Tapasimme Kaukkarin ensimmäistä kertaa

Onkin tosi pitkä aika siitä kun on viimeksi lähettänyt jonkin viestin tänne. Nyt tuli kuitenkin tunne että tämä koirajuttu olisi hauska päästä jakamaan koiraihmisten kanssa täällä ja taka-ajatuksena tässä myös se, että jospa jotkut kaukkareiden omistajat tulevat kommentoimaan myös että "juu kaukkarit ovat näin/eivät ole näin jne." Koiraihmisenä olen kiinnostunut luonnollisesti uusista koirakokemuksista - ja jutuista.

Uskomatonta mutta totta, että emme ole koirani kanssa tavanneet/nähneet aiemmin kaukasianpaimenkoiraa. Pääkaupunkiseudulla niitä harvemmin parveilee. Nyt nähtiin kuitenkin kaukkari, kiltti tapaus mutta erilainen kuin minkään muun rodun edustaja - asento ja katse oli jotenkin "rottweilermainen" (toljottavan vankka), siihen lempeää energiaa joka hämmentävästi peittyi haukkualttiuteen pienen pirpanakoiran edessä (olivat vastakk.sukupuolta) ja oman koirani reaktioista näin, että hän (oma koirani) piti kaukkaritarta ei-uhkana.
Täytyy sanoa että ei HUH sitä haukun kumeutta - harvoin säpsähdän koirien luonnollisesta käytöksestä mutta kun kuulin kaukkarin haukun ensimmäistä kertaa, koko kroppa säpsähti itsellä . Siinä on semmoinen haukku että kyllä kuuluu ja kaikupohja/bassopohja menee täysillä muassa.

Juteltiin emännän kanssa ja tehtiin vähän lenkkiä yhdessä, no, kun tiet sitten erkanivat, emäntä teki nopean torjuntaliikkeen kaukkariin päin ja selitti että nyt ei enää olisi päästänyt laumastaan pois.

Tällaista kokemusta ei mulla aiemmin ole ollut ja koirien kanssa olen ollut tekemisissä. Vieläkin mietin sitä kaukkarin liikettä meihin päin "hyvästit"-hetkellä että laumanvartijavietillä oli siinä mukana. Emäntä sanoi että kohteliaisuutena voi ottaa, kun on laumakseen mieltänyt pienen lenkin jälkeen. :D