kysymys kuuluu, että jos on ns. vakipano/tapailusuhde, niin saako olla mustasukkanen toisesta?? kumpikin on, mitä se tarkottaa?? :/
ja mustasukkasuus
vakipanosuhde
111733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Teoriassa ei saisi olla, käytännössä usein toisin.
Tarkoittaa, että välillänne on tunnettakin.
miten edes on mahollista olla tuntematta MITÄÄN ku on vaikka nyt sellanen valipanetussuhde...?
ja jos se ei edes aina oo panemista vaan hellyyttä ja olemista muuten vaan..
Tää tyyppi on ku pieni lapsi välillä.. ku lapsi ei halua että sitä hellitään, niin se esittää.. Samoin tämä sankari. Kuitenki tykkää.. hylkäämisestä lapsuudessa voi ehkä johtua.. mitä auttaako aika tällaseen vai onko silkka mahottomuus että sellanen voi OSOITTAA positiivisia tunteita vai raateleeko se ikuisesti vaan sydämen, jos toinen ei kertakaikkiaan OSAA rakastaa tai olla lähellä enemmän ilman että alkaa ahdistamaan.. Koska oon huomannu kehitystä.. kahen vuoden aikana, pientä avautumista.. mä odotan vaikka ikuisiuuden tai en nyt aivan, mutta tää rassaa aika pahasti..
Tiedän mistä puhut. Pientä avautumista saattaa tapahtua, mutta hetken päästä se sama ovi kolahtaa pamauksella kiinni. Ainakin mulle näin kävi.
Oli ihanimpia hetkiä jolloin luulin, että _nyt_ kaikki muuttuu ja suhteestamme tulee oikea rakastuneiden suhde. Eipä tullut.
Odotin kolme vuotta ja nyt lopetin. Tunnen itseni arvottomaksi, vaikka olen nuori ja kaunis nainen. En ymmärrä miksi hän ei välittänyt minusta enempää. Haluaisin osata luopua ihmissuhteista elämässä yhtä helposti kuin hän (vai onko se pelkää ulkokuori?), ainakin säästäisin sydäntäni ja tyyny pysyisi kuivana...
Pelkään, että vuoden päästä on off muuttunut taas on:iksi ja ruljanssi alkaa uudestaan. Ainut joka kärsii olen minä. Ja iltaisin itken itseni taas salaa uneen.
tietäisit miten tutulta sun tarina kuulostaa. Mä itken kan sitteni aina uudestaan ja uudestaan uneen, kun oon erehtyny toivomaan liikoja. Ja taas pettyny, jos se on menny vaikka baariin ja on varmaa ettei se yksin sielä joudu olemaan.
Ei vaan pysty rakentamaan muita suhteita sen miehen takia. Tuntuu että "pettää".. Mäki pilaan omaa elämääni koko ajan, ja jonain päivänä PAM, se on löytäny elämänsä naisen. Sitä mä pelkään eniten maailmassa. Onhan niitä ihania miehiä jotka sillon tällön kiinnostuu, jne, mutta kun on tää yks sankari.. :(
3 vuotta teillä jo?? apua.. ehkä tollaset pitäs vaan lopettaa omaa parasta ajatellen, mun ystävät sanoo kaikki niin että unohda se, mutta kun ei voi..
mullakin sama tilanne, ollut 2 vuotta jo.eli tapaamisia sillon tällön ja seksiä ja hellyyttä MUTTA ei muuta ja olen totaalisen rakastunut.aina kun tunnen pääseväni lähelle henkisesti niin tämä pakenee.ei halua muuta tältä suhteelta kuin mitä tämä on.ja nyt olen aivan rikki samoista syistä kuin tekin.yritän päästä irti ja olla tapaamatta mutta välillä ikävä niin että sydäntä raastaa.
ja muut ei kiinnosta yhtään.
olen miettinyt että olenko ainoa tälläinen idiootti joka tyytyy murusiin, onneksi en..
Niin pitäisi lopettaa, mutta kun sydän haikailee hänen perään, niin mitä sille voi. Ei mitään. (Nytkin ehdin taas itse ottaa aamulla jo yhteyttä häneen taas, kuitenkin muka siltä pohjalta, että jatketaan "ystävinä" kuten sovittiin pari päivää sitten.. *tyhmä*). Kummallisinta on, että aikaisempi tittelini oli "erittäin hyvä ystävä"... ja silti tuntuu (vaikka ei hän myönnä), että piti itseään varattuna mun takia. Oliko se sitten lähinnä vain sitoutumista seksi-pohjalta??? Kait niin... vakipanostahan on kyse. Todella sekavaa silti.
Koskee todella pahasti kun aina tällaisessa tilanteessa vasta näkyy, etten ole ollut hänelle pelkkää ilmaa ja hän puhuu jopa "suhteesta" minkä olemassaolon on tavallaan ns suhteen aikana kieltänyt tyyliin "ei paineita siviili-elämässä" ja "ollaan vapaita".
Nytkin sanoi, että jos jatketaan näin aktiivisesti yhteydenpitoa, niin pitää olla valmis että jonain hetkenä toinen on "varattu".
Mistä tällainen "huolenpito"?
Koskee todella syvästi kun huomaa toisen kuitenkin välittävän, mutta olevan niin kiinni omassa vapaudessaan, että ei joka ilta toista halua nähdä. Mutta mitä sille voi, että meillä ihmisillä on erilaiset tarpeet ja luonne. Joku kaipaa toisen läheisyyttä koko ajan ja toinen taas ei. Joku on erakko ja joku ei...
Mitä tästä päätellä vois... olen rakastunut väärään ihmiseen tai se on vain tapahtunut väärään aikaan. En tunne itseäni vapaaksi hänen takia enkä pysty solmimaan muita suhteita, koska vertaan kaikkia häneen ja häntä parempaa en tiedä. Miksi, oi miksi roikun hänessä???
se voi olla vain sitä yksinkertaista omistamisen halua se tunne. Eli mikä on minun, siihen ei muut koske.
Itsekkin noita vakipanojuttuja harastanut olen, mutta aina mustasukkaisuus ei meinaa sen kummempaa kuin pelkoa, että se hyvä tuttu turvallinen vakipano löytääki jonku vielä paremman.
Jos se on suurempaa tunnetta, niin siinä tapauksessa äkkiä säännöt selviksi ja seurusteleen.
suosittelen ottamaan etäisyyttä. Kun toinen tulee ja hakee lohtua ja kaksi vuotta on sitä jo saanut, ei se siitä muuksi muutu... Se on jo oppinu et sulle riittää kun antaa sitä läheisyyttä ja hellyyttä ja avautuu just sopivasti oikeissa kohin, juuri silloin kun olet itse etääntymässä. Hän hätääntyy, avautuu hieman ja niin sä jatkat samaa rataa. Ajatellen et hei sähän edistyt. Se on käyttäytymistapa jonka mukaan monet menevät kun eivät vielä ole löytäneet sitä mitä etsivät, mutta eivät täysin yksinkää halua olla.
Mut jos haluut siitä enemmän... on sun kadottava maisemista hetkeksi, jolloin hän ehkä tajuaa jo löytäneensä sen mitä kaipaa.
joo-o.. mulla just sama ongelma.. tää siis on "suhde", muttei silti "virallinen suhde".. Mulla on kans ollu jo 2 vuotta sama ongelma kun sulla, mäkään en pysty solmimaan muita suhteita sen takia.
Mä oon toivottoman kiinni siinä jätkässä, ja alotteen kahella vimpalla kerralla oon tehny mä, ja se hävettää, koska mä tunnen itteni aikaajoin täys seksihulluks ja vonkaajaks.. Ehkä se tietää sen, ja tahallaanki antaa/pakottaa mun tekemään sen alotteen.
Kauheeta ku odottaa vaan vaikka viikonloppuna että se soittaa, nyt eipä soittanu..
Se on kans muistuttanu muinaisessa historiassa, että "tapaillaan, mutta ei seurustella".. Mutta tää nyt vaan on muuttunu koko homma, mustasukkasuutta ei sais olla, mutta sitä on, molemmin puolin..
Kun mä en tavallaan siis edes halua päästä siitä yli.. tuntuu että se on mun turvapaikka muulta maailmalta ja sen takia sinne kaipaaki. Ehkei tästä saa kun pahaa mieltä ja sydämen kipiäks, mutta toisaalta ne ihanat hetket voittaa pahat kaipauksen tunteet..
Mä oon joskus heikkona hetkenä kysyny että mitä se oikeen tuntee, ja mä tiedän että sille on tiettyjen asioiden takia todella vaikeeta osoittaa tunteita sanoilla, mutta se on kuitenki vaan sanonu että mä kysyn liian vaikeita. Sen jälkeen en oo uskaltanu kysyä.. miten mä edes luulin että se sanois että juu, rakastan.
Tää on niin vaikeeta.. pahinta on, että mä tunnen että petän tätä jos oon jonkun toisen kanssa. Ja pahinta myös, etten pysty rakentamaan muuta suhdetta, koska mä tiedän, että mun ja tän kyseisen jätkän tapaaminen vie aina voiton, joten ei viitti saada toisia kärsimään.
Omalta puolelta voin lisätä, että
- en koskaan tavannut ensimmäistäkään hänen kaveriaan
- en koskaan päässyt käymään hänen asunnollaan
- ei koskaan oltu missään ihmisten ilmoilla yhdessä (paitsi ulkomailla pari päivää)
Kysymykseen, onko hän koskaan ollut edes rakastunut, sain vastaukseksi "en oikein tiedä".
YÄÄÄÄÄÄK! ...sanon nyt.
Viikko mennyt kun katkaisin yhteyden ja yllättävän hyvin menee. Usko pois, Sinäkin ansaitset parempaa. Älä vaan odota kolmea vuotta kuten minä...
älkää olko hyväkikäytettyjä!