Karkit on intohimoni

Oho, olet jäänyt tuttivaiheeseen. Karkkihimo on korvikekäyttäytymistä, haluat ja tarvitset jotain muuta. Intohimon kohteita olisi tarjolla paljon hauskempiakin ja vuorovaikutteisia ja palkitsevampia kuin tyhmät karkit. Niistä saat vain sokerihumalan ja kalpean naaman, sivuvaikutuksena vielä reikiä hampiin ja hammasjomotusta. Sokerihumala estää myös selkeän ajattelun ja tekee olon levottomaksi. Lapsissa sen näkee selvemmin kuin aikuisemmissa sokerin syöjissä.

Vaihda pähkinöihin, marjoihin ja hedelmiin, purkkakin käy mutta irti tuosta tavasta on päästävä hinnalla millä hyvänsä.

Mites olisi se tutti, niitä on monenlaisia ja ovat aika suosittuja . Kokeile.

Ootko ihan tosissas, aloittaja? Toivon, että et.
Minä en syö mitään, missä lisäaineita, oikeastaan teet kaiken itse.
Jos ei ole itsetekemiäni keksejä kaapissa, kunherkkuhimo iskee, en kyllä jaksa tai ehdi niitä alkaa tekemäänkään...
Se on ehkä yks hyvä kikka vähentämiseen ainakin.
Minä itse himoitsen lähinnä maustamatonta jogurttia ja marjoja.. Joskus pähkinöitäkin. :)

Sama ongelma ja olen huomannut että liittyy nopeisiin hiilihydraatteihin - kaikenlainen sokeripitoisen mussutus ruokkii itse itseään. Syön isoja määriä, olen aina syönyt, hedelmiä, karkkia ja vaaleaa leipää. Voisin elää kahvilla ja juustolla päällystetyllä leivällä, irtokarkeilla, suklaalla ja hedelmillä.
Jos joku luulee ettei hedelmien syönti voi olla ongelma tai sillä voi saada itseään sokerikierteeseen...kyllä voi. Voin hyvin syödä päivän mittaan pari kiloa hedelmiä eikä tee edes tiukkaa. Persikat, nektariinit, satsumat, vesimeloni, viinirypäleet...nam nam. Kaloreita on niissäkin ja verensokeri hilaa ylös alas.

Tässä lasta odottaessa en ole kyennyt tekemään isompaa ruokaremonttia, mutta motivaatiota on kerätty jo useita kuukausia, sillä lapsen synnyttyä alan karppaajaksi. Nopeat hiilarit veks. Olen jo lopettanut perunan ja pastan syönnin liki kokonaan ja vaihtanut vaalean leivän ruisleipään. Varsinkin ruisleivän syönti on tuntuvasti tasoittanut verensokerin vaihtelua, mihin ennen herkästi nappasi jotain "pientä hyvää". Olen myös lopettanut itseni huijaamisen sillä että ostan kotiin isompia eriä herkkuja rahansäästömielessä. Suklaahimoon saa riittää pieni patukka...sitten vaikka hedelmiä päälle - onpahan nekin pienempi paha. Kuin se levy, josta "ajatteli" syövänsä monta päivää.

Olen niin väsynyt sokerihiiren oireisiin - ainaiseen väsymykseen, vatsan turvotukseen, itseinhoon ja syötyjen ruokien "laskemiseen" (että voisinko vielä tälle päivälle vaikka syödä jotain pientä). Lasten myötä on myös tullut kiloja, jotka todella häiritsee itseäni. Kotiäitinä vaan tulee mussutettua helpommin joka välissä jotain kuin työelämässä.