Pahoittelen, jos tämä menee yli tiedon/hilseen, mutta ne, jotka haluavat osallistua tähän keskustelluun, niin tervetuloa.
Pohdin tuossa, että voiko olla niin, että ihminen, joka on oppinut/opetellut itsehavainnointia (introspektio) ja itsetietoisuutta, hän saattaa vaikuttaa muiden mielestä narsistilta.
Narsisteja pidetään usein itseriittoisina ja kaikin tavoin itsekkäästi käyttäytyvinä. Mutta voiko tämän asian sekoittaa siihen, että ihminen on hyvä introspektiossa ja itsetietoisuudessa, jotka ovat hänelle itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen erinomasen tärkeitä asioita?
Ihminen, joka on hyvä introspektiossa, huomaa helpommin myös muiden ihmisten ongelmat, epäloogisuudet ja tunnevammat ja omaa itseään suojellakseen myös poistaa muiden heijastaman pahan olon sisältään, jolloin huonommin introspektiota osaavan kanssa tulee helposti konflikteja (koska tämä on huono introspektiossa).
Introspektiota joutuu, tai ennemminkin saa opetella erityisesti psykoterapiassa, mutta jos vanhemmat ovat olleet hyviä siinä, lapset ovat voineet oppia sitä ihan "normaalistikin" kotonaan.
Pohdin tuossa, että voiko olla niin, että ihminen, joka on oppinut/opetellut itsehavainnointia (introspektio) ja itsetietoisuutta, hän saattaa vaikuttaa muiden mielestä narsistilta.
Narsisteja pidetään usein itseriittoisina ja kaikin tavoin itsekkäästi käyttäytyvinä. Mutta voiko tämän asian sekoittaa siihen, että ihminen on hyvä introspektiossa ja itsetietoisuudessa, jotka ovat hänelle itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen erinomasen tärkeitä asioita?
Ihminen, joka on hyvä introspektiossa, huomaa helpommin myös muiden ihmisten ongelmat, epäloogisuudet ja tunnevammat ja omaa itseään suojellakseen myös poistaa muiden heijastaman pahan olon sisältään, jolloin huonommin introspektiota osaavan kanssa tulee helposti konflikteja (koska tämä on huono introspektiossa).
Introspektiota joutuu, tai ennemminkin saa opetella erityisesti psykoterapiassa, mutta jos vanhemmat ovat olleet hyviä siinä, lapset ovat voineet oppia sitä ihan "normaalistikin" kotonaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tiedä, mutta tuli mieleen seuraavanlainen kuvio, joka on vain YKSI mahdollisuus...tuollainen ihminen, kuten kuvasit, ikään kuin herättää itsetunnoltaan/tuntemukseltaan heikommassa jamassa olevassa ihmisessä helposti lisää alemmuudentunnetta, josta voi helposti ajan kanssa alkaa syyttämään sitä toista
.
Se ei ole silloin perusteltua sen "riittoisemman" syyksi vaan kertoo vastapuolen odotuksista jotka ovat kohtuuttomia (oma problematiikan vuoksi johon piti löytyä "lääke").
Tällainen "heikompi" sitten takertuu, odottaa omaan elämäänsä ja tiedostamattomiin puutteisiinsa parannusta toisen kautta (varsinkin ihastumisvaiheen aikaisen käytöksen perusteella, mikä on vain vaihe aina - epätodellinen) ja kun arki laskeutuu - koetaan jonkinlainen "alentaminen", hylkääminen tai käytöksen muutos.
Sekin on vain sen "heikomman" oma tunne, jota toinen ei ole jaksanut, osannut tai nähnyt tarpeelliseksi rakentaa koska jokaisen on tehtävä se itse.
Näin "heikompi" tulee vaateliaammaksi ja vaateliaammaksi, vaatien vastauksia, lisää, rakkaudenodotuksia, luonteenmuutoksia (sinun pitää muuttua jotta MINÄ voin hyvin) jne jne...ja toinen alkaa vetäytymään entisestään ja suojautumaan, ehkä jopa väkisinkin jossain vaiheessa halveksumaan...en tiedä.
En tiedä miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia toisen hyväksi - tuputtamalla hakemaan apua josta seuraa varmasti sota ? Jättämällä ?
Kun kaksi tuollaista kuvaamaasi pahoinvoivaa kohtaa...tulokset ovat katastrofaaliset ja vaikka esim väkivalta on aina väärin, se on usein vain turhautuneemman, täysin lannistetun tai VÄSYTETYN ja esim verbaalisilta kyvyiltään heikomman reaktio mahdottomaan tilanteeseen.
Silloinkin pitää lähteä jos näin on mutta asiat eivät ole niiiiin yksinkertaisia aina...
Näin se menee vähemmänkin "ilkeillä" ihmisillä - kukaan ei jaksa kannatella toista loputtomiin. Ja kun on niin tehnyt alkuun tai koettanut, toinen pettyy ja syyttää siitä, että jotain on viety yhtäkkiä pois.
Tämäkin vain YKSI mahis.
Muistetaan, että jokainen "uhri" ja "vähemmän uhri" on oma tapauksensa, mutta usein sieltä paistaa toive siitä, että toisen pitää muuttua joksikin (?) koska kokemus esim hylkäämisestä, kylmyydestä tms tulee...eikä se ole aina johtuvainen alkuunkaan siitä "ilkeämmästä" vaan ihan omasta itsestä.
Joo, "suuremman hengen" pitäisi kai tavallaan kantaa vastuuta siitä, ettei tapa "pienempää henkeä": valta on vastuutakin. Tuota tilannetta näkee kyllä aika hyvin esim. monissa herätysliikkeissä, journalismissa tai politiikassa... huh, pulssi kiihtyy!
Tavallaan olisi siis kai hyvä, että olisi tekemisissä lähinnä samanlaisilla tietoisuustaidoilla varustetun ihmisen kanssa, jos haluaa välttää pahemmat ongelmat. Jos nyt tekee vaikka tällaisen inhan vertauksen, niin tulotaso voisi olla ehkä samantyyppinen asia.
Pitäisiköhän tietoisuustaitoja alkaa opettaa kouluissa?
Ja vastaanpa tähän vielä itse näin kivasti, että minun mielestäni pitäisi. Uusi oppiaine: ihmiseksi kasvaminen. Noilla tunneilla voitaisiin opetella itsetietoisuutta, ihmisten kanssa olemista, ihmissuhdetaitoja, tunteiden käsittelemistä, empatiaa, viestintää, vastuuta yms. Mitäs sanotte?
Ja pahoittelen vielä sitäkin, että ylimielisyyksissäni ajattelin, että joku varmasti huutelee mulle valituksia liiasta filosofisuudesta. =o
Mutta te ihanat keskustelijathan olette korkean tason itsetietäjiä! :D
Jatkakaa, mutta kuunnelkaa (halutessanne) yhtä ihanaa biisiä siinä ohessa:
http://www.youtube.com/watch?v=ydNbuB6PLiU
Kiitos konnakko! Olen uhriutunut (lapsena), mutta päässyt parempaan tasapainoon ja itsetietoisuuteen taitavan psykoterapeutin avulla.
Tätä palstaa lukiessa huomaa sen, että uhreiksi itseään nimittävät ovat lukeneet paljon monenlaista tietoa narsismista, mutta eivät ole tiedostaneet millään tavalla omaa osuuttaan asioihin eivätkä omia heikkoja kohtiaan. Heillä ei ole tietoisuutta suurin piirtein lainkaan siitä, miksi itse ovat alistuneet narsistin hyväksikäytettäväksi, manipuloitavaksi tai alistetuksi. Jos heillä tätä kaikkea olisi ollut, he eivät olisi koskaan päätyneet narsistin kanssa parisuhteeseen.
moni "uhri", joka täälläkin mitätöi jatkuvasti toisten kirjoituksia, on itsekin narsisti. marttyyrius sopii hyvin "uhrin" asenteeseen.
"Pelko johtaa suuttumiseen; Suuttuminen johtaa vihaan; Viha johtaa kärsimykseen." - Yoda
Jospa jokaisella riittäisi itsetutkiskelun taitoja tunnistaa heti mikä itseä pelottaa kun suuttuminen lähestyy.
Tai riittäisikö sellaisen tunnistaminen, että pelkää? Ja onko mahdollisesti pelon takana muita tunteita, jotka ovat jääneet pimentoon?
Pelko on usein pelottavampi tunteena kuin se mitä mahdollisesti luulee pelkäävänsä. Ihminen ei välttämättä huomaa olevansa syystä tai toisesta pelokas ja siksi suuttuu silloin kun pelosta seuraa suuttuminen?
Tätä keskustelua lukiessani tuli mieleen, ettän mistä tietää, milloin uhri on todellinen uhri ja milloin narsisti, joka heijastaa kumppaniinsa omat tunteensa?
Hyvä kysymys! Miten tavallinen jamppa tai pirkko tietää sen esim. parisuhteessa tai duunipaikalla? Aika helposti ollaan kutsumassa silti toisia narsisteiksi....