Vaikka kaikki tietävät, että huipputasolla ei voi menestyä ilman vippaskonsteja, on Mika Myllylä ollut huippu-urheilija. Olen aina tykännyt hänestä.
Karpaasi on poissa
Reino´
1073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mika jätettiin yksin, ja hänestä kerrottiin vain negatiiviset uutiset vuosikausia.
Missä olivat urheilupomot? Yritettiinkö Mikaa auttaa hänen vaikeuksissaan? Mitä pomot tekivät auttaakseen urheilijaa, joka oli manipuloitu uskomaan, ettei ilman mömmöjä pärjää?
Ihan sivumennen voisi kyllä kysäistä tässä, että mitä urheilupomot oikeastaan tekevät, kun he eivät koskaan tiedä mitään urheilijoiden asioista. Tiesivätkö he Myllylän vaikeuksista Lahden MM-kisojen jälkeen vai unohtivatko kokonaan, kun ei mies enää kilpaillut?
On murheellista lukea sitä hehkutusta, jota nyt tulee joka taholta. Yksinkertaista ja helppoa korostaa nyt arvonantoa ja kunnioitusta.
Miksi sitä ei suotu kun tarvittiin, vai eivätkö mitkään konstit auttaneet?
Hesarissa on tänään kuva Mikan suoharjoittelusta. Kyllä se on ollut varmasti suurempi apu kuin joku epopiikki 90-luvulla.
Muistamme sinun mahtavat hiihtosi maailman laduilla joita saimme TV:n välityksellä katsoa. Kaikesta huolimatta olit rehti kilpailija, omistit koko elämäsi hiihdolle. Asetit itsellesi mittavat tavoitteet, saavuttaaksesi ne sinnikkäästi harjoittelit kohti yhä parempia tuloksia. Usein seisoit korkeimmalla paikalla palkintojen jako seremonioissa, kuuntelit Maamme- laulua,
http://www.youtube.com/watch?v=bQSmXJCPsFI&feature=related,
kuvaruutu paljasti kyyneleet silmissäsi, olit tunneihminen ja se näkyi.
Elämässä on aina huonojakin päiviä jotka painavat jokaisen mieltä kun ne kohdalle tulevat.
Lepää rauhassa Mika Myllylä.
Minäkin liityn siihen suureen surevien joukkoon, jotka kyyneleet silmissä surevat Suomen suurinta hiihtäjää.
Mika antoi meille niin monta ilon ja riemun hetkeä, että sillä olisi voinut antaa hänelle ikiaikainen kiitos ja kunnia.
Missä olimme me kaikki hiihdon ystävät kun Mikalla oli vaikeuksia?
Nyt on taistelut taisteltu ja jäljellä on vain suuri suru.
Hämmentynyt ja murheellinen on Suomen kansa tämän sinnikkään mutta myös herkän kansalliskarpaasimme poismenon äärellä. Saimme kokea monet kunnian ja riemun hetket hänen voittojensa myötä. Häpeän, yksinäisyyden ja voimien hiipumisen hetkiin ei jakajia liioin ilmaantunut. Nyt voi vain saada lohtua siitä, että hänellä on taistelut takanapäin ja ikirauha. Sankari Mikä Myllylä elää sydämissämme.
Tänään Runon ja suven päivänä monet Eino Leinon runot risteilevät mielessäni.
menestyksen päivinä riittää olalle taputtelijoina, mutta ei tappion hetkillä. Monella taiteilijallakin sama kohtalo.
Nyt taas lehdissä riittää hehkutusta ja ymmärrystä, mutta liian myöhään !
Näinhän se kuten Ruuneperi sanoo taistelu on taisteltu.
http://www.youtube.com/watch?v=xW9VBLH-0_s
Milloin Suomi oppii pitämään huolen urheilijoistaan voittoisan urheilu-uran jälkeen?
Hellyys täyttää koko olemukseni
ajatellessani hiihtäjän yksinäisyyttä
kamppailua ja tuskaa.
Nyt on rauha ja levollisuus Mika
näihin pieniin vanamonkukkasiin liitän
muistosi herkän ja kauniin.
Tämän päivän Ilta-Sanomissa Juha Mieto kysyy samaa. Kertoi, että on jopa tarjoutunut keskustelutilaisuuksiin asiasta puhumaan, mutta ei toistaiseksi ole ollut kiinnostusta.
Urheilu-ura loppuu jokaiselta huippunimeltä aikanaan. Kaikki tarvitsisivat varmasti tukea arkielämään siirtymisessään.
-esim ,Tarmo Uusivirta.Selkään taputtelijat häippäs. Tapasin Häntä,Bussilla saunomaan vein porukkaa ,mukana myös Tarmo.