nyt en kaipaa sitten syyttäviä kommentteja, ihan tarpeeksi on jo paha olla eikä syyttelyt auta ketään kun "vahinko" on jo tapahtunut.
Eli, otin koiran tuossa viime syksynä. Muutin samoihin aikoihin omaan asuntoon. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin koiran ottamista, olisi pitänyt huomata ne merkit että koiran otto ei ole nyt ajankohtaista.
En muista pentuajasta (onhan se tosin vieläkin nuori) paljoa mitään, elin sumussa ja rutiinit muuttui robottimaisiksi. Rakastin koiraani, silti oma jaksaminen ei vaan riittänyt eikä riitä vieläkään. Ehkä ne hyvät päivät sai ja saa minut edelleen jatkamaan koiran kanssa eteenpäin.
Painotan siis että rapsutan lähes jatkuvasti sitä, käyn pitkillä mettälenkeilä, leluja omistaa ehkä liikaakin ja herkkuja on saanut syödä enemmän kuin laki sallii ! Eli en todellakaan hoida sitä huonosti, päinvastoin.
Nyt 8kk:n jälkeen tuntuu että en todellakaan jaksa.. hyvät päivät ei tunnu enää auttavan. Ei huvita lähteä koiran kanssa ulos mutta tottakai koiran takia sen silti teen. Rakastan sitä hurjasti mutta samalla ikävä kyllä toivon että joku tulisi hakemaan sen pois. Tuntui pahalta kirjoittaa tuo äskeinen.
Miksen sitten anna sitä pois? Noh, uskokaa tai älkää mutta syynä äitini, kaverini ja sukulaiseni. Heille en ole kertonut yhtään mitään, en sanaakaan. Olen liian hyvä näyttelemään iloista. He tosiaankin uskovat että minulla on kaikki hyvin.
Jos nyt sanoisin kaikille että haluan luopua koirastani, saisin syyttelyjä kuulla koko loppuelämän. Tuskin saisin keneltäkään "lupaa" ottaa uutta koiraa sitten joskus vuosien päästä kun olen siihen ihan oikeasti valmis enkä vain haluamalla halua..
Tiedän että minun pitäisi ajatella koirani parasta mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Jos ajattelisin pelkästään koiraani niin omasta elämästäni tulisi yhtä *piip*. Saisin päivittäin kuulla samoja lauseita "noh, muistakkos mitä *koiran nimi*:lle tapahtui".. "jaa nytkö suunnittelet uutta koiraa? muisteleppas mitä *koiran nimi* tapahtui"
Tuo voi kuulostaa lapselliselta mutta tosiaan.. he eivät ikinä "antaisi anteeksi" sitä mulle. Mutta en vain jaksa tällä hetkellä pitää koiraa. Jokainen päivä on yhtä taistelua.
Toivoisin ihan oikeasti asiallisia kommentteja eikä mitään pään aukomisia.. tämä ei ole provo vaan syyllisyyden tuskassa kierivän epätoivosen ihmisen kirjoittama avunhuuto..
En ole hyvä kirjoittamaan ja tästä viestistä voi vetää vaikka mitä johtopäätöksiä.. joten jos on kysyttävää tai epäselvyyttä niin kysy toki pois
Surullinen, en tiedä mitä tehdä
53
1469
Vastaukset
- naurettavaa tekstiä
Miksi kirjoitat tänne? Vastaa rehellisesti. Tekstistä paistaa läpi, että halaut sääliä, myötätuntoa.
Sanon suoraan sen minkä itsekkin tajuat. SINÄ otit koiran, olet vatsuussa siitä. Voit pitää sitä hyvin tai huonosti, kuten nyt teet. KOIRA ei valinnut sinua, se on täysin sinun armoillasi.
Miksi et tee viattomalle eläinparalle palvelusta ja luovuta sitä takaisin kasvattajalle, saat varmasti rahasta sovittua.
Koiran elämä on nyt paskaa, se vasitoaa kyllää ettet välitä siitä ja et ylipäätään pidä sitä hyvin. Hanki pehmonalle ja soita paikalliseen mielenterveystoimistoon.
Typerä hakea eläinpalstalta sääliä, kun kohtelet eläintä huonosti. Aivan sama miten sinä voit, koira on tässä pääasia,. Hoida koiran asiat kuntoon, niin joku voi vaikka alkaa pitämään sinustakin. - 10+18
Muista että SINÄ olet vastuussa koirastasi!
Olisit miettinyt loppuun saakka ennenkuin hankit koiraa!
Koirasi kärsii ja aistii mielentilasi enemmän kuin hyvin.
Minulta ei ainakaan sääliä heru.. Miksi mietit jo uutta koiraa?!?!
Sille käy ihan samalla tavalla kuin nykyisellekkin, vittu sentään miten ajattelemattomia ihmiset on!
Minä minä minä.. oma napa ja omat tarpeet on tärkeimmät...
Älä ainakaan koskaan hanki lapsia, niistä ei pääse eroo ihan yhtä helposti
kuin koirasta!
Hanki apua.
Sen ymmärtäisin jos raskaan työpäivän jälkeen ei jaksaisi lähteä lenkille, mutta jos kyse on vain "huvittamisesta"...
Olisit miettinyt ennenkuin otat koiraa, SIKA!
PS: Tuskin tulet saamaan täällä keneltäkään sääliä, täällä
käy ihmisiä joille koiran hyvinvointi on iso asia ja menee varmasti
omien tarpeiden edelle...- Aloittaja.
Ymmärsit tekstini tahalleen väärin, enpä kommentoi muuta koska nuo viestisi ei kiinnosta mua pätkän vertaa. (kyllä olet sama kirjoittaja kuin tuo yllä oleva)
Pyysin nimenomaan asiallisia viestejä mutta jotenkin arvasin että heti joku ****** aukoo päätänsä. Helppo se on sieltä ruudun takaa isotella. - Molino
Ymmärrän vaikean tilanteesi. Olen nuorempana kärsinyt masennuksesta ja tiedän mitenvaikealta kaikki voi tuntua silloin. Mutta ikävä tosiasia on, että omistaja on vastuussa koirastaan ja jos tosiaankin haluaa antaa sen pois niin en vaikka en perhettäsi paremmin tunnekkaan niin tuttusi ovat ihan oikeutettuja kuittailemaan sinulle asiasta. Koiraa ei kevyin perustein anneta pois. Eräs tuttuni on sairastanut kaksi syöpää mutta ei siltikään antanut koiraansa pois ja piti siitä hyvää huolta.
Kohtaa tosiasiat. Et voi vaatia että ongelmisasti tietämättömät perheenjäsenesi eivät mitenkään ihmettele päätöstäsi antaa koira pois. Kerro heille asiat niin kuin ne ovat ja kanna vastuusi!
(Ja vielä edelliseen, tulit selkeässti tänne keräämään sympatiaa mutta et kestä kyseenalaistamista. Kannattaa harkit enne kuin kirjoittaa) - Molino
Molino kirjoitti:
Ymmärrän vaikean tilanteesi. Olen nuorempana kärsinyt masennuksesta ja tiedän mitenvaikealta kaikki voi tuntua silloin. Mutta ikävä tosiasia on, että omistaja on vastuussa koirastaan ja jos tosiaankin haluaa antaa sen pois niin en vaikka en perhettäsi paremmin tunnekkaan niin tuttusi ovat ihan oikeutettuja kuittailemaan sinulle asiasta. Koiraa ei kevyin perustein anneta pois. Eräs tuttuni on sairastanut kaksi syöpää mutta ei siltikään antanut koiraansa pois ja piti siitä hyvää huolta.
Kohtaa tosiasiat. Et voi vaatia että ongelmisasti tietämättömät perheenjäsenesi eivät mitenkään ihmettele päätöstäsi antaa koira pois. Kerro heille asiat niin kuin ne ovat ja kanna vastuusi!
(Ja vielä edelliseen, tulit selkeässti tänne keräämään sympatiaa mutta et kestä kyseenalaistamista. Kannattaa harkit enne kuin kirjoittaa)No voihan ***kele:). Tuli sitten kirjoitettua tällainen juttu vaikka ap oli vuodattanut ongelmiaan viis vuotta sitten. Näitä sattuu.
- 10+18
Voin kyllä tulla ihan kotiovellesikin sanomaat nuo asiat mitkä kirjoitin nimimerkillä
10 18.
Kuule mua väsyttää ihan helvetisti, en oo nukkunut viimeyötä, tein pitkän raskaan päivän pellolla töitä ja yritän valmistella isännän juhlia yksin, koska isäntä on työreissussa... Vielä pitäisi käydä lenkittämässä koira kun en ole ehtinyt lenkittää sitä kunnolla kuin aamulla ennen töihin lähtöä.. plus pienet pissalenkit jotka tein koiran kanssa ennenkuin minun piti taas lähteä kotoa tekemään muita hommia...
On pakko jaksaa, koiran hyvinvointi menee oman edelle.
Minulla on huono-omatunto koska en ole ehtinyt yksinkertaisesti tänään antamaan koiralle sitä kaikkea aikaa mitä se tarvitsisi.
Onneksi sillä on tuossa puruluu ja aktivointilelu jolla se leikki tänään 2x 0,5h.
Aivotyötä sen olisi ainakin pitänyt saada, lisäksi annoin sille kongin että on tekemistä kun oli pakko käydä kaupasa...
Sitä se koiran omistajan arki on, eikä se todellakaan ole aina helppoa olla
vastuussa yksin koirasta. Se on kuitenkin valinta ja elämäntapa jota kannattaa miettiä tarkasti, jaksaako sellaista...
PS: naurettavaa tekstiä nimimerkin kirjoitukset eivät ole minun näppäimistöltäni!- worthtotry
10 18: Kukas se nyt hakee myötätuntoa? Se on hienoa kun on tuollaisia teräsnaisia jotka eivät masennusta ole koskaan kokeneet. Luultavasti ajattelet masennuksen olevan jotain minkä voi hoitaa ottamalla itseään niskasta kiinni. Ei se ole. Jokaisella on joskus hieman huono omatunto koirastaan, yleensä juuri silloin kun sattuu pitkiä päiviä jolloin ei vain kerkeä.
Aloittajalle: tekstistä ei saanut kuvaa että koira joutuisi makaamaan sisällä 24tuntia putkeen. Kuulostaa myös että olet vielä nuori ja kärsit masennuksesta, mikä ei luultavasti johdu koirasta. Nyt on myöhäistä neuvoa, mutta koira ei ole lääke masennukseen eikä välttämättä edes yksinäisyyteen.
Eikö perheenjäsenistäsi kukaan voisi auttaa jos kertoisit suoraan että hymyilevistä kasvoista huolimatta sinulla on raskasta tällä hetkellä ja kaipaisit vain hieman apua? - juuri näin
sulla ei oo aikaa sun koiralle mut on aikaa tulla tänne avautumaan omasta kurjasta elämästä?! mietippä kaks kertaa enneku avaat suus täällä siitä miten ei oo aikaa koiralle... siinä ajassa ku kirjotit ton oisit kerenny leikkii koiran kaa ja antaa sille huomioo!!!
- hoppoppop
juuri näin kirjoitti:
sulla ei oo aikaa sun koiralle mut on aikaa tulla tänne avautumaan omasta kurjasta elämästä?! mietippä kaks kertaa enneku avaat suus täällä siitä miten ei oo aikaa koiralle... siinä ajassa ku kirjotit ton oisit kerenny leikkii koiran kaa ja antaa sille huomioo!!!
Niinhän me kaikki voisimme tehdä jotain hyödyllisempää täällä notkumisen sijaan, vai mitä? Kerroppas muuten, kumpi on hyödyttömämpää, kirjoittaa tänne saadakseen apua pahaan oloonsa vai kirjoittaa tänne loukatakseen muita? Sinullakin vissiin on koira? No, älä sitten täällä notku muita arvostelemassa, mene leikkimään sen koiras kanssa.
- terve terapiaan mars
10 18, vastauksesi perusteella kuulostat väsyneeltä. Kantaako miehesi mitään vastuuta arjestanne (paitsi rahan tienauksen) vai kaatuuko kaikki sinun niskaasi? Vaikuttaa siltä, että projisoit omaa, ehkä mieheesi kohdistuvaa, vihaa viattomaan palstakirjoittajaan.
Mieti omaa elämääsi ja parisuhdettasi ja sitä miksi tunnet huonoa omaatuntoa koirastasi... älä kaada omaa pahaa oloasi täällä muiden niskaan.
- Alottaja.
Senkus tuut, ei paljoa liikuta. Miten tuo vuodatus liittyy mihinkään.. luuletko että mä vaan löhöän kotona ja valitan turhasta? Kyllä muutkin töitä tekee ja aika on kortilla.. nimenomaan sanoin että olisi pitänyt mietti tarkemmin. Tällä palstalla ei osata lukea
Ja miks ihmeessä ajattelet että jotain sääliä kerjään.. ei huhhuh
Luuletko ettei mulla ole huono omatunto?
Entäs jos mun työ on raskasta?
Sanoinko että NYT mietin uutta koiraa?
Kukahan se täällä omaa napaa kattelee kun ei osata toisen ihmisen näkulmasta asioita nähdä
Koiran hyvinvointi ON mulle iso asia, törkeää tekstiä kirjoitat vaikka olisit kuinka väsynyt
Lapsia en ole hankkimassa koska en niistä yhtään pidä mutta se sinulle muutenkaan kuuluu
Tuo "SIKA! on hyvin lapsellisesti sanottu.. mene ottamaan torkut ennen kuin kirjottelet mihinkään niin et överiksi vedä - gerg..
rapsutat koko ajan ja annat nameja!! teet niin väärin kuin olla ja voi!!!!! ensin liikunta, sitten kuri ja sitten vasta hellyys!! anna pois koira tai vie piikille, sähän olet täysi pelle!
- paukku----
Jos äitisi, kaverisi ja muut sukulaisesi kerta välittävät mitä teet koiralle, niin kait ne välittävät myös siitä koirasta? Eikö ne voi auttaa yhtään hoidossa jotta saat välillä puuhata rauhassa muita juttuja?
Kun erosin poikaystävästäni halusin molemmat isot koirani itselleni, se oli tavallaan ennalta hiljaa sovittu, koska minä ne pääasiassa hoidin. Onhan se rankkaa mutta itku tulee jos edes kuvittelisin koirani muualla kuin itselläni.
Mutta minulla toimii se että vanhempani tarvittaessa ottavat koirat hoitoon jotta aika jonka koirat joutuvat viettämään keskenään on minimissään... Toimii meillä. Mutta hyvin sanottu joltain että koirasi aistii tuntemuksesi sitä kohtaan, toimi sen mukaan! - moikamoika
Ei täältä saa kunnollisia vastauksia. Kaikki muka niin helvetin hyviä koiranomistajia, mut niidenkin pitäisi peiliin katsoa. Sä sentään kerroit rehellisesti missä mennään, kun toiset vaan kiillottaa omakuvaansa täällä, vaikka ei koirista tiedä oikeastaan paskan vertaa.
No kuitenkin sinun asiaasi haluaisin kommentoida. Oletko edes yrittänyt keskustella tästä asiasta kenenkään läheisesi kanssa? Luuletko että he tuomitsevat sinut ihan suoralta kädeltä? Oletko ajatellut, että muuttaisit asumaan vaikka rivitaloon, jossa olisi pieni piha, mihin koira voi mennä haukkaamaan happea, silloin kun sua todella väsyttää? Ja nyt saan seuraavalla kommentillani kaikkien vihat niskaani, mutta oletko ajatellut ottaa toista koiraa nykyisesi seuraksi. Niillä on toisistaan seuraa silloin kun sua ei huvita ja lenkitettyä saat molemmat samalla kertaa. Tässä nyt muutama vinkki ja älä välitä noista rakkikoirista jotka täällä haukkuu. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, kaikkea ei vaan tarvitse kuunnella :) - shsu464748
Elämässä tulee joskus vaan vääriä valintoa, ei se sen kummempaa ole. Palauta koira tai vie piikille, ei se loppupelissä ole sen kummempaa. Ja vitut välitä noista koirafanaatikkojen vittuilusta.Kerran kirpasee, mutta helpompi seki on kuin kärvistellä 10 vuotta.
- 10+18
Edelleenkin kysyn miksi oli pakko hankkia koira jos tuntuu että ei enää kiinnostakkaan?
Kuule, eipä nuo sunkaan ininäsi paljoa hetkauta.
Sait kuitenkin myös positiivista huomiota, oletko nyt tyytyväinen? - pakko sanoa
Olet säälittävä ja ylväsmielinen ihminen. Et kehtaa myöntää tutuillesi, että voit huonosti. Tulet tuntemattomille valittamaan, koska haluat tuttujesi piirissä saada täydellisen ihmisen maineen.
- citypupu
Hei 10 18!
Mitä jos painuisit takas sinne pellolles suunnittelemaan sen jyväjemmariäijäs ryyppyjuhlia ja pura paska fiilikses siihen lantakasaan eikä tänne, joten so long maajussi!- 10+18
Sorry vain citypupu...
En asu lähellähään "landea" satuin vain saamaan työkeikan pellolta... - Minunkin mielestäni
10+18 kirjoitti:
Sorry vain citypupu...
En asu lähellähään "landea" satuin vain saamaan työkeikan pellolta...noi sun juttus oli kyllä ihan sitä tasoa että ei ihmiskunta paljon menettäisi vaikka hukuttautuisit sinne paskaan... Kaiken maiilman dillet täälläkin hilluu, voi helv...
- 10+18
Minunkin mielestäni kirjoitti:
noi sun juttus oli kyllä ihan sitä tasoa että ei ihmiskunta paljon menettäisi vaikka hukuttautuisit sinne paskaan... Kaiken maiilman dillet täälläkin hilluu, voi helv...
minäkin rakastan sua
- 11+16
APUAAPUA!
Halusin väkisin lapsen vaikka tiesin että olisin yh.
Bongasin baarista komeimman kundin ja parin kuukauden jälkeen tajusin olevani raskaana...
Nyt poika on 6kk enkä jaksa sitä enää... :/
Mitä mun pitäisi tehdä? Voiko sen hylätä ojaan vai mitä?- 8+5=13
Voi voi tällä palstalla ei sun provos hetkauta yhtään. Nää arvostaa koiria 10 kertaa enemmän, kuin lapsia.
- Rubi-koiran omistaja
Kaikilla koiranomistajillahan on kausia, ettei kiinnosta, mutta koirasta on pakko huolehtia, vaikka ei huvittais....Se, että jollakin on välillä tollaset fiilikset, ei oo syy ruveta syyttelemään ja haukkumaan muita, joten naamat kiinni, tekopyhät, epämiellyttävät vastarannan kiisket....Huolehtikaa omista koiristanne älkääkä tulko tänne haukkumaan muita ilman hyvää syytä....Tuo aloittaja ei sanonut missään vaiheessa, että pitäisi huonosti koiraansa, joten älkää ruvetko sillon tekemään tollasia päätelmiä saadaksenne vaa lisää vettä myllyyn, jotta voisitte haukkua tuota aloittajaa....Olen myös samaa mieltä, että jos koiran ottaa, siihen täytyy sitoutua, mutta kaikistahan tuntuu välillä siltä, ettei jaksa eikä kiinnosta....Itellä koira ja asun sen kanssa kahestaan ja se on kokonaan mun vastuulla, vaikka eipä tuo nyt niin rankalta tunnu, mutta en minäkään jaksais koiran kanssa ulkona ravata monta kertaa päivässä kerta kerran jälkeen...Esim. jos ollaan iltalenkki jo sen kanssa heitetty, niin eipä minua kiinnosta enää sen jälkeen lähteä sen kanssa kovin montaa kertaa ulos eikä kyllä tarviikaan yötä vasten, jos se on saanu kaikki tarpeensa sillä iltalenkillä toimitettua....3-4 kertaa päivässä riittää hyvin mun koiralle näin yleensä, paitsi joskus täytyy tietty käydä vielä kerran tai 2 ulkona niitten lisäks....Mustaki tuntuu välillä, etten jaksa koiraa, ku energiaa on hyvästi ja touhottaa ja tekee tuhoja välillä....tottakai sen pitää saada se energia myös purkaa johonkin mielekkääseen ja haastavaan tekemiseen, en sitä kiistä, kukapa koira jaksais vaa olla öllöttää 24/7? Löytyyhän niitä laiskureitakin, mutta silti....Noh, mun mielestä koiran pitää välillä osata asettuakin, en minä koko ajan ole keksimässä mun koiralle puuhaa tai touhua sen kanssa, koska en jaksa enkä välitä hevonvittua vaikka haukkuisitte mua sen takia....Mun koira saa kyllä virikkeitä joka päivä jonkun verran ja käy lenkillä ja tekee sitä, mistä se tykkää....Aloittaja, tulee mieleen, että onko sulla jonkunlainen masennus ja onko tuo vain ohimenevää, jos se ei ole, niin sitten kannattaa varmaan miettiä sen antamista hoitoon jonnekki tai luopumista....Mitäpä sitä koiria pitämään, jos ei halua, vaikka eihän sellasta kannata sillon ottaakaan, mutta noh, tehty, mikä tehty, sun pitää ite päättää, mitä sen kanssa teet....Mä en vois kuvitellakkaan antavani omaani pois, vaikka välillä se käykin hermoille, mutta mä nyt oon jo tottunu siihen enkä anna sitä pois, ellei sit oo muuta vaihtoehtoa....:)
- HALLELUJA!
AAMEN!
- puhu äidillesi
Aloittajalle, olet varmaan nuori ihminen? Joskus elämässä tekee valintoja joita ei olisi pitänyt tehdä. Uskon sun välittävän koiran hyvinvoinnista ja kuten kerrot, et ajatellut asiaa tarpeeksi ottaessasi koiran.
Olisko suulla mahdollisuutta antaa koiraa hoitoon pariksi viikoksi esim. äidilesi tai sukulaisillesi, saisit mietintä aikaa. Kun koira sitten palaa takaisin, jos edelleen tuntuu samalta luovu koirasta. Noin nuorelle koiralle on varmasti ottajia.
Ei vanhempasi tai kaverisi tee päätöksiä puolestasi. Jos haluat koirasta luopua se on yksinomaan sun asiasi. Enkä usko, että sitten vanhempana??, elämän tilanteesi ollessa toinen, kukaan enää jaksaa muistutella sua koirasta luopumisesta. Ja jos jaksaa mitä sitten?
Nää 10 18 ja naurettavaa tekstiä ym. hauskat kommentaattorit kannattaa sivuuttaa... Näitä täälä riittää jotka on tehnyt koiransa kanssa monen kilometrin lenkkejä, toinen käsi varmaan pullataikina vatissa:))
Sitä jotkut on niin ehdottomia, niin kauan kun oma elämä menee just suunnitelmien mukaan:))) - syy vai seuraus
Ap, uskotko noiden asioiden johtuvan koirasta vai oletko itse ehkä masentunut? Kuvaamasi fiilikset kuulostavat masentuneen ihmisen fiiliksiltä.
Itse olen sairastanut masennusta ja raskaimpina aikoina koiran kanssa ulos lähteminen tuntui vaikealta ja koko koira taakalta. Myöhemmin olen tajunnut, että ilman koiraa tuskin olisin saanut itseäni liikkeellä lainkaan. Jos kyse on masennuksesta, koirasta luopuminen ei välttämättä helpota oloasi lainkaan.
Ehkä voisit käydä jonkun ammattilaisen luona keskustelemassa tilanteestasi? - eräs vaan
Hei!
Halusin sanoa sulle muutaman rohkaisun sanan. Olet nuori ihminen, joka olet juuri muuttanut omillesi ja samalla ottanut itsellesi vastuullisen lemmikin, koiran. Molemmat ovat suuria elämänmuutoksia, joihin väistämättä liittyy tietyn verran stressiä.
Omilleen muuttaminen kuulemma asiantuntijoiden mukaan aiheuttaa lähes poikkeuksetta jonkun sortin masennuksen, jolta myös sinun kertomasi mm. sumussa eläminen ja väsyminen kuulostaa. Sinulla on itsestäsi huolehtimisen lisäksi myös koira, joka tarvitsee paljon aikaasi.
Minusta sinun kannattaisi puhua noista tuntemuksista jollekin luotettavalle ja ymmärtävälle taholle. Soita vaikka nuorille tarkoitettuun auttavaan puhelimeen tai ota yhtyes paikkakuntasi nuorisotyöhön. Voisiko joku muu voisi toisinaan huolehtia koirasta ja sinä saisit tehdä muutakin mistä olet kiinnostunut. Voisivatko vanhempasi, sukulaisesi tai ystäväsi ottaa koiraa joskus luokseen muutamaksi päiväksi?
Älä myöskään ole liian kriittinen itseäsi kohtaan, jos et ihan joka päivä jaksa kulkea pitkillä metsälenkillä. En tiedä minkä rotuinen ja kuinka vaativa koirasi on, mutta useimmat tavalliset koirat kestävät jos toisinaan hieman lepäilläänkin. Sinun on ensisijaisesti ajateltava itseäsi ja jaksamistasi. Voimia sinulle, mihin päätökseen ikinä päädytkään! - Ei ainakaan piikille
"....Tiedän että minun pitäisi ajatella koirani parasta mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Jos ajattelisin pelkästään koiraani niin omasta elämästäni tulisi yhtä *piip*. Saisin päivittäin kuulla samoja lauseita "noh, muistakkos mitä *koiran nimi*:lle tapahtui".. "jaa nytkö suunnittelet uutta koiraa? muisteleppas mitä *koiran nimi* tapahtui"...."
Suosittelen, että nöyrryt "väärän" valintasi edessä ja etsit koiralle uuden kodin. Sellaisen se todennäköisesti löytää jos ei ole räyhääjätyyppiä ja olet aktiivinen asiassa. Nyt ei ole oikea hetki spekuleerata sillä mitä toiset sanovat vaan ajatella omaa sekä koiran parasta.
Olet todennäköisesti ihminen, joka vaatii itseltään liikaa niin parisuhteessa, ystävyyssuhteissa kuin koiranpitäjänäkin. Asetat itsellesi liian kovan vaatimustason etkä osaa nauttia riittävästi siitä normielämästä. Kuvittelet, että sinun täytyy olla enemmän kuin oletkaan ja tehdä enemmän kuin jaksatkaan.
Olet luultavasti erinomaisen kiltti ja hyvä ihminen, mutta nyt ei ole oikea aika siihen koiranpitoon. Ota aikalisä ja anna elämän kuluttaa sinusta pois niitä liikoja vaatimuksia, joita asetat itsellesi. Kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla tyystin toinen.
Tsemppistä ja voimia päätöksentekoon. - voimahali
Voimia sinulle. Ensiksikin sanon, että älä noteeraa negatiivisia, tuomitsevia viestejä täällä. He eivät tiedä, mitä puhuvat. Et ole ainoa ihminen, joka väsyy koiraansa. Monet, jotka ilmoittavat luopuvansa koirastaan allergian tai ajanpuutteen vuoksi, ovat todellisuudessa väsyneitä. Ei voimien loppuminen tee kenestäkään huonoa ihmistä. Jokainen väsyy joskus koiraansa, tai oikeammin se on vastuu, joka painaa ja vie voimia, ei välttämättä itse koira.
Kerro äidillesi ja kavereillesi yhtä avoimesti ja rehellisesti, kuin täälläkin, miltä sinusta tuntuu, että et jaksa. Kyllä he ymmärtävät. Äitisi rakastaa sinua ja ystäväsi ovat ystäviäsi, miten he voisivat tuomita ystävänsä?
Ehkä tulet saamaan apua niin paljon, että voimaannut, eikä sinun tarvitsekkaan luopua koirastasi. Tai sitten luovut. Laita Apulaan tai johonkin ilmoitus, oikeat lemmikit ja omistajat yleensä löytävät toisensa.
Kaikella on tarkoituksensa ja sinunkin koirasi on tullut luoksesi jotain tarkoitusta varten. Tee päätös, joka palvelee sinua parhaiten. Ja palvelee koiraasi parhaiten.
Olet upeasti oivaltanut asioita ja tajunnut, missä jaksamisesi rajat menevät. Joskus meidän täytyy tehdä myös virheitä, jotta opimme itsestämme jotain hyvin oleellista. Ehkä koirasi tuli opettamaan sinulle nyt tämän asian, ehkä hänellä on seuraava oppiläksy annettavanaan seuraavalle perheelle, kuka tietää. Ainoa kuuntelemisen arvoinen ääni on oman sydämesi ääni. Kuuntele sydäntäsi ja intuitiotasi, silloin teet oikean ratkaisun. Muista, että asioilla on tapana järjestyä! - _._
Muutto omaan kotiin on todella iso elämänmuutos, samoin kuin koiran ottaminen. Sinulle taisi näiden myötä tulla liian paljon yhdellä kertaa hallittavaksi. Parempi myöntää tehneensä mahdollisesti väärin ja yrittää muuttaa tilanne paremmaksi, omalta ja koiran kannalta, kuin vain jatkaa kulissien ylläpitämistä. Ihan ensimmäiseksi kannattaisi puhua perheelle ja ystäville omista tuntemuksista koiran suhteen. Kerro sama mitä tuossa kirjoituksessasi kerroit tänne. Jolleivät he senkään jälkeen ymmärrä tuntemuksiasi, se ei ole sinun ongelmasi, olet ainakin yrittänyt.
Kuten joku jo ehdottikin, saisitko mahdollisesti koiran jonnekin hoitoon muutamaksi viikoksi? Voisit kokeilla miltä elämä ilman koiraa tuntuu, tuntuuko olo helpommalta vai tuleeko sellainen olo, että haluat koiran takaisin. Jos olo sitten koiran palattua kotiin tuntuu edelleen samalta kuin tälläkin hetkellä, niin ehkä olisi omastasi ja koiran kannalta paras ratkaisu etsiä sille uusi koti. Jollet jaksa kuin rutiininomaisesti ja tilanteesta nauttimatta hoitaa koiran, niin tilanne todennäköisesti ei ainakaan paremmaksi muutu, ja myös koira vaistoaa omistajansa mielentilan.
Sinuna tekisin niinkuin omasta mielestä hyvältä tuntuu, viis siitä jolleivät läheiset sitä ymmärrä tai hyväksy, he ovat tässä tilanteessa vain "sivustakatsojia", eivätkä siis näin ollen voi olla ne joiden mielipiteen mukaan päätös tehdään. Tokihan voit kysyä, jos joku heistä haluaisi koiran ottaa (tällöin saisit edelleen tavata sitä, mutta omistajan vastuu siirtyisi pois harteiltasi). Jos koirasta nyt luovut ja vielä joskus tulevaisuudessa suunnittelet koira ottamista, niin silloin on siinä mielessä hyvä kuunnella sukulaisten mahdolliset kommentit, että varmasti miettii onko hetki nyt oikea ja koiran haluaa muustakin syystä kuin että sen nyt vain tahtoo. Mutta tässäkin asiassa vain sinä voit tietää oikean vastauksen ja teet itse päätöksen, sanoivat muut mitä vain.
Puhu siis asiasta perheellesi ja läheisillesi. Ja tee sitten niin kuin omasta mielestäsi parhaalta tuntuu! Tsemppiä ja jaksamista :) - varatäti
Hop hop mielenterveystoimistoon! Olet selkeästi masentunut. Et syyttele kiireitä, vaan jaksamattomuuttasi. Miksi luopuisit uskollisesta ystävästäsi? Vai onko syynä se, että tahtoisit muuttaa takaisin kotiin äidin luo, mutta koiran takia ei voi? Taistele edelleenkin, mutta selvitä omat tunteesi. Ammattiapua tarvitset, ja koira pitää sinut elämässä kiinni.
- NotAnAngel83
Masennus voi iskeä kelle tahansa. Ei se ole siun vika. Mut nyt laita koira muitten sanomisien edelle. Ota yhteyttä Kodinvaihtajat ry:hyn www.kodinvaihtajat.com Heiltä saat koirallesi parhaan mahdollisen avun kodin etsintään.
Eihän siun tarvii kertoa kenellekään että annat koiran pois. Huomaavat kun huomaavat. Ja sit voit sanoa että siun on pakko laittaa oma terveytes ensi sijalle. Ei se koirakaan halua elää ihmisen kanssa joka ei sitä halua.
jaksamisia kovasti, ja etsi itsellesi apua! - Koirallinen.
Ystävä hyvä.
Jokainen meistä tekee virheitä myös sinä saat tehdä,mutta niistä täytyy kantaa
vastuu,ja sinä yksin olet nyt vastuussa koirasi hyvinvoinnista,eli jos tosiaan et jaksa etkä tahdo pitää sitä niin etsi koirallesi mahdollisimman pian hyvä koti,älä välitä muiden mielipiteistä äläkä sanomisista.sillä tärkeintä on nyt koirasi hyvinvointi sekä myös omasi. - 0503067
Koita etsiä uutta kotia ensin tuttaviltasi, sitten samasta kaupungista. Jos sille löytyisi uusi koti läheltä, ei tuntuisi niin kurjalta luopua, kun tietää, että yhteys ei katkea. Kuulisit koiran kuulumisia, saisit siitä valokuvia ja pääsisit ehkä katsomaankin sitä. Juuri tällä hetkellä voi joku aivan ihana perhe etsiä ei-ihan-pentukoiraa, jonka kanssa perheen useammat jäsenet puuhastelisivat. Ihan varmasti olisi mukava luovuttaa koira toiselle, kun tietää että pääsee hyvään kotiin.
Missään nimessä ei voida sanoa, että kirjoittamasi perusteella olet masentunut ja tarvitset ammattiapua:D Hah, jokainen koiranomistaja on joskus väsynyt eikä lenkki huvita. Tiedät kuitenkin itse, jos olosi on enemmän kuin pelkkää kausittaista väsymystä.
Tsemppiä, asioilla on todellakin tapana järjestyä! - Pen_tu
Olen sitä mieltä, että sinun olisi pitänyt harkita koiran ottamista huolellisesti. Ensin kannattaa ottaa joltain tutulta koira hoitoon muutamaksi viikoksi ja vasta sitten päättää, jaksaako oikeasti hoitaa koiraa jopa yli 15 vuotta.
Nyt kun kuitenkin olet ottanut koiran, sinun on joko pidettävä se tai annettava se pois. Onko sinulla tuttuja, jotka voisivat hoitaa koiraa vaikka silloin tällöin, että saisit levätä välillä? Niin sinun ei tarvitsisi kokonaan luopua koirasta. Ymmärrän, että on raskasta, jos koiran takia ei ikinä pääse mihinkään. Voisit myös kysyä lenkkeilytysapua joltain tutulta/4h-kerhon dogsittereiltä.
Ymmärräthän myös sen, ettei koiran kanssa ole pakko koko ajan touhuta jotain? Välillä on myös hyvä pitää välipäiviä, jolloin vain ollaan. Joka päivä ei ole pakko lähteä 2 lenkille, vaan puoli tuntia silloin tällöin riittää. Liikunnan ja muiden aktiviteettien määrä riippuu toki myös rodusta ja yksilöstä. Olisiko esim. kavereillasi koiria, joiden kanssa koira saisi leikkiä? Tällöin koira saisi parhaiten purettua energiaansa.
Tsemppiä! - Kaikkea hyvää!
Luin näitä viestejä ja muutama jo täällä mainitsikin että syynä tuohon voi olla ihan masennus joka ei välttämättä liity koiraan mitenkään. Vaikutat kuitenkin välittävän koirastasi hyvin paljon ja tarjoavan sille kaiken mitä se tarvitsee. Mieti kuitenkin vielä, sillä vaikka et jaksaisikaan lenkkeilyä sun muuta jokapäiväistä häsellystä koirasi kanssa, ei se välttämättä liity koiraasi mitenkään. JOKAISELLE tulee jossain vaiheessa aikoja jolloin ei jaksa eikä mikään huvita. Silloin pitää ottaa vain itseään niskasta kiinni ja kannatella eteenpäin. Moni täällä myös mainitsi kyseessä voivan olla normaali masennus, jolloin koira ainakin pitäisi sinut liikkeessä ja antaisi tekemistä ja muuta ajateltavaa. Mihin tahansa ratkaisuun päädytkin, älä missään nimessä koiraasi piikille vie.
- Eläinkouluttaja C.
Tässä ainakin yksi asiallinen viesti, koska mielestäni kaipaat todella apua.
Minä veikkaan että sinulla on yleisestikin aika huono olla juuri nyt. Juttele lähimmäistesi kanssa ja selitä miten tunnet. Luulen että koirassasi ei todellakaan ole vikaa enkä luule että haluat siitä eroon. Sinulla voi olla lievä masennus päällä jostain syystä... Älä anna tilanteen pahentua.
Minä autoin itse ystävääni kerran, hänellä on 5-vuotias sekarotuinen koira, kissa ja oli juuri saanut lapsen. YH-äiti oli myös. Kissa pissi stressin takia sisälle mihin sattui ja koira oli ihan ADHD koska ei saanut tarpeeksi liikuntaa kun sille ei löytynyt aikaa. Ystävättäreni itki ja kertoi minulle kun olin kylässä että .." en jaksa enää... hyppään pian parvekkeelta jotta pääsen tästä pois!" Ehdotin heti että otan koiran luokseni asumaan vähäksi aikaa jotta hän saisi rutiinit uuden vauvan kanssa käyntiin, ja kissalle stressiä alentavaa hoitoa.
Kolmen viikon päästä ystäväni voi jo paljon paremmin ja koira pääsi kotiinsa takaisin.
Ellet kerro miltä sinusta tuntuu niin et voi saada apuakaan.. Voimia ja tsemppiä ja toivottavasti saat pian tilanteen ratkaistua jotta koirasikin saa rakastavan omistajansa takaisin :) - Etsi uusi koti
Aseta nyt koiraystäväsi etusijalle ja etsi hänelle uusi Hyvä koti. Vaikka häpeäisit päätöstäsi, olet kuitenkin myöntänyt ettet jaksa. Älä välitä mitä muut ajattelevat. Tärkeintä on, että annat ystävällesi hyvän elämän. Apula on melko hyvä palsata etsiä uusi koti. Sinun pitää vain olla tarkkana ja varmistaa, että uusi koti on varmasti hyvä koirallesi. Jaksamista Sinulle!
- 7+20
Minullakin ollut samankaltaisia ajatuksia. Kyllä minäkin halunnut oman koiran yli kymmenen vuotta ja viimeiset 2vuotta harkinnut vakavasti. Olen hoitanut tuttujen koiria välillä kuukaudenkin putkeen, kun omistajat ovat olleet reissussa ja haikein mielin joka kerta luopunut hoidokista. Pidin kolmisen vuotta yhtä vanhempaa koiraa itselläni ja minulta lähtikin piikille vanhuudenvaivojen vuoksi. Joten luulisin, että tiedän millaista on elää koirien kanssa...ja nyt kun elämäntilanne näytti ihan hyvältä koiranoton suhteen, kiertelin harrastuspiireissa ja kasvattajien luona ennenkuin tein päätöksen mistä yhdistelmästä haluaisin pennun. Olin perehtynyt kaikkeen ja moni oli myymässäkin juuri minulle pentua, koska vaikutin oikeanlaiselta omistajalta tälle vaativalle rodulle.
KUITENKIN Tässä hiljalleen koira alkanut tuntumaan taakalta..ekaksi en halunnut myöntää tätä enkä edes ajatella koko asiaa. Sittemmin kun jokainen aamu alkoi itkulla ja öitä saanut nukuttua stressin takia kunnolla, tajusin ettei kaikki ole ok. Mietin josko koira olisi pari viikkoa kaverillani hoidossa, että saisin ajatukseni selviksi. Alussa ikävöin koiraa,mutta lopulta nautin täysin siemauksin omasta ajastani. Tämän jälkeen puhuin miehellenikin asiasta, vaikka se olikin vaikeaa. Esimerkiksi muille tutuille en ole kehdannut puhua asiasta, koska aiemman masennukseni takia ajattelisin ettei äitini ottaisi tätä hyvillä koska puolet maksoi koirasta, koska ollut minun monen monituisen vuoden haave ja ajatteli minunkin piristyvän taas. En usko että masennusta, muutoin ei mitään merkkejä ole. Koira oli taas viikon hoidossa ja olin paljon onnellisempi tuon ajan. Ei kai minusta vain enää ole tähän? Yhtäkkiset extemporet sun muut mieltäni piristävät asiat ovat tulleet taas mieleen, kaikki ne asiat joita voi koirattomana tehdä. Silti välitän koirastani paljon, vaikkette kai uskoisikaan tämän muun jälkeen...
Mutta silti tulee näitä päiviä, jolloin ihanaa olla koiran kanssa, en haluaisi ikinä luopua siitä ja meillä synkkaa treenatessa, mutta onko se oikein kun muut monta päivää olen huonolla tuulella ja kiristelen vain hampaitani... - kikkelitonttu
eikkukeikku
- Heips vaan
Onko sinulla aloittaja ystäviä, tuttavia? Ajattelin vaan, että voisit kysäistä jonkun kaverin yhteiselle lenkille kanssasi, siinä samallahan se koirakin kulkee ihan kivasti mukana. Sillä tämä netti on vähän huono paikka ns. hyvälle keskustelulle, kun täällä aina joku tyrmää täysin ja muutenkin käyttäytyy epäasiallisesti.
Siis tähän jaksamisasiaan, olisi varmasti kiva, kun saisi purkaa sydäntään sille kaverille, ja jos kaverillakin on koira, niin helposti varmasti tulee toisellakin sanottua, että ei aina jaksa olla 100 lasissa juoksemassa koiran kanssa.
Ei koirasi mene piloille, vaikka yksi pidemmän lenkin päivä jääkin väliin, kunhan säännöllisin väliajoin käytät pidemmillä lenkeillä. Tottakait pissa ja kakkareissut täytyy joka päivä käyttää.
Koirasi rakastaa varmasti yhtä paljon sinua kuin sinä sitä, ja kun huomaat, että koirasi luottaa sinuun ja sinun arviointikykyysi, se kyllä hakeutuu sinun luokse niinä sinun vaikeina hetkinä, eikä se aina tarkoita sitä että sinun pitää sen kanssa lähteä lenkkiä juoksemaan, se tulee luoksesi sinun tueksesi ja sille riittää se, että vaikka pikkusen päästä rapsuttelet tai korvan takaa, se on ylpeä, että on saanut antaa sinulle oman läsnäolonsa ja lohduttaa kun emäntä/isäntä on allapäin.
Koira ymmärtää paljon enemmän, kuin täällä netissä jotkut jotka aukovat päätään ihan leikiten. - pimpimpimpim13
Surullinen juttu, mutta syyttelyt eivät tässä kohtaa auta asiaa.
Itse kuvittelisin, että asiaan voisi auttaa hetkellinen irroittautuminen - anna koira tutulle hoitoon vähäksi aikaa, sano äidillesi vaikkapa että on töissä/opiskeluissa sen verran kiirettä, että voisiko pitää tilapäisesti hoidossa (1-2vk?).
Sinun ei välttämättä tarvitse mainostaa, että et jaksa enään. Kysy vain että voisivatko ottaa hetkellisesti hoitoon, sillä tämänhetkinen tilanne on kiireinen opiskelujen/työn osalta.
Joku kokeneempi saa toki sanoa tähän mielipiteensä :) Toivottavasti tästä oli apua.- joopa joo
Ei koiraa jos ei ole 200% varmuutta siitä pystyykö pitämään. Koira kärsii kun huomaa ettet jaksaisi sitä (ja se kyllä huomaa) Teet mitä tahansa sille aiheutuu stressiä, mutta jos se on nuori se voi vielä kohtalaisen helposti sopeutua uudestaan johonkin oikeasti rakastavaan kotiin. Shame on you.
- kallon kutistaja
Ongelmasi on selvästi ihan oman pääsi sisällä.
Eli mitäs jos soittaisit ns. "valkotakkiset" ja ilmoittaisit että kärsit joko masennuksesta tai psykoosista.
Sitten kun olet saanut itsesi kuntoon, niin ei arjen rutiinit ole ylivoimaisia. - Jsjdjdjdjdjdbdkldls
Ei kannata antaa pois sillä se olis kaikinpuolin surkein vaihtoehto. Kerro miten asiat on. Varmasti saat kunnioitusta lähimmäisiltä siitä, että ymmärrät ongelmas ja kannat siitä vastuun. Saat varmasti apua ja pääsee koirakin viettämään elämänsä seurassas. En henkilökohtaisesti koe, että olisit huono omistaja ja juuri sen takia neuvon pitämään koiran.
- 4-kanin-omistaja
Joskus eläimen pitäminen ei ole eläimen kannalta se paras ratkaisu. 8-kuinen koira on kriittisessä kehitysvaiheessa, pahimmassa teini-iässä, jolloin se alkaa testata omistajansa hermoja ja henkistä lujuutta. Väkivalta tässä iässä saattaa olla eläimelle jopa tuhoista.
Olet todennäköisesti erinomainen koiranomistaja, joten mieti tarkkaan, tuletko ikävöimään tätä koiraasi? Millä todennäköisyydellä jos ja kun hankit toista koiraa mietit hiljaa itseksesi mitä sinun edelliselle koirallesi kuuluu? Se että mietit syyllisyyden pistoja tulevaisuudessa, jotka johtuvat muiden huomautuksista tarkoittavat sitä, että välität tästä koirastasi. Mieti siis tarkkaan, ennen kuin teet päätöksesi, todennäköisesti jaksamisesi kuitenkin paranee koiran hieman aikuistuessa :). (mieti myös että onko sinulla mahdollisuutta pyytää esim. vanhemmiltasi tai ystäviltäsi koiranhoito apua pariksi viikoksi, se voi auttaa jaksamiseen yllättävän paljon!)
Koiran teini-iässä todennäköisesti useimmilla omistajilla menee joskus hermot. Useimmiten koirista luovutaankin tässä vaikeassa iässä, jolloin pennun söpöys on vaihtunut isoon riiviöön, joka parhaimmillaan ei ole alkuunkaan sisäsiisti, näykkii pentumaisesti, hyppii riemuissaan ja kokee kovaa eroahdistusta.
Mikäli koet, että oma henkinen jaksamisesi todella kärsii tässä elämäntilanteessa koiran kanssa, on koiralle todennäköisesti parempi paikka olla jossain muualla. Ihmiset ovat ihmisiä, kukaan ei ole täydellinen, eikä todellakaan kukaan ole ennustaja. Ei ole ihmisen eikä koiran hyvä elää, jos omistaja palaa loppuun.
Ja eläimen poisantamisesta... Mitä jos omistajalla parin vuoden omistamisen jälkeen todetaan esimerkiksi aivokasvain? Eikö eläimestä luopuminen ole tällöin sekä eläimen että omistajan parhaaksi? Psyykkisiä sairauksia ja henkistä loppuunpalamista ei pidä vähätellä, ne voivat olla jopa fyysisiä sairauksia tuhoisampia. Eläimen myynti tai poisantaminen on paljon humaanimpaa kuin itsensä ja eläimen "kiduttaminen", ongelmien kasaantuessa (ja loppuunpalaneella niitä kasaantuu) On eläimen ja omistajan henki kyseessä.
Itselläni on aina ollut eläimiä, jokaisen olen hoitanut hautaan asti. Yhdenkään kanssa ei ole koskaan tullut edes hetken mielihalua antaa/myydä! Mutta eläimenomistajan on välillä tehtävä vaikeita päätöksiä eläimen hyvinvoinnin kannalta... Itselleni on ainakin ollut vaikea saattaa sairaat eläimeni eläinlääkäriin, mikä on myös eläimestä luopumista sen hyvinvointia ajatellen.... - bollywoodoc
Ei koiria anneta pois tai myydä. Liian paljon nuoriakin koiria koko ajan myynnissä syinä mm. perheeseen tulee lapsi tai ei muka aika riitä. Just joo. Kyllä on laiskaa sakkia. Uskokaa jo, koirat ovat helppoja. Muutama tunti päivässä ulkoilua vähän vapaana juoksemista pihalla, palloa, keppiä ja ruuat päälle niin ne on ihan tyytyväisiä. Sen jälkeen voi vetää lonkkaa itse rauhassa vaikka koko päivän ja syödä jätskiä tai puuhastella mitä mieleen tulee. Itse en luopuisi koirasta mistään hinnasta. Vaikka miljoona euroa saisin niin en tasan varmasti myisi tai antaisi. "Jaskaakos" minä sillä rahalla mitään ihmeellistä ostelisin. Ei kiinnosta pätkän vertaa kalliit mersut, isot veneet, muotivaatteet yms. lelut. Kai sitä on sitten jotenkin "sairas" itse...Ihmisten maailmankuva on niin vääristynyt nykyään, että kun olla möllötetään rauhassa niin ollaankin masentuneita yhtäkkiä. Ei osata nauttia ja iloita yksinkertaisista asioista. En ymmärrä miten koira voi olla taakka kun se pitäisi olla päinvastoin. No onhan omat lapsetkin joillekin ihmisille taakka. Nyt vähän suupieliä ylös ja optimismia peliin.
- asdasdasddd
Todellakaan iso osa koirista ei ole tuollaiseen elämään tyytyväisiä, vaan tarvitsevat aivoilleenkin hommia, eikä vaan pallon perässä juoksentelua ja peruslenkkeilyä.
Ehkä jollekin rauhallistakin rauhallisemmalle seurakoiralle tai laiskalle mastiffille tuo riittää, mutta vähänkään aktiivisemmalle ja työkäyttöön (mm. jotkut paimenet, palveluskoirat, metsästyskoirat jne) jalostetulle ei todellakaan.
Monesta koirasta voi myös ihminen opettaa laiskan, mutta se ei siitä loppupeleissä nauti, vaan masentuu myös itse tekemättömyyteensä. Huonokuntoiset ja sairaatkin koirat voi ihmisen silmiin näyttää laiskalta, vaikka ne ei todellisuudessa ole kuin kehonsa vankeja. Edes aivotöitä tulisi näille suoda, jos liikkuminen on hankalaa. - Ö________ö
"Uskokaa jo, koirat ovat helppoja. Muutama tunti päivässä ulkoilua vähän vapaana juoksemista pihalla, palloa, keppiä ja ruuat päälle niin ne on ihan tyytyväisiä."
Mitkä koirat tällaiseen tyytyy???! - 4-kanin-omistaja
Ei se koira välttämättä olekaan taakka, mutta jos omistajan henkinen jaksaminen menee siihen pisteeseen että ruoat antaa ja käyttää 3 kertaa päivässä tasan pissalla ja kakalla, miten koiralle on parempi, että omistaja väen vängällä pitää koiran? Eikö ole koiralle tällöin parempi päästä joko väliaikaisesti tai pysyvästi jonkun toisen ihmisen hoitoon, jolla on osaamista ja jaksamista asianmukaiseen hoitamiseen. Kyllähän lapsiakin laitetaan hoitoon, kun vanhemmat kaipaavat lepoa ja rauhaa, tämähän on täysin normaalia toimintaa? Nykyään on myös tarjolla paljon LEMMIKKIKUMMEJA, jotka mielellänsä joko ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan ottaa koiran hoitoon esim. loman ajaksi.
Useat psyykkiset sairaudet (myös masennus) ovat todettavissa hormonaalisissa tutkimuksissa, sekä eeg:ssä. Eli ihan oikeita sairauksia ovat, eikä niiden kanssa kannata pelleillä. Tosin pelkkien oireiden perusteella tehdyt diagnoosit jäävät usein epäselviksi, että onko varsinainen sairaus vai tilapäinen työuupumus tai vastaava. Työuupumuskin voi olla hyvin lamaannuttavaa ja liiallinen tai pitkäänjatkuva stressi altistaa sekä psyykkisille että fyysisille sairauksille. Esim. potilaalle saattaa nousta selittämättön kuume, joka jatkuu jopa useita kuukausia, mikäli stressitasot eivät laske. Muita oireita ovat: unettomuus, flegmaattisuus, jatkuva väsymys, ärtymys, mielialanvaihtelut, naisilla kuukautiskierron muutokset (jatkuva tai poisjäävä vuoto, vuodon määrän muutos), päänsärky, oksentelu ilman selkeää aiheuttajaa, pahoinvointi, ripuli, vatsan kouristukset....
Mikä tulee elämäntilanteen muutoksiin; Kaikki lapset eivät ole suunniteltuja. Monet ovat suunnitelleet elämänsä pitkälle, opiskelut, parisuhde, yhteenmuutto, koira, työpaikka, lapset.... Mutta sitten se yksi baarireissu muuttaakin kaiken. En nyt kommentoi onko järkevää toimintaa vai ei, mutta tosi on että sellaista tapahtuu, ja jonkin tutkimuksen mukaan suurin osa suomessa syntyneistä lapsista nykyään on ns. "vahinkolapsia". Mutta mikäli on puitteet kunnossa, mitä pieni perheenlisäys haittaa? Suurimmalle osalle jolla on lemmikki ennen lapsia kaikki menee lemmikin osalta ihan hyvin, lemmikki suhtautuu lapseen myöntyisästi ja jopa suojelevasti. Toisaalta joillakin koirilla saattaa olla traumoja lapsista tai jos lauman arvojärjestys ei ole selkeä jotkut koirat saattavat alkaa puolustaa raskaana olevaa naista tai lasta jopa muilta perheenjäseniltä. Susilaumassa on täysin luonnollista että alfanaaras saattaa omia alempana olevien pennut...
Lisäksi nykyään ihmiset ovat liian optimistisia ajankäyttönsä suhteen: On työt, iso omakotitalo, kaverit, harrastukset, edustustilaisuudet, vanhemmat, sukulaiset, puoliso ja hänen menonsa.... Lisäksi mahdollisesti lapset ja lemmikit ja niihin kohdistuvat menot. Rahaa palaa enemmän kuin tienaa, mistään ei ole varaa tinkiä. Kyllä ne ovat yli-ihmisiä jotka jaksavat kauan tälläistä hyökytystä... Mutta se ei tarkoita sitä, etteivät kiireiset tai hyvintienaavat ihmiset rakastaisi lemmikkejään tai lapsiaan. Heillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi aikaa elämiseen. Jälleen tullaan siihen kysymykseen... Jos omistajat ovat poissa kotoa 24/7, joku käy pissattamassa koiran 3 kertaa päivässä takapihalla... Onko tämä koiran kannalta paras ratkaisu? Lienee tarpeetonta sanoakin, että virikkeettömässä tilassa, paljon yksin olevalla koiralla, jolle ei tarjota tarpeeksi liikuntaa tai riittävää koulutusta, ilmenee todennäköisesti ainakin jossain vaiheessa ongelmia.
Te, jotka elätte kuvaamassani hyökytyksessä ja jaksatte hyvin ja hoidatte kunnialla lemmikkinne, kotinne, lapsenne, työnne ja kaikki muut menonne, onnittelut, olette niitä superihmisiä, joiden elämän varmasti kaikki haluavat. Jatkakaa samaan malliin! - bollywoodoc
Lähes kaikille riittää se 2-3h lenkitystä. Pallo ja kepukkaleikeissä voi kehitellä vaikka mitä aivotyötä koiralle. Se on tietenkin tärkeää mitä lenkillä tekee koiran kanssa. Puolesta tunnista ylöspäin kun juoksutat koiraa vapaana ja kehität sellaista toimintaa mikä haastaa sitä riittävästi niin on se yllättävän kuluttavaa. Aktiivisempien koirien kanssa voi ottaa fillarin käyttöön. Omalla tontillakin voi kehitellä vaikka mitä ja en laske perusoleilua ulkosalla edes lenkkeilyksi. Eli miten ajan käyttää on tärkeää. Hyvinvointi koiralla koostuu myös niin monesta muustakin asiasta kuin lenkkeilystä ja riittävästä aivotyöskentelystä vaikka tärkeitä ovatkin. Koira voi henkisesti olla silti "tyytymätön" vaikka lenkityspuoli olisikin kunnossa. Näiden asioiden ylläpito tosin auttaa hyvin ylläpitämään henkistä hyvinvointia sitä ei voi kiistää, mutta se ei ole "kaikki kaikessa".
- IhmettelenVaan
että miten työssäkäyvillä ihmisillä riittää aikaa koiralle yhtään sen enempää, kuin aloittajallakaan. Ei se elämä olisi koskaan sopiva koiralle. Eläkkeellä olisi vasta aikaa lemmikille, jos asiaa ajan kannalta miettii. Miten jollain voi olla aikaa ulkoiluttaa koiraa useita tunteja päivässä. Olen lapsille sanonut, että koiraa pitää lenkittää vähintään 30 min kerralla, tai kiertää vähintään sen pituinen matka, että koira saa liikuntaa. Kouluaamuina olen antanut luvan mennä vähän lyhyemmän lenkin, koska on muutenki kiire. Vapaapäivinä lenkitetään sitten pidempiä aikoja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26517199Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235536- 1152595
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar162087Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361778Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111013- 59961
Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45909Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32904