raskaus ja yksinäisyys

tällä hetkellä tuntuu jo vähän paremmalta, tunteet menee kyllä aikamoista vuoristorataa. Kaikista vaikeinta on silloin kun näkee unia toimivasta parisuhteesta ja rakkaudesta, silloin herään yleensä siihen että itken. Minulla on kyllä aivan ihanat vanhemmat ja ystäviä ei ole kuin muutama, että onneksi en ole sillä saralla yksin. Sitä vaan kaipaa välillä läheisyyttä ja rakkautta niin paljon että se sattuu. olen 28 vuotias. Välillä kun puolituntemattomat kysyvät että miten tuleva isä on suhtautunut raskauteen, niin olen huomannut useasti etten ole koskaan sanonut sanonut koko totuutta, neuvolassakin sanoin että me ollaan erottu, vaikka emme ole enää palaamassa yhteen.en tiedä haluaako lapsen isä olla lapsensa elämässä kun sen mieli vaihtuu koko ajan. .meidän suhde oli tosi huono,itkin vain ja en halua sellaisessa suhteessa elää,haluan olla onnellinen ja tuntea et mua rakastetaan ja arvostetaan,ei sitä et mua haukutaan ja mollataan ja ero on kyl paras ratkaisu.Haluaisin olla niin ylpeä raskaudestani, ja olenkin, mutta jollain tavalla häpen sitä että jään yksin. Mutta uskon, että tämä olo varmasti helpottaa kun saan pikku nyyttini ensimmäistä kertaa syliini.kaipaan myös ystäviä ne jotenki vaan katos,olisi mukava saada ystäviä joiden kans jutella mistä vaan,on välil niin tylsää olla vaan yksin.jos joku haluaa juttuseuraa tai vaihtaa ajatuksia niin tääl olis yks 28v nainen [email protected]