Miksi lapsi kieltää itseltään jotain?

juttu minulla etten näytä tiettyjä tunteita kenellekään. Johtuu ehkä siitä että osa aikuisista oli todella typeriä puupäitä silloin kun itku tuli. Opettaja sanoi joskus ettei se itku auta, silloin kun koe meni täysin penkin alle. Kotona sitä sai (harvoin) selkään mutta sen jälkeen vanhemmat tuli sopimaan "lässyttämään" ja se kiukutti varsinkin hieman vanhempana.Tiedän selkään saamisen olleen traditio, vieläpä remmiä omien vanhempieni lapsuudessa, että sen puoleen en ihmettele.
Viha on pitänyt myös tukahduttaa. Ei kukaan halua uskoakaan, että pienellä tyttösellä voi olla niin armotonta vihaa ja kiukkua välillä, että räjähtää. Koulussa repesin opettajalle paineen alla. Open monttu loksahti auki. Nykyään puran kiukkuni todellakin esineisiin, mitä en koskaan saanut pienenä tehdä kotona. Tavarat lentää ympäri huonetta ja se tuntuu hyvältä.
Paha olen ollut suustani jos joku oppilaista on aukonut päätä.

Pieni lapsi helposti syyttää itseään vanhempien riidoista ja yrittää olla aiheuttamatta harmia vanhemmilleen. Vaikka tietenkään ne riidat ei ole lapsen syytä. Mutta lapsen oma logiikka voi toimia niin, että lapsi luulee olevansa kaiken aiheuttaja. Siitä voi seurata se, että ei uskalla negatiivisia tunteita ilmaista.
Ehkä opit lapsena pelkäämään konflikteja ja niitä välttääksesi yrität tukahduttaa negatiiviset tunteesi. Ehkä vanhempasi riitelivät öisin tai myöhään iltaisin, kun olettivat sinun olevan jo nukkumassa. Siksi nukkumaanmennessäsi sinulla herää tunnemuisti niistä ikävistä tunteista, jotka vanhempasi riitely aiheuttivat sinussa lapsena kun heräsit tai valvoit kuuntelemassa pelottavia huutoja ja siitä seuraa paniikki. On tärkeää, että kuitenkin purat negatiiviset tunteet jotenkin vahingoittamatta itseäsi tai muita.