Tulta leiskuu harmaahapset!

Ihmejuttu on elämä tosiaan! Voidakseen "tulta leiskua" harmaahapsena,
on pohjarakenne ideaaleihin, joihin kurottautuu valettu jo nuorena! Eino Leino kiteyttää sen kipeästikin Lapin kesässä, symbolisesti, ihmisen tuskasta kaivatessaan kaltaisiaan!

Huudellahan aina kannattaa, aina joku antaa vastakaikua---joskus.

Onkin tärkeää pitää kiinni ihanteistaan, niinkuin kirjoitat, koko elämänsä ajan:D
Katselin hieman keskusteluja profiilissasi, kovin laaja-alaisesti liikut ja vaikutat, ehdit vielä paljon ikääsi nähden.

Hyvää matkaa Sinulle, ja kiitos vierailustasi!

70-lähestyy, elän elämäni parhainta aikaa.
Siinä mielessä että ei tarvitse miettiä muiden ihmisten mielipiteitä. On tullut rohkeutta elää haluamallaan tavalla, rajoituksia on paljonkin, mutta on myös hyviä ikiomia hetkiä niiden vastapainoksi.

Tunteet mukana ymmärtäisin sen, Minkälaiset on tunteet jossakin asiassa leiskuu mukana antaa niiden tulla ilmi, eikä pyri stilisoimaan neutraaliksi sanojaan.
Tunteen sanelema, tunteenmukainen tunnelma, kyllä se ainakin tavanomaisesta poikkeaa, silti ymmärrettävää ja aitoa.

Meille muodostuu tavaksi sanatkin, usein kyllä uusi muoto herättää runoilijoilla uusia uomia ajatusvirtauksiin..

Niinpähän kirjoittelit!

Kirjoitat kyllä niin sekavia, että suomennos olisi paikallaan.

Mitä on uusi viisaus, mitä vanha.?

Kunnioitettavaa on, että uskallat esiintyä jopa oikealla nimelläsi. Kun ikäännyt yli tuplasti, saavutat meidän viisautemme tai tyhmyytemme

Lämpimät onnittelut Ihmejuttu-päivänsankarille!

Joskus kannattaa miettiä viestinnän professori Osmo Wiion sanoja "ymmärretäänkö sanomasi".
Varsinkin tällaisella keskustelupalstalla selkeä sanoma on arvossaan. Mutta mikäs siinä käyhän kielikääryleetkin, kunhan niissä on jotain itua.
Yksinkertaisen asian väkisin vaikeasti luettavaksii vääntäminen on melko turhaa.
(tästä voi olla kukin omaa mieltä ihan kernaasti)

Olipa hyvä sana sulla: kielikääryle! :) Osuva ja napakka, että oksat pois.

Annetaan kunnia hälle kelle se kuuluu eli nim:lle , hän sen ensimmäiseksi meille tarjoili.

(mikä muuten on tunteidenmakainen, hihhh...hauskoja kielkiäryleitähän täällä vilisee)

En ole sanaa kielikääryle tavannut koskaan yleiskielisenä, vaan muodossa "kieljkiäryle" Unto Eskelisen savolaisessa sanakirjassa nimeltä "Kieljkiärylöetä". Sana lienee saanut innoituksensa kaalikääryleen savolaismuodosta kualjkiäryle, joeta voe syvvvä vaekka jiäkuapin piältä.

Nythän on kaalikääryleiden aika ruokalistalla, huomenna kaalinpään ostoon !

Vuotten myötä kerääntyy kokemusta erilaisista taidoista. Niinpä kun aloittaa uuden taidon, tai saman vanhan kiinnostavan taidon alusta taas, niin on jo näkemystä, on ikään kuin lahjakkaampi juuri siksi, että on paremmin kartalla siitä, mikä taidoissa on olennaista, mitä vaaditaan, miten sen elämänviisaasti saa elämänsä osaksi, jne. Siinä, missä ennen vain raahautui taidon vaatimuksesta toiseen, niin nyt osaa pelata varmojen tärppien ja yleensä hyödyllisten taitojen varaan, sen syvällisemmän viisauden, jonka vasta edistyneempänä oppii. Niinpä nyt on tekemisissä mahdollista olla uutta tenhoa, näkemyksellisyyttä, syvällisyyttä ja kiehtovuutta, kun osaa valikoida eikä vain robottimaisesti ulkoa lue.
Kommunikaatiossa ihmiset aina ovat erilaiset, mutta kiinnostavaa kuulla toisten näkökulmia, jotakin syvällistä, elämässä olennaista, etenkin jos se on kerrottu kokemukseen pohjautuen eikä hui hai haihatellen jotain ilmaan heittäen tai nälvien siitä, kun toinen ei jaksa olla pilkuntarkka robotti.