häntäluu kippurassa...

Synnytys tapa ultra tehdään n rv 36-37, siinä lääkäri ultraa ensin ja sitten koleilee peräsuolen kautta lantion tilavuutta, ja jos on epävarmaa niin vielä kuvataan mangneetilla...

Minulla häntäluu samoin kippuralla (loukkasin sen n. 100 kertaa lapsena) ja mietin esikoisen synnytyksen lähestyessä 3,5 v sitten samaa. Neuvolassa tehty synnytystapa-arvio oli aika turha; todella epävarman oloinen lääkäri lähetti minut sairaalaan arvioon, koska hänen mielestään lantioni oli "ahtaan oloinen". Taisi keksiä sen kun ei osannut vastata kysymyksiini. Sairaalassa ihmettelivät tuota lausuntoa, sanoivat lantiotani ihan käyväksi ja totesivat, että häntäluun asento on erittäin harvoin mikään ongelma.

Synnytystä yritettiin siis normaalisti. Kesti 17 tuntia ja sen jälkeen lapsen sydänäänet heikkenivät, joten haluttiin leikata kiireellisesti. Lopulta pään asento oli sellainen, että lääkäri totesi, ettei sellaista lantiota olekaan, josta se olisi tullut nätisti läpi.

Nyt odotan toista viikolla 33, ja odotan puolestani tietoa, että ajattelevatko minun yrittävän alatiesynnytystä tälläkin kertaa, vaiko leikkaavatko suoraan.

Yritä ottaa iisisti. Tilanne arvioidaan, mutta lopulta kuitenkin sitten tapahtuu niin kuin tapahtuu. Ei näihin voi vaikuttaa.

Tsemppiä!

Kiitos viestistäsi auttoi hieman tilannetta, olen aivan paniikissa tuon häntäluun takia koska se on nyt 35 viikolla alkanut vihlomaan ja olemaan kipeä kun lapsi on laskeutunut, maanantaina on tuo tarkastus juttelin viikko sitten lääkärin kanssa asiasta hän vain tokaisi että "hän on 10 vuotta ollut neuvola lääkärinä eikä yhtään synnytystä ole ollut missä häntäluu on haitannut", ajattelin vaan itsekseni että joo ja kuinka monta on sitten synnytyksessä lähtenyt sijoiltaan?

Stressiin vaikuttaa vielä se kun ensimmäiset päivät ovat kuitenkin niitä uusia ja jännittäviä ja haluisin itse hoitaa lapseni alusta loppuun asti, ja jos h.luu on kipeä se haittaa asiaa :( Pystynkö vaatimaan tuon leikkauksen tähän omaan olotilaani?

Minullakin tuo häntäluu on aina ollut jotenkin kummallisen käyrällä. Raskausaikana terveydenhoitaja mietti, onko se kenties lapsena murtunut, mutta itselläni ei ole siitä mitään selvää muistikuvaa. Mutta kyllä minäkin muistan sen pahasti satuttaneeni lukuisia kertoja. Raskauden viimeisen kolmanneksen pahuksen häntä oli niin kipeä, etten esim. meinannut pystyä ollenkaan laskeutumaan neuvolassa kovalle tutkimuspöydälle sydänäänten kuuntelua varten. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että häntäluu murtuu synnytyksessä, vaikka synnytystapa-arvion tehnyt lääkäri sitä paineltuaan (sattui muuten aivan %&#§eleesti) oli sitä mieltä että "kyllä tämä joustaa oikein hyvin".

Ei murtunut häntä, enkä itse asiassa muista että se olisi edes synnytyksessä hirveästi vaivannut. Ja synnytyksen jälkeen se vihlonta loppui onneksi tosi nopeasti.