siili villitsee koiran. Miksikö? Oma hurttakin,jota elikot eivät juurikaan kiinnosta pisti neneän töihin ja jäljitti piikkikasaa satakunta metriä nurmikon yli risukkoon ja ison kuusen juurelle. Ja toisen kerran kioskotti pitkin poikin jokivartta kunnes löysi etsimänsä! Eikä ole ensimmäinen koira joka tansiii haukkupolkkaa piikkipallon ympärillä. Vanha kippurahöntäkin löytyi karkureissultaan äänensä perusteella ja oli kuono veressä näykkimässä siiliä. Onko mulla vain sattunut siilihulluja koiria kolme peräjälkeen vai onko tämä yleistä?
hulluna siilistä
luomuhurtta
145365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet onnistunut saamaan kolme peräjälkeen. Meillä ei yksikään kippurahäntä ole lapsuudestani saakka ollut niiiin kiinnostunut iileskoteista että kertaa enempää olisi nokkaansa piikkikerän ulottuville tunkenut. Kannattaisko lotota?
Ovatko ne samaa rotua olleet, vai eri?
Eri, yksi suoman pystykorva, puhdas, toinen, kaikista hulluin beaglen, pystykorvan ja sakemannin sekoitus, ja tämä kolmas sakemani/ labbis/ hysky
Minulla on cockerspanieli ja vanhemmillani suomenpystykorva/siperianhusky (sekoitus). Molemmat menevät aivan hulluiksi siileistä, vanhempieni koira on saanut jopa siilejä tapetuksi. Koirillamme on voimakkaat metsästysvietit. Ja tunnen muitakin koiria, joidenkä metsästysvietillä ei ole rajaa, kun siiliin törmäävät :-)
Muistaakseni olen lukenut jostain että siileissä on erityisen vahva "riistan" haju. Jospa se haju villitsisi koirat :)
Siilit on sitten rauhoitettuja!!!! '¨#%¤"¤&/
Ammutaanhan merikotkiakin
Onhan noita sattunut,tosin noitakin,joita ei kiinnosta pätkääkään.
Eri asteisia kiinnostuneita." Pahimmasta" päästä bongari,joka nouti jokaisen bongaamansa siilen minulle.Kerran oli kuskannut sisäkuistille odottamaan,kunnes tulen kotiin...
Ja yksi haluaisi pitää siiliä keilapallona.Siilin onneksi,ja koissun epäonneksi,minä taas en.Ja siilien onneksi,minun ääni ratkaisee.
Haju kai kiinnostaa alkupeleissä.Loppupeleistä kiinnostaa sitten mikä ketäkin.
Minua naurattaa kun täällä lounaisessa Suomessa on kysytty että minne kaikki siilit ovat hävinneet, kun ei ole kuulemma näkynyt. Ottaisivat meidän nahkacollien hihnan päähän ja lähtisivät illalla lenkille niin johan löytyy!
Ne ovat kiinnostavia tasan niin kauan kun liikkua vipeltävät. Kun palloutuvat, on niiden ympärillä sitten mukava haukkua ja odottaa josko ne lähtisivät liikkeelle. Yhden reppanan päälle teki melkoisen loikankin innostuksissaan, onneksi siiliparka tokeni..
Puput ja varikset kyllä meillä vievät siileistä voiton, jos koiran pitää valita.
Siilit, puput, oravat... Koira saa hepulit kaikista. Siilit tosiaan tuntuvat olevan niitä "pahimpia". Kotikoirasta ja sohvan valloittajasta löytyy selvästi metsästysviettiä, uskomatonta kyllä. Siilit vainutaan ties mistä, hölmö koira.
Tähän hölmöilyyn tietysti vanhempi koira yhtyy kun nuorempi yllyttää.
Kissojen jahtaaminen loppui kun vahempien kisu teki rajat selväksi, tehoaisikohan kontakti siilin kanssa saamaan koiran rauhoittumaan?! Tappamaan ei varmasti pysty enkä todella antaisikaan, mutta pieni kosketus piikkeihin voisi tehdä asiat selväksi.. Mene ja tiedä! :) En tosin halua traumatoisoida siilejä joten ehkä vain killun narun päässä ja koitan suojella molemmat osapuolet vahingoilta.
Meillä nimenomaan lykätään nenä joka kerta niihin piikkeihin. Yleensä siili vielä sähähtää ja hyppää ylöspäin jotta tuntuisi paremmin. Tämä on siis meillä aiheuttanut ainoastaan sen että koira jää hyppimään ja väykyttämään pallon ympärille.... Pässi mikä pässi. Uskon myös ettei ole ainoa jota pieni pisto ei haittaa.
meillä myös. Karkeakarvainen saksanseisojamme on pahin siiliä kohtaan. Se kantaa sitä suussaan, ja kun ei piikeistä johtuen saa upotettua siihen hampaita aikoo sitten kaivaa sen elävänä maahan.
Onneksi koira ilmoittaa kovalla haukulla siilistä, niin että ehdimme sen pelastaa joka kerta ajoissa. Meidän koirat on ehkä sen takia vihaisia siilille kun se käy yöllä niiden ruokakupilla syömässä.
Meillä koira jahtaisi kaikkea liikkuvaa, siis eläimistöä ei ihmisiä, jos sille antaisi luvan. Onneksi tottelee hyvin, niin on kirsu säästynyt siilinpiikeiltä. Näin kesällä kun käydään yksi pissalenkki vielä yöllä, niin kaikkea jännää tuntuu olevan liikkeellä. Siileistä kettuun. Hajujälkiä seurataan ja joskus menny 1½ tuntia yöpissalla, kun on niin paljon kiinnostavaa. En koskaan anna lupaa koskea löytämäänsä eläimeen, vaan mennään sitten koirapuistoon vielä kotimatkalla repimään vetolelua ja juoksemaan jahtijännitys pois lihaksista ja mielestä.
Mun koira näki siilin nyt ensimmäisen kerran, kaksivuotisen elämänsä aikana, perjantaina. :D
Siili juoksi tien yli ja koirani hyppäsi melkein sen päälle. Taisi saada osuman piikistä kun sen jälkeen ei koskenutkaan siiliin, mutta jotain sille olisi muka pitänyt saada tehdä :D Kauhea haukku kuului ja makasi siinä siilin lähellä. Koskea ei uskaltanut. Samalla kerralla nähtiin vielä toinenkin siili :) Oli siinä koiralla ihmettelemistä :D