Kumpi merkitsee teille uskovaisille enemmän, usko vai järki?
Jos joku asia mikä esimerkiksi Raamatussa lukee, tuntuu järjenvastaiselta.
Epäilettekö Raamattua vai omaa järkeänne?
Esimerkkinä vaikka jokin asia mikä on Raamatun mukaan synti, vaikka ei ole pienintäkään järkiperustetta sille, miksi se on synti.
Eli ainoa syy miksi se on synti on se, että Raamatussa lukee että se on synti.
Jos joku asia mikä esimerkiksi Raamatussa lukee, tuntuu järjenvastaiselta.
Epäilettekö Raamattua vai omaa järkeänne?
Esimerkkinä vaikka jokin asia mikä on Raamatun mukaan synti, vaikka ei ole pienintäkään järkiperustetta sille, miksi se on synti.
Eli ainoa syy miksi se on synti on se, että Raamatussa lukee että se on synti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on väärä peruslähtökohta joka vääristää ajatteluasi.
Järki ei ole uskon vastakohta. Uskon vastakohta on epäusko, järjen vastakohta on tietenkin järjettömyys.
Uskomisessa on erotettava se missä asioissa on nojauduttava vain uskoon, ja milloin on velvollisuus käyttää järkeään. Paavalin mukaan yksin Jumalan armo on asia jota ei voi järjellä hallita eikä ymmärtää, eikä tarvitsekaan.
Mutta kaikissa muissa asioissa, kuten elämän erilaisissa ratkaisuissa aikuisten ihmisten on kannattava vastuunsa ja toimittava järjen mukaan.
Paavali kirjoittaa Korinttolaiskirjeessä: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.” (1 Kor 14:20.)
http://freepathways.wordpress.com/2010/08/22/uskovainen-ja-jarki/
"Uskomisessa on erotettava se missä asioissa on nojauduttava vain uskoon, ja milloin on velvollisuus käyttää järkeään."
Miten ja millä perusteilla tämä erottelu tehdään? Onko esim. jollakulla auktoriteetilla valta sanoa mikä on uskonasia ja milloin kuuluu käyttää järkeään tai milloin järkeään ei _saa_ käyttää?
Kristinuskoon uskominen merkitsee kuitenkin monien järjettömyyksien hyväksymistä. Toisin sanoen uskova uskoo järjettömyyksien olevan totta.
teosofit sanovat että usko on järjen uinailua eikä sen valvontaa.
Eräänlaista henkistä sokeutta.
Ei saisi omaksua toisen totuuksia omakseen,oma totuus pitää itse löytää.
Uskovainen on kuin kramofoni jonka neula on juuttunut kiinni.
"Uskomisessa on erotettava se missä asioissa on nojauduttava vain uskoon, ja milloin on velvollisuus käyttää järkeään. Paavalin mukaan yksin Jumalan armo on asia jota ei voi järjellä hallita eikä ymmärtää, eikä tarvitsekaan."
Jos usko ja järki eivät ole vastakohtia, niin miksi täytyisi nojautua pelkästään uskoon? Pitäisi pystyä uskomaan ja silti käyttämään järkeä.
Uskon ja järjen rinnastaminen on johtanut siihen, että ihmiset nykyään uskovat evoluutioon ja alkuräjähdysteoriaan jne. mutta uskovat, että Jumala loi ja ohjasi ne tapahtuviksi. Järjetöntä!
"Mutta kaikissa muissa asioissa, kuten elämän erilaisissa ratkaisuissa aikuisten ihmisten on kannattava vastuunsa ja toimittava järjen mukaan. "
Eli vanhoillislestadiolaisen perheen vanhemmat eivät välitä, jos tytär haluaa alkaa malliksi, koska tytär on järkeä käyttämällä päätynyt ratkaisuun? Entäs ne muut ammatit, jotka herättävät pahennusta ja lopulta eron seurakunnasta??
Vaikka sanakirjamääritelmänä usko ja järki eivät olisikaan toistensa vastakohtia, mutta eivätpä ne oikein samaan päähän tunnu älykkäästi mahtuvan.
"Järki on uskon pahin vihollinen." -- Martti Luther
Eikös vl-saarnoissakin ole viljelty tähän havaintoon pohjautuvaa hokemaa "Järki vangiksi ottakaa!"
Uskontojen opit eivät kestä rationaalista tarkastelua.