Parin vuoden suhteen jälkeen jotka vietin narsistin vaikutuspiirissä minua on alkanut välillä totisesti pelottamaan "tarttuuko" näistä narsistisista piirteistä joitakin minuun (sitä en missään nimessä haluaisi). Tuleeko minusta samanlainen välinpitämätön, empatiakyvytön, pelkästään itseäni ajatteleva ja toisia mitätöivä paska. Olen mielummin läheisriippuva (jonka takia olen myös terapiassa) ja toivon terapian auttavan ko. ongelmaani ja tervehdyttävän minut, kuin narsisti joka ei useinkaan edes hakeudu ammattiauttajan puheille ongelmansa vuoksi. Hänen ei tarvitse.
-pelottaa-
-taivas varjele-
6134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos pelko saa sellaiset mittasuhteet että torttu tulee pöksyyn, käytä sillon jotakin voimakasta parfyymia, se olisi empaattista lähelläsi kulkevia kohtaan.
Welcome to the Dark Side, my apprentice. Hate makes you stronger.
Niin... läheisriippuva sanana on ns sallivampi, hyväksyntää saava ja heidän tuhoava käytöksensä (mikä voi tuoda toisesta esiin "narsistista käytöstä") siksi sallitaan tai sitä ei edes nähdä, koska hän "toimii perheen hyväksi" (omasta mielestään) kyseenalaisin keinoin joita ei kykene tunnistamaan peloiltaan.
Narsistisen ihmisen dynamiikan voisi ajatella lähtevän samantyyppisistä oloista mutta reaktio on erilainen. Siksi heitä ei voi sen enempää tuomita vaikka toimivatkin väärin.
Narsistiset käytösmallit siirtyvät myös sosiaalisena perimänä ja näin tapahtuu monelle uhrillekin - siinä on silloin kaksi saman asian uhria, jotka periaatteessa ja mielikuvituksellisen kuvitteellisessa tilanteessa (jos esim "narsisti" hakee romahdusvaiheessa apua) voisivat jopa tietämättäänkin toimia toisilleen vertaistukena.
Huvittava ajatus mutta periaatteessa mahdollinen. En nyt puhu parisuhteen sisällä mutta muuten...
Kummallisinta tässä on se, että ennen tätä suhdetta olin suht "täyspäinen" ja melko vahva ihminen (enkä siis omannut läheisriippuvaisia piirteitä). Tästä on myös terapiassa ollut nyt puhetta. Narsistin jatkuva mitätöinti,empatiakyvyn puute ja kaksoisviestintä sekä muut narsistiset käytösmallit "ajavat" kyllä vahvemmankin ihmisen hulluuden partaalle, enkä itse ainakaan yhtään ihmettele sitä enää.
Itsekin sairastuin läheisriippuvuuteen narsistivaimoni rinnalla. Nyt hän menee tänään vuorostaan psykologille juttelemaan. Katsotaan miten käy. Sattaa olla että hän suostuu uuteen terapiajaksoon. Aiemmassa käytiin läpi kaksi vuotta lapsuutta, mutta liittomme tuhoavat piirteet jäivät käsittelemättä.
Siis ei ehkä kaikkein pahin tapaus, koska edes suostui terapiaan. Tosin lapsuutta on helpompi käsitellä kuin joka päivä toistuvia toisia tuhoavia piirteitään. Olisi mukavampi esiintyä tervehtyneenä ja saada puolisolle se sairaan leima.
Lokakuuhun katsotaan, saadaanko (pari)terapia alulle ja siten sen tulokset. Sitten on 30 vuotta täynnä ja johtopäätösten vuoro...
Hieno homma, että suostuu terapiaan ja yrittää hakea ongelmaansa apua. Siihen ei moni narsisti edes pysty, kun ei tarvitse hakea apua, kun ei ole mitään vikaa eikä ongelmaa (ei missään???? ainakaan hänessä). Minun läheisriippuvuuteeni on peräisin sairaasta suhteesta narsistin kanssa. Elämä oli helvetillistä vuoristorataa hänen rinnallaan. Näin on.