Olen äiti, jonka mielestä äidin tehtäviin kuuluu lähes kaikki lapsiin liittyvä. Isien tehtävä on mielestäni vain käydä työssä ja leikkiä lasten kanssa, sekä opettaa "miesten juttuja". Olin ensimmäisen lapseni kohdalla yksinhuoltaja, ja totuin toteuttamaan tätä omaa äitimyyttiäni. Toisen lapsen syntymän myötä alkoikin ongelmat, sillä vauvan isä haluaa osallistua ja tehdä. Hän haluaa tehdä kotitöitä, hoitaa vauvaa, käydä neuvolassa...
Itselläni ei ole tällä hetkellä muuta elämää kuin lapset. Esikoinen on jo niin iso, ettei hänelle enää niinkään äidin seura kelpaa, vaan on jo omat kaverit. Kun isä on lapsen kanssa, ei itselläni ole mitään. En osaa lähteä minnekään, tai tehdä edes mitään. Tunnen itseni turhaksi ja hyödyttömäksi. Lopetin neuvolareissuillakin käymisen, kun aloin kokea itseni siellä turhaksi miehen tuodessa esiin omaa isyyttään. Enkä edes jaksa lähteä.
Vanhempien ei tietenkään kuulu kilpailla lapsesta, eikä lapsi saa olla äidin mielenterveyden tukena, mutta mitä minä elämälläni teen, kun lapsella on isäkin?
Tälläisiä outoja ajatuksia itselleni saa masennus aikaan.
Äitimyytti rikki
5
377
Vastaukset
- Että,,,
tämmönen tapaus tällä kertaa. Oliskohan syytä mennä mielenterveystoimistoon keskustelemaan, että miksi olet noin takertunut lapsiisi. Jos äiti on lapsiinsa takertuva marttyyri niin siitä ei seuraa kenellekään mitään hyvää.
- vierailija321
Hae itsellesi apua.
Jos lapsi on koko elämäsi ja kärsit suunnattomasti siitä ettet ole hänen elämänsä keskipisteenä joka hetki, ei ole lapsellekaan hyväksi. Tilanne saattaa hyvinkin kehittyä niin että kun lapsen ymmärrys lisääntyy, hän kokee olevansa vastuussa sinusta - ja sinun hyvästä mielestäsi - olemalla koko ajan sinun kanssasi. Näin hän menettää suhteet isäänsä, isovanhempiinsa, kaikkiin muihin ihmisiin. Voiko sitä mennä pihallekaan leikkimään kavereitten kanssa kun äiti tuntee olonsa sillä aikaa turhaksi ja hyödyttömäksi, eikä tee mitään eikä lähde mihinkään.
Olet takertunut kuopukseesi, eikä se ole hyvä kenenkään perheenne jäsenen kannalta.
Hae itsellesi apua. Hanki elämä. Pakota itsesi harrastuskurssille, opiskelemaan, töihin, edes kävelylle. - qwqwtrt
Ihan samaa mieltä kuin edellinen: hanki muuta elämää kerran tilaisuus on. Ulkoilu, harrastukset... Hoitokontakti voi olla tarpeen jos tuntuu että masennus vesittää kaiken ja mökkiydyt vallan kokonaan.
Älä tee itsestäsi marttyyria vaan mene mukaan neuvolakäynneille: tottakai miehesi tuo esiin isyyttään - mistä muusta hän puhuisi? Äitiydestään?
Ehkä miehesi yrittää olla mahd. paljon avuksi juuri alakulosi takia. Ja toisaalta jakaa hoitovastuuta kun tietää että olit esikoisen kanssa kanssa kaksin. Huomaavaista, minusta.
"Voiko sitä mennä pihallekaan leikkimään kavereitten kanssa kun äiti tuntee olonsa sillä aikaa turhaksi ja hyödyttömäksi, eikä tee mitään eikä lähde mihinkään." Näin kirjoitti edellinen ja sanon ihan samaa. Lapset on minullekin tärkein elämän sisältö, mutta he eivät saa olla ainoa!! Ja ennen kaikkea lapsi ei saa joutua kasvamaan olosuhteissa, joissa hän on sidottu äidin tarpeellisuuden tunteeseen. - jennymariiia
No hoitokontakti löytyy kyllä, mutta elämääni se ei ole parantanut.
Ulkoilu? Mitä tekisin ulkona? Harrastukset, niin mitä ne ovat? En minä jaksa paljoakaan kodin ulkopuolista elämää. Toki näen ystäviä ja sukulaisa, tilanteesta riippuen, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Elämää toki rajoittaa paljon ahdistus, joka vaivaa lähes aina, paitsi ei lasten kanssa ollessa. Ulkoilu tai muiden ihmisten seura ahdistavat niin, että huonoina päivinä välttelen näitä tietoisesti.
Vanhempi lapsi ei ainakaan koe, että tulisi olla äidissä kiinni, vaan menee ystäviensä kanssa... vaikka juuri samalla lailla takerruin häneenkin hänen ollessa vauva... Ehkä pientä miellyttämisen tarvetta ilmenee silloin tällöin, mutta hyvin harvoin.
Eli mustavalkoisesti ajateltuna: onko nyt annettava miehen hoitaa pienintä, ja jään itse suosiolla sivuun? Vaikeasta masennuksesta (kuulemma) kärsivälle se tuskin on kauhean vaikeaa, jättää vain aamulla nousematta sängystä, niin saa mies osallistua ja tehdä.
En oikeasti tiedä mitä teen.- uieei
"Ulkoilu tai muiden ihmisten seura ahdistavat niin, että huonoina päivinä välttelen näitä tietoisesti."
Mikä niissä muissa ihmisissä ahdistaa, sitä varmaan selvittelet terapiassa. Et voi ikuisesti roikkua lapsissasi vaan sinulla on oltava myös muita ihmissuhteita. Lapsia et saa käyttää oman ahdistuksesi hoitoon, sen varmaan ymmärrät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1822178
Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1651889Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I451874- 1261576
Ikäero suhteessa
Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia641429Liian paljon hylättyjä ääniä
Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus1771397Tiedän kyllä sen
Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen771201Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat
Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P311054- 711033
Taas syytöntä illlllkkaa rangaistiin
Niin se vain paha saa palkkansa ja rääsyämiselle ja räkimiselle laskettiin hinta. Ottaisi nyt tuo onneton lusikan kauni66963