Olen 19-vuotias tyttö ja mä viihdyn omassa seurassa todella hyvin.Mulle riittää se että näen kavereita kerran tai kaks viikossa.Mua alkaa ahdistaa jos olen liikaa jonkun ihmisen seurassa.Tulee semmonen tunne että tukehdun ja tarvitsen tilaa hengittää.
En muutenkaan osaa olla kokoajan menossa,vaan viihdyn kotona.Mun mielestä on ihanaa katsella leffoja,olla koneella,kirjoittaa,lukea,siivota,haaveilla,suunnitella ynm omia juttuja...
Ennen mun kaverit piti mua outona mut nykyään ne on kai hyväksyny sen et oon tämmönen oman tien kulkija.Ei ne mulle nykyää pahemmin edes soittele vaan tietää että mä itse soitan heille sitkun haluun nähdä.
Tosin välillä musta tuntuu et oon ihan pihalla kaikista asioista,koska näen niitä niin "harvoin".Muutkun näkevät toisiaan joka päivä.Välillä tuntuu kans siltä et muilla on toisiinsa paljon läheisemmät välit kun mulla.Mut minkäs sille mahdan jos mä viihdyn omassa seurassani.
Onko täällä ketään muita samanlaisia ihmisiä?
En muutenkaan osaa olla kokoajan menossa,vaan viihdyn kotona.Mun mielestä on ihanaa katsella leffoja,olla koneella,kirjoittaa,lukea,siivota,haaveilla,suunnitella ynm omia juttuja...
Ennen mun kaverit piti mua outona mut nykyään ne on kai hyväksyny sen et oon tämmönen oman tien kulkija.Ei ne mulle nykyää pahemmin edes soittele vaan tietää että mä itse soitan heille sitkun haluun nähdä.
Tosin välillä musta tuntuu et oon ihan pihalla kaikista asioista,koska näen niitä niin "harvoin".Muutkun näkevät toisiaan joka päivä.Välillä tuntuu kans siltä et muilla on toisiinsa paljon läheisemmät välit kun mulla.Mut minkäs sille mahdan jos mä viihdyn omassa seurassani.
Onko täällä ketään muita samanlaisia ihmisiä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Mulle riittää se että näen kavereita kerran tai kaks viikossa".
Ihan suht tiheestihän sä edelleen kavereitas tapaat. Ja aikuisiässä se alkaa olla jo ihan normaalia, ettei ihan joka ilta notkuta kavereiden kanssa jossain. En mä pidä sitä mitenkään outona, että tahtoo omaakin aikaa. Ja niinkauan kuin koet että se aika mitä vietät kavereiden seurassa riittää itsellesi, niin asiat on varmasti ihan hyvin. Ja kun kerta sun kaverit edelleen tapaavat sua mielellään silloin kuin otat yhteyttä, niin tuntuu ne välit olevan sun kavereidenkin mielestä ihan ok.
Monet yksinäiset pomppisivat ilosta, jos kaverit kaipais edes kerran kuussa. Saati sitten kerran viikossa. Että ei sua kyllä mikskään erakoks ainakaan voi laskea :)
"Monet yksinäiset pomppisivat ilosta, jos kaverit kaipais edes kerran kuussa. Saati sitten kerran viikossa. Että ei sua kyllä mikskään erakoks ainakaan voi laskea :) "
Juurikin näin. Itse en peruskoulussa nähnyt koulun ulkopuolella "kavereita" oikeastaan koskaan. Ei ettäkö olisi niin kaivannutkaan, osa kiusasi, loput ignoroi. Lukiossa oli sitten muutamia tietokonenörttejä joiden kanssa sai rauhassa olla välitunnit. Sitten välivuosi ennen armeijaa jolloin en tavannut ketään, olin niin kypsääntynyt kiusaajiin ja krooniseen ulkopuolisuuteen. Armeijan jälkeen opiskelemaan missä oli oikeastaan vain yksi tyyppi jonka kanssa tapoin aikaa vähän useammin.
Nyt ikää jo lähemmäs 40 eikä ole enää mitään yhteyksiä minkäänlaisiin kavereihin. Ainoa ihminen ketä näen säännöllisesti ja jota oikeasti kiinnostaa miten minulla menee on oma äiti.
en ole erakko, mutt viihdyn yksin.ihan hyvin menee.on kavereita sopivasti.asun maalla, rakkaan koirani kanssa.haaveitakin tietysti on. tsemiä vaan.
Pääasia, että olet ja koet olevasi onnellinen. Sinulla on oma ja ainutlaatuinen elämäsi.