Olen nyt jo nuori aikuinen, mutta aikuisiän ongelmat ovat saaneet miettimään lapsuuttani. Kärsin iltaisin paniikkihäiriöistä nukkumaan mennessä, kun valo sammuu ja olen miettinyt jos tämä voisi aiheutua lapsuudestani.
En tiedä kuinka vanha tarkalleen olen ollut paitsi pieni, kun kielsin itseltäni etteivät muut saa nähdä kun itkee tai näyttää tiettyjä tunteita. Vanhempani tappelivat jonkun verran ollessani pieni, riitoja ei ollut joka päivä, mutta kun niitä oli tapeltiin kunnolla. Pääsyy oli isäni juominen. Muistan hänen huutaneen paljon ja uhonneen erilaisia asioita ja muistan että olin usein sänkyni alla nallen kanssa turvassa riitojen aikana.
Nykyään en näytä niin sanottuja negatiivisia tunteita, kunnes olen aivan täynnä ja senkin purkautumisen hoidan jossain niin etteivät muut näe. Olin myös koulukiusattu koko peruskoulu aikana, mutta tästäkin pidin suuni kiinni koko sen ajan enkä sanallakaan muille maininnut. En oikein tiennyt mikä olisi ollut paras palsta tähän, mutta tämä kuulosti ihan suht ok paikalta.
En tiedä kuinka vanha tarkalleen olen ollut paitsi pieni, kun kielsin itseltäni etteivät muut saa nähdä kun itkee tai näyttää tiettyjä tunteita. Vanhempani tappelivat jonkun verran ollessani pieni, riitoja ei ollut joka päivä, mutta kun niitä oli tapeltiin kunnolla. Pääsyy oli isäni juominen. Muistan hänen huutaneen paljon ja uhonneen erilaisia asioita ja muistan että olin usein sänkyni alla nallen kanssa turvassa riitojen aikana.
Nykyään en näytä niin sanottuja negatiivisia tunteita, kunnes olen aivan täynnä ja senkin purkautumisen hoidan jossain niin etteivät muut näe. Olin myös koulukiusattu koko peruskoulu aikana, mutta tästäkin pidin suuni kiinni koko sen ajan enkä sanallakaan muille maininnut. En oikein tiennyt mikä olisi ollut paras palsta tähän, mutta tämä kuulosti ihan suht ok paikalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
juttu minulla etten näytä tiettyjä tunteita kenellekään. Johtuu ehkä siitä että osa aikuisista oli todella typeriä puupäitä silloin kun itku tuli. Opettaja sanoi joskus ettei se itku auta, silloin kun koe meni täysin penkin alle. Kotona sitä sai (harvoin) selkään mutta sen jälkeen vanhemmat tuli sopimaan "lässyttämään" ja se kiukutti varsinkin hieman vanhempana.Tiedän selkään saamisen olleen traditio, vieläpä remmiä omien vanhempieni lapsuudessa, että sen puoleen en ihmettele.
Viha on pitänyt myös tukahduttaa. Ei kukaan halua uskoakaan, että pienellä tyttösellä voi olla niin armotonta vihaa ja kiukkua välillä, että räjähtää. Koulussa repesin opettajalle paineen alla. Open monttu loksahti auki. Nykyään puran kiukkuni todellakin esineisiin, mitä en koskaan saanut pienenä tehdä kotona. Tavarat lentää ympäri huonetta ja se tuntuu hyvältä.
Paha olen ollut suustani jos joku oppilaista on aukonut päätä.
Pieni lapsi helposti syyttää itseään vanhempien riidoista ja yrittää olla aiheuttamatta harmia vanhemmilleen. Vaikka tietenkään ne riidat ei ole lapsen syytä. Mutta lapsen oma logiikka voi toimia niin, että lapsi luulee olevansa kaiken aiheuttaja. Siitä voi seurata se, että ei uskalla negatiivisia tunteita ilmaista.
Ehkä opit lapsena pelkäämään konflikteja ja niitä välttääksesi yrität tukahduttaa negatiiviset tunteesi. Ehkä vanhempasi riitelivät öisin tai myöhään iltaisin, kun olettivat sinun olevan jo nukkumassa. Siksi nukkumaanmennessäsi sinulla herää tunnemuisti niistä ikävistä tunteista, jotka vanhempasi riitely aiheuttivat sinussa lapsena kun heräsit tai valvoit kuuntelemassa pelottavia huutoja ja siitä seuraa paniikki. On tärkeää, että kuitenkin purat negatiiviset tunteet jotenkin vahingoittamatta itseäsi tai muita.