Kannattaako enää jaksaa yrittää?

päin helvettiä

Ikää 24v ei kunnnollista suhdetta yhdenkään tytön kanssa ja poikuus tallella, yhden tytön kanssa parin kuukauden tapailu, mutta ei siintä mitään tullut. Silti elämäni parhaimmat hetket vietetty tuolloin. Työt loppuu ens kuussa ja siinä lähtee sitten ne loputkin syyt jaksaa vielä huomiseen.
En koe olevani mitenkään erityisen ruma ja kroppakin on omasta mielestä suht hyvässä kunnossa, mutta ei kukaan silti koskaan tule juttelemaan ja itseolen sen verran ujo että vieraisiin ihmisiin ei tule kontaktia otettua.
Hyvän päivän tuttuja lähinnä työkavereitakin on, mutta ei oikeita ystäviä.
Mistä löytää elämänhalua?
Ajattelin sitten kun jään työttömäksi tuhlata kaikki rahat tililtä, aloittaa vaikka ryyppäämisen ja kokeilla huorissa käyntiä ja tappaa itseni ennen joulua, mutta jotenkin tuo pelottaa vaikka mitään menetettävää tässä ei enää ole, yksinään en vaan jaksa...

32

1299

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • antistruktur

      Sun pitää alkaa käyttää tuota ujoutta voimavaranasi: monet ihmiset pitävät ujoutta viehättävänä luonteenpiirteenä. Jos sä haluat löytää naisen, sun pitää pystyä erottautumaan niistä tuhansista muista kilpailijoista jollain tavalla - ja miten sä sen teet, on ensinnäkin se että sä kartotat "marketin tarjonnan", sen jälkeen selvität minkälaiset/ketkä ehdokkaat tuosta tarjonnasta voisivat ihastua juuri sun luonteenpiirteisiin - eli nyt etupäässä tuohon ujouteesi kun sen mainitsit.
      Sen jälkeen sun pitää alkaa häikäilemättömästi käyttää sitä hyväksesi kun sä juuri näitä sopivia ehdokkaita lähestyt.

      Muista: yleensä samantyypisillä geeneillä varustetut ihmiset kiinnostuvat toisistaan, sillä se edesauttaa sitä, että omantyyppiset geenit kopioituvat eteenpäin: kannattaa tutustua Dawkinsin "itsekkään geenin" teoriaan sekä memetiikkaan - eihän sitä tiedä, jos Dawkins saisi sussa syttymään tarvittavat vihreät ledit, joiden avulla voisit löytää sen ihannekumppanisi!

      Huom "samantyyppisillä geeneillä" en tarkoita sukulaisia, jos joku nyt sattui sellaiseen luuloon erehtymään, vaan sitä, että esim. erityisen älykkäät ihmiset usein pyrkivät hakemaan muita älykkäitä ihmisiä, itseään tutkivat ja itseään pajon tiedostavat (tietyssä mielessä synonyymi ujolle) taas hakeutuvat mielellään samanlaisten pariin. Tietyti tämä on yksinkertainen malli, sillä oikeat geenit ovat kuitenkin niin monimutkaisia ja varustettu niin monilla eri "featureilla", että ne "erityisen älykkäät ihmiset" eivät automaattisesti hakeudu muiden "erityisen älykkäiden ihmisten" pariin - ja sama muissakin yksittäisissä ominaisuuksissa. Mutta kyse onkin taipumuksista: minkä tyyppisiin ihmisiin henkilö on taipuvaisin ihastumaan.

      Mutta kiteytettynä: jos haluat seurustella, selvitä mitkä ovat ne myyntivaltit, joilla sinä erotut muista kilpailijoistasi, ja sen jälkeen ala kehittää noista myyntivalteista entistä tehokkaampia, elegantimpia ja houkuttelevampia. Esim, jos ujoutesi on sellaista, että et saa puhutuksi edes sille ihastuksesi kohteelle jkun jännittää liikaa - sinulla on vaihtoehtoina mennä vaikka harjoittelemaan ilmaisutaitoja, tai sitten esimerkiksi tavatessasi hänet seuraavan kerran, ojentaa hänelle ujonnäköisenä punainen ruusu ja kortti jossa on esim. puhelinnumerosi, kumartaa herrasmiesmäisesti ja sitten kääntyä pois ja kiiruhtaa karkuun. Jos vastapuolta kiehtoo ujot ihmiset, hän on tässä vaiheessa täysin myyty, mikäli sinun muu olemus yhtään on hänen hakukriteeriensä kanssa tasapainossa.

      Ugh, nyt muistui mieleen, miksi inhoan romantiikkaa...

      • dadada

        "Sun pitää alkaa käyttää tuota ujoutta voimavaranasi"

        Ei tuollainen oikeasti toimi. Kyllä ap:n ainoa keino on voittaa hiljalleen ujoutensa ja se vaatii aivan valtavasti työtä, mutta mistä masentunut, ujo ja yksinäinen tyyppi saa voimavarat tuollaiseen projektiin?


      • merkkinimiesi

        En nyt puutu tässä geenien itsekkyyksiin jne., olen kyllä perillä mistä kirjoitat, mutta sanotaan nyt vaikka ujoudesta, että todellakin, ko. ominaisuus on hyvin viehättävä, mitä näilä palstoilla liikkuvat ihmiset eivät missään tapauksessa usko ja vihjauskin siihen suuntaa herättää raivokkaita vastalauseita. Pyydän anteeksi, pidän ujoista ihmisistä!


      • er5ayhgf
        merkkinimiesi kirjoitti:

        En nyt puutu tässä geenien itsekkyyksiin jne., olen kyllä perillä mistä kirjoitat, mutta sanotaan nyt vaikka ujoudesta, että todellakin, ko. ominaisuus on hyvin viehättävä, mitä näilä palstoilla liikkuvat ihmiset eivät missään tapauksessa usko ja vihjauskin siihen suuntaa herättää raivokkaita vastalauseita. Pyydän anteeksi, pidän ujoista ihmisistä!

        Se ei paljon ujoja lohduta jos ujoutta nettipalstoilla arvostetaan mutta oikeassa elämässä ei.


      • merkkinimiesi
        er5ayhgf kirjoitti:

        Se ei paljon ujoja lohduta jos ujoutta nettipalstoilla arvostetaan mutta oikeassa elämässä ei.

        En voi kirjoittaa muiden kuin omasta puolestani. Ja minkä kirjoitin, kirjoitin vakaassa sielun ja ruumiin voimissa.


    • Hanged Man

      Mm. köysiterapia toimii.

    • alexburn

      Hei, älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Ymmärrän tilanteesi täysin mutta älä vielä menetä toivoasi. Itsellänikään ei ole oikeastaan muita kuin työtovereita ja tuttuja, sydänystäviä ei ole vuosiin ollut. Yksinäisyys vaivaa mutta yritän päivä kerrallaan.

      Sinun pitää vain löytää jokin asia jonka kautta saat pidettyä sosiaalisia suhteita yllä. Harrastukset olisivat hyvä keino (mutta en patista etsimään harrastuksia kun itsekään en työn lisäksi paljoa kodin ulkopuolelle mene). Työ olisi tietenkin yksi erinomainen keino saada ystäviä (mutta ymmärrän kuinka vaikeaa uuden työn saaminen voi olla). Jos kaikki muut keinot ovat poisluettuja, Internetin kautta ainakin löydät kohtalotovereita ja saat vaihdettua ajatuksia/kokemuksia.

      Ennen kuin vaivut epätoivoon, yritä edes jotain kautta saada apua tilanteesi. Etsi edes joku joka jaksaisi kuunnella tai neuvoa sinua. Jos et halua etsiä ystävää baareissa käymällä, uskon että netistäkin löytyy aina joku kohtalontoveri joka voisi "kuunnella" vuodatustasi ja toimisi psykiatrinasi. Ehkä saisit tätä kautta ainakin hetkeksi voimaa.

      Älä tyydy siihen että elämää ei ole enää jäljellä kun ei ole parisuhdetta ja työ on loppumassa.

    • fecd

      Samaa mietin että kannattaako enää toivoa tai yrittää mitään kun ei ole miestä vielä löytynyt 28 vuotiaana. Päivät vaan vierii eteenpäin ja aika kuluu töitä tehdessä mutta yksityiselämässä ei saa mitään aikaiseksi. Itsellä on lisäksi vaivana masennusta ja paniikkia joka nekään ei tätä helpommaksi tee. Toivoisin löytävän rauhallisen ymmärtäväisen miehen joka ei kammoksuisi myöskään paniikkioireita ja hyväksyisi minut tämmöisenä. Alkaa vaan tuntua toivottomalta kun taas istua nöpötän yksin lauantai-iltana. Ei ole oikein kaveria jonka kanssa lähteä liikenteeseen.

      • gfg45g

        Tässä toinen samassa tilanteessa oleva - tosin en vielä 28-vuotias, mutta kuitenkin.


    • DarkBlueWorld

      Ei kannata luovuttaa.

    • hgdsjkajds

      Ujoudesta, kuten kaikista muistakin itseä häiritsevistä ominaisuuksista, voi opetella pois. Oli kuinka hyvännäköinen mies tahansa, niin usko pois, aina aluksi etenkin vieraille naisille puhuminen jännittää. Varsinkin, jos on kiinnostunut naisesta. Siks kannattaakin opetella rikkoon hiukan perussuomalaista meininkiä, jossa vieraille ei koskaan puhuta enempää kuin on pakko. Kannattaa aloittaa puhumalla niitä näitä sellaisille naisille, joista ei ole mitenkään erityisesti kiinnostunut.

      Tässä pieniä esimerkkejä, mitä voit käytännön tasolla alkaa tehdä.

      Seuraavalla kerralla kun vaikkapa vuokraat leffan makuunista, sano naismyyjälle jotain muutakin kuin vain "tuollainen, kiitos, moi", jolla tavalla asioinnin suorittaa noin 95% asiakkaista. Ihan sama mitä sanot, vaikka että "toivotaan, että kukaan tuttu ei näe, että vuokrasin Harry Potterin" tms. Tuollaisen sanominen usein herättää myyjän horroksesta, ja saat luultavasti hymyn tytön kasvoille ja/tai ainakin muunkinlaisen vastauksen kuin pelkän "se ois viis euroo". Sen jälkeen sit vaan maksat,moikkaat ja poistut.

      Kun tuo alkaa sujumaan, niin koita taas haastaa itseäs, ja mee vaikka vaatekauppaan sovitteleen kuteita. Sit ku paikalle tulee kivannäköinen myyjätär niin kysele vaatteista, kysy myyjän mielipidettä siitä, miten jokin paita sopis just sulle jne. Valitse rauhallinen päivä/myymälä. Siinä asioinnin lomassa voi sitten tehdä sivuhuomautuksia ihan mistä vaan aiheeseen liittyvästä tai liittymättömästä. Ja sitten jos SULLA on kiinnostusta, niin lopuks sanot "hei kiitti paljon hyvistä vinkeistä. tuota, itse asiassa mä haluisin tarjota sulle vaikka kahvit vastineeks. mitäs sanot, lähtisiks seuraks tässä joku päivä?"

      On muutama vaihtoehto, mitä nainen vastaa fiksuun, selvinpäin tehtyyn iskuyritykseen (oli sitten kaupassa, kadulla tai missä vaan). Tässä ne järjestyksessä alkaen yleisimmästä:

      1. "Ei kiitos, mä seurustelen". Siihen vastaat että "niinhän ne nätit naiset usein tekee. no tulipa ainakin kysyttyä. mukavat päivänjatkot!"
      2. "En mä oikein tiiä, tää tuli niin yllättäen..." Tuohon vastaat et "niin enhän mä edes esitellyt itseäni. moi, mä oon XX. (kättely) Lähe vaan, nähdään vaikka tunnin ajan jossain kahvilassa, saat siinä ilmaisen kahvin ja päivään piristystä. et voi ku voittaa, eiks nii?" ja sit tyttö luultavasti suostuu.
      3. "Okei, voisin mä lähteekin". JES, sit esittelet ittes, otat kännykän esiin ja pyydät sitä laittaan numeronsa siihen. Sit sanot vaikka että laitat viestiä tänään myöhemmin, hymyilet, moikkaat ja poistut ja meet vähän matkan päähän nauttiin fiiliksestä ja rauhoitteleen käsien tärinää :)
      4. "Ei vois vittu vähempää kiinnostaa". Huoh, tässä tapauksessa kyseessä on aivan idiootti mimmi, jonka mielipiteellä ei oo paskankaan väliä. "heh, noin tylylle en oiskaan tarjonnut. moido!" Mut huoli pois, noin tekee 1/30 naisesta, jos vaan siis ite oot käyttäytynyt fiksusti.

      Toki sit tuttavapiiriä voi laajentaa vaikka aloittamalla uuuden harrastuksen. Sellaisen, jossa on paljon porukkaa omalla paikkakunnallasi. Aloita vaikka jokin latinotanssi, siellä on aina pulaa miehistä :) Ota haasteena se ujouden voittaminen. Kun meet vaikka sit sinne kauppaan ja sulla on aikomus rikkoa hiukan rajoja, niin kuvittele että omistat koko hemmetin ostoskeskuksen :) Ujoushan on korvien välistä kiinni, joten ehkä esim. tuollainen psyykkaus saa fiiliksen varmemmaks. Nyt on kesä, joten mahdollisuuksia jutella naisille on paljon. Yks kiva kommentti vieraalle naiselle päivässä, niin lupaan, että huomaat muuttunees paljon jo viikon kuluttua. Aloita pienestä, jokainen kommentti ja vastineeksi saatu hymy on voitto. Toivottavasti tästä ois apua. Hauskaa kesää!

      • kodkos

        :) lisää tämmösii vinkkei


      • We are Motörhead

        -En tykkää siitä että toista ihmistä houkutellaan tutustumaan itseensä jollain hyödykkeellä.

        -Suomessa varmaan yksi 100 000 sanoo selvinpäin ilkeesti, ja jos sanoo ilkeesti niin se on ihan takuulla urheilija.

        -Sille kehen yrittää tutustua niin on kiva antaa se toinen siirto tehtäväksi. Anna sille siis numero ja käske soittaan. Ei takuulla soita, mutta jos soittaa niin siitä voi hitto tullakin jotain.


      • hgdsjkajds
        We are Motörhead kirjoitti:

        -En tykkää siitä että toista ihmistä houkutellaan tutustumaan itseensä jollain hyödykkeellä.

        -Suomessa varmaan yksi 100 000 sanoo selvinpäin ilkeesti, ja jos sanoo ilkeesti niin se on ihan takuulla urheilija.

        -Sille kehen yrittää tutustua niin on kiva antaa se toinen siirto tehtäväksi. Anna sille siis numero ja käske soittaan. Ei takuulla soita, mutta jos soittaa niin siitä voi hitto tullakin jotain.

        Ei KOSKAAN kannata jättää toiselle soittovastuuta! Muuten jää nuolemaan näppejään 99% varmasti. "Hyödykkeet", tai mitä niillä sit meinasitkaan, on vain keinoja aloittaa jutustelu. Ei tartte vetää mukaan mitään "tää on tällä tavalla valheellista" tms soopaa. Ei siinä oo mitään vikaa, jos hiukan etukäteen miettii, missä, miten ja milloin vois törmätä tulevaan rakkaaseensa.


      • Y-88

        Olin aika yllättynyt, ihan hyviä keskustelunavaus vinkkejä. Pitää pistää muistiin.
        Tosin noi toimii vaan jos iskee jotakin esillä olevaa ihmistä. Itseäni mietityttää miten aloittaisi juttelemaan vaikka baarissa olevalle naiselle.


      • ggggggyggeli

        Kun meitsi sanoo jotain jollekki myyjälle ni myyjä yleensä ei kuule ja kattoo oudosti tai kysyy mitäöh?
        Mut sit joskus ku unohdan ujouteni ja käyttäydyn avoimesti ja unohdan kiusaantuneisuuden tunteen ni muutki ihmiset käyttäytyy avoimemmin muo kohtaan eikä enää niin varautuneesti niiku sillon ku mul on sellane tuima ilme ja epävarma olo.


    • rhdhdrh

      Koita lähteä työkavereidesi kanssa jonnekin ulos ja sitä kautta sitten koitat löytää jonkun. Yksinäisyys on myrkkyä varsinkin jos pitää kavereiden kanssa oleilusta. Koita saada työkavereistasi uusia ystäviäsi tai aloita joku harrastus.

    • merkkinimiesi

      Vastaus otsikkoon: kannattaa; elämä ja maailma on ihmeellinen asia, aivan kaikesta huolimatta. On parempi olla olemassa, kuin olla olematta. On. Tosin sanoisin, että "yrittäminen" saattaa jopa olla monen lajin hyvän tielläkin joskus. Nuorena tarkkailupiste tuppaa olemaan minässä, se jo saattaa estää miltei kaiken. Tavalla tai toisella se on saatava siirtymään toisaalle, edes hetkittäin. Ja vaikka tämä kuulostaakin sietämättömältä, 24 vuotta on hyvin hyvin hyvin vähän.

    • kolmekymppinen mies

      fecd, missä kaupungissa asut?

    • frelll

      En tiiä, itellä on ikää jo yli kalmankympin, tekis miel heittää hanskat nurkkaan ja luovuttaa jo, okei, käyn töissä mut se onkin ainoo asia elämässä kun muuta ei ole ja työkin on monesti melkoista rimpuilua, kun kärsin paniikkihäiriöstä ja masennuksesta, tosin suurin masennuksen aiheuttaja on juuri yksinäisyys, kaikki tuntuu niin turhalta kun ei osaa elää vaan itseään varten, tahtois jonkun josta pitää huolta ja rakastaa, mutta ei kuitenkaan löydä seuraa ja etenkään kumppania, yrittänyt olen live elämän puolelta sekä netistä, mutta turhaan, että what's the point elää näin, kohta ei jaksa enää yrittää mitään.

    • katellaankatellaan

      Itsensä tappaminen voi joissakin harvinaisissa tilanteissa olla ihan harkitsemisen arvoinen ratkaisu, jos ei toivoa enää ole. Mutta pelkästään tuosta "En koe olevani mitenkään erityisen ruma ja kroppakin on omasta mielestä suht hyvässä kunnossa" - jutusta päättelen, että et sitä vielä kovin vakavasti harkitse, vaikka asia pyörisikin mielessä vähän väliä. Ajatuksista tekoihin on piiiiiitkä matka.

      Itsellä sama tilanne, yksinäisyys syö terävimmän mielihyvän kaikesta mahdollisesta toiminnasta. Mutta kyllä se siitä, sitten kun vielä tulee vähän epätoivoisemmaksi, niin luulen, että asioille tulee yritettyä tehdä jotain. Laittaa ne asiat, joihin voi vaikuttaa, mahdollisimman hyvään kuntoon, ja sitten vielä kokeilla. Itse asiassa luulen, että olen jo sua askeleen edellä.

    • kenny28

      moi
      olen itsekin 28. Naista en ole itselleni löytänyt.
      Olen huomanut, että ne kaverit joilla oli 16 kesäsenä kysyntää ovat suosituja edelleen. olen seurannut tätä ilmiötä pitkään, mun serkut ovat 16 vuotiaina seurusteleet ja ovat nykyään tiivissä suhtessa. Samoin näyttää käyvän 16 kesäiselle naapurin pojalle. Me ei suositut kaverit saavat tyytyä netti pornoon ja käden tuomaan nautintoon. Ja juttu kaveriksi käy vaikka naapurin lehmä. Se ei ainakaan sano että on varattu. ja sitä ei mun jutut kiinnosta. Mullakin on ollut mielessä jos nousis sinne nahkurin orsille. Kerran piruuttani kysyin yhdeltä homo mieheltä, että mitä se pitää musta. Sanoi vaan että en ole hirveän kiinnostava. Tuollainen normi perus maantallaaja. Joten kerran yksin aina yksin. Jumalakaan ei voi sua auttaa vaikka kuinka rukoilet apua.

      • HÖÖHÖ-HÖLLI

        Niin,nuo vinkit,joita hgdsjkajds esitteli,olivat kylä hyviä.Mutta ne vaativat hirmuisen paljon harjoitusta,tilannetajua,sanavalmiutta.Siis elämän muassaan tuomaa kokemusta,jossa tilanteita on käytännössä tietoisesti opeteltu ja nahka on sen verran parkkiintunut,jotta voi olla välittämättä negatiivisesta palautteesta.Ja sen lisäksi pitäisi ihmisen olla aito oma itsensä siinä tilanteessa.
        Ujolle ihmiselle tämä on aivan varmasti hyvin vaikeaa.Mistäkö tiedän?Kokemuksesta!
        Mutta noita vinkkejä kannattaa ajatella esimerkkinä,mallina,kun pyrkii oppimaan ujoudesta pois.
        Itse olen tietoisesti ja yksinään pyrkinyt ujoudesta eroon.Kun olen vanhentunut,olen siinä onnistunut aivan hyvin,mutta mutta...
        Ei se oma asennekaan aina auta.Olen tällainen ihan normaali,köyhähkö,työssäkäyvä mies.Sitä,että en ole varakas,en häpeile.Laskuni maksan ja sanoistani vastaan kuin teoistani myöskin.
        Valitettavasti se kumppanin etsintä on vaikeaa.Nuorena se on helpompaa,mutta kun ihmiset vanhenevat;monet heistä katkeroituvat ja kantavat sitä taakkaa mukanaan.Siksi ymmärrän näitä ujoja,hiljaisia (yleensä miehiä).He jo nuorena vaistoavat sen totuuden,että vaikka pyrkisi tekemään tietoisesti töitä itsensä kanssa ja kehittämään hyviäkin puoliaan,pitää kohdalle osua myös se oikea kohde.Jotkut masentuvat.Jotkut eivät.Ei voi tuomita,mutta pitää yrittää silti tehdä jotakin hyvää itsensä eteen.
        Itse olen pian 50-kymppinen,mutta olen joko niin tyhmä/periksiantamaton,etten ole ihan vielä luovuttanut.Kroppa minullakin on erittäin hyvässä kunnossa,koska olen itseäni hoitanut (tosin naamataulu on rapistunut),mutta mieli on vielä herkkä.Ja aivan varmasti siitä on apua,että ei tupakoi,ei nautiskele turhan usein alkoholia ja pyrkii harrastamaan jotakin mieluisaa.Ne pienet muutokset ajan kanssa ja elämän kurssi on pikkuisen paremmaksi korjautunut,hyvä ihminen.Keskity.Mieti mitä haluat.(En usko,että haluat alkoholisoitua ja työkyvyttömäksi.Olen kehitysalueelta itse enkä tunne ketään,joka haluaisi olla luuseri.Raitistuneet sanovat,että hitto kun olisi pitänyt raitistua jo kymmenen vuotta aikaisemmin.Pidä itsesi miehenä,kaikesta huolimatta.)Pyri siihen sitten määrätietoisesti;hitaasti mutta varmasti.Ehkä löydät sitä,mitä etsit,ehkä et.Mutta olet ainakin yrittänyt.Ja se on jo paljon ujolta ja vaatimattomalta!Hyvät nuoret ja vanhemmat ihmiset:Älkää luovuttako!
        Katsotaan vielä huominen!Jooko?
        Ja TOSI ON!


      • uskalla elää
        HÖÖHÖ-HÖLLI kirjoitti:

        Niin,nuo vinkit,joita hgdsjkajds esitteli,olivat kylä hyviä.Mutta ne vaativat hirmuisen paljon harjoitusta,tilannetajua,sanavalmiutta.Siis elämän muassaan tuomaa kokemusta,jossa tilanteita on käytännössä tietoisesti opeteltu ja nahka on sen verran parkkiintunut,jotta voi olla välittämättä negatiivisesta palautteesta.Ja sen lisäksi pitäisi ihmisen olla aito oma itsensä siinä tilanteessa.
        Ujolle ihmiselle tämä on aivan varmasti hyvin vaikeaa.Mistäkö tiedän?Kokemuksesta!
        Mutta noita vinkkejä kannattaa ajatella esimerkkinä,mallina,kun pyrkii oppimaan ujoudesta pois.
        Itse olen tietoisesti ja yksinään pyrkinyt ujoudesta eroon.Kun olen vanhentunut,olen siinä onnistunut aivan hyvin,mutta mutta...
        Ei se oma asennekaan aina auta.Olen tällainen ihan normaali,köyhähkö,työssäkäyvä mies.Sitä,että en ole varakas,en häpeile.Laskuni maksan ja sanoistani vastaan kuin teoistani myöskin.
        Valitettavasti se kumppanin etsintä on vaikeaa.Nuorena se on helpompaa,mutta kun ihmiset vanhenevat;monet heistä katkeroituvat ja kantavat sitä taakkaa mukanaan.Siksi ymmärrän näitä ujoja,hiljaisia (yleensä miehiä).He jo nuorena vaistoavat sen totuuden,että vaikka pyrkisi tekemään tietoisesti töitä itsensä kanssa ja kehittämään hyviäkin puoliaan,pitää kohdalle osua myös se oikea kohde.Jotkut masentuvat.Jotkut eivät.Ei voi tuomita,mutta pitää yrittää silti tehdä jotakin hyvää itsensä eteen.
        Itse olen pian 50-kymppinen,mutta olen joko niin tyhmä/periksiantamaton,etten ole ihan vielä luovuttanut.Kroppa minullakin on erittäin hyvässä kunnossa,koska olen itseäni hoitanut (tosin naamataulu on rapistunut),mutta mieli on vielä herkkä.Ja aivan varmasti siitä on apua,että ei tupakoi,ei nautiskele turhan usein alkoholia ja pyrkii harrastamaan jotakin mieluisaa.Ne pienet muutokset ajan kanssa ja elämän kurssi on pikkuisen paremmaksi korjautunut,hyvä ihminen.Keskity.Mieti mitä haluat.(En usko,että haluat alkoholisoitua ja työkyvyttömäksi.Olen kehitysalueelta itse enkä tunne ketään,joka haluaisi olla luuseri.Raitistuneet sanovat,että hitto kun olisi pitänyt raitistua jo kymmenen vuotta aikaisemmin.Pidä itsesi miehenä,kaikesta huolimatta.)Pyri siihen sitten määrätietoisesti;hitaasti mutta varmasti.Ehkä löydät sitä,mitä etsit,ehkä et.Mutta olet ainakin yrittänyt.Ja se on jo paljon ujolta ja vaatimattomalta!Hyvät nuoret ja vanhemmat ihmiset:Älkää luovuttako!
        Katsotaan vielä huominen!Jooko?
        Ja TOSI ON!

        HÖÖHÖ-HÖLLI: Mehän voitais varmaan tutustua.
        olen pisaraa alle 50v nainen etelä suomesta, elikkä mittariin tulee nyt kesällä 46v. mikäli kiinnostaa jutella kaikkea mitä mieleen putkahtelee, niin vaihdetaanko maileja, näin aluksi?

        rohkea rotan syö ja silleen.


      • HÖÖHÖ-HÖLLI
        uskalla elää kirjoitti:

        HÖÖHÖ-HÖLLI: Mehän voitais varmaan tutustua.
        olen pisaraa alle 50v nainen etelä suomesta, elikkä mittariin tulee nyt kesällä 46v. mikäli kiinnostaa jutella kaikkea mitä mieleen putkahtelee, niin vaihdetaanko maileja, näin aluksi?

        rohkea rotan syö ja silleen.

        Uskalla elää -nimimerkki.Nimimerkkisi mukaan;no mikä ettei!
        Rotan syönnistä en tosin niin tiedä,vaikka 70-luvulla väitettiin jossakin lehdessä rottia syötetyn broilereina ihmisravinnoksi.
        Mutta rohkeana miehenä rokat kyllä pyrin lusikoimaan säälittä,vaikka siellä herneparka kaveriaan etsisi.
        Tässäpä pistän samalla osoitteenkin,niin on samalla sanottu ja tehty.
        askoanto@windowslive.com


    • nainenjayksinään

      Hei mä oon muutaman vuoden yli parinkympin, enkä ole päivääkään ollut suhteessa. Mua kiinnostaa just normaali mies. En ole jostain syystä saanut otettua yhteyttä kiinnostavalta vaikuttaviin kundeihin. Ite oon nainen. Mua ei kiinnosta pelaavat miehet ja sit oon jäänyt yksin kun oon hylännyt houkuttelevat tarjoukset. Ei toisaalta kaduta. Mutta yksinäisyys piinaa. Oon tääl vapaana enkä oo huonomman näkönen ja pidän huolta itsestäni ja oon mukava. osaminusta@gmail.com

    • yksin.kotona

      Määkin olen normaali, mut eipähän kelpaa naisille. Enkä ole mikään pleijeri tai baarissa juoksija.

      • We are Motörhead

        Naiset onkin tässä asiassa petollisia. Miehet ei paljoa piilottele sitä että naisen tulisi olla mahdollisimman "kuuma". Mutta naisetpa muuttaa tarinaansa ihan sen mukaan mihin on rahkeita. Jos on malli, vain miljonäärit jääkiekkoilijat kelpaa. Jos on tavallistakin tavallisempi niin tottakai tavallisempi mies sitten kelpaakin.


    • en.luovuttanut

      Muistan kun jätin ensirakkauteni, ensin helpotus, sitten tuska ja yksinäisyyden pelko. 17v olin, tottakai ajattelin itsemurhaa. Sitä en onneksi tehnyt, mutta sekakäytöllä menin sekaisin ja sen jälkeen olikin kaverit huolissaan, eikä ne halunnu et oon yksin. Niiden avulla jaksoin nousta, mut pelkäsin silti jääväni yksin. Onneksi tapasin ihanan naisen, kaverini luona. Vaikka olin ujo, niin ensimmäinen lause tälle naiselle oli "tuutko meille yöks". Hän tuli ja siitä juttu lähti. Ystävät on vieläkin se tärkein tukipilari, he ovat auttaneet prätkän korjaamisessa, raha ongelmissa ja masennuksessa. Olen ollut rohkea ja oma itseni.

    • yksin kotona

      Mä en tee tänä vuonna enään mitään. olen vaan kotona.

    • Y-88

      Et oo hei ainoa, mutta jos jo itsemurhaa haudot, niin siinä kunnossa ei kukaan sinua lähesty. Kannattaa hankkia ammattilaisapua ja lääkitystä siihen, niin sinua on helpompi lähestyä vaikka tän palstan kautta. Kokemuksesta tiiän että masentunteita ihmisiä on vaikea kantaa, kun heidän ongelmien kantamiseksi se aina menee. Niin mielellään ja epätoivoissaan kun sitä yrittääkin auttaa, niin se on hyödytöntä ellei kyseinen henkilö saa ammattilaisapua. Sitten kun tunnet olevasi taas jaloillasi, sinua on helpompi lähestyä.

      Ja ihan sama tarina mulla, paitsi masennukselta olen säästynyt, ainakin toistaiseksi. Monta vuotta olin rakastunut kaveriini, joka sitten heitti minut menemään kun rupesi seurustelemaan, että niihin aikoihin olin aika usein rikki, mutta muuten olen jaksanut vielä säilyttää uskoni siihen että kyllä joku vielä jostain löytyy elämääni. Poikuudenkin voisi vaan heivata jonkun tuntemattoman sängyssä menemään, niin sitten ei tarvitsisi sitä enää miettiä niin paljon. Vaikka onhan se aika masentava ajatus menettää poikuus rahasta tai tuntemattomalle, kun muut menettää sen ihmisille joista he välittävät edes vähäsen.
      Heh, mut joo, taitaa kaikki yksinäiset olla ihan ok:n näköisiä, mutta kun sosiaaliset taidot uupuu, niin se on melkein sama kuin jos olisi epämuodostunut elefanttimies.

      • hgdsjkajds

        "Heh, mut joo, taitaa kaikki yksinäiset olla ihan ok:n näköisiä, mutta kun sosiaaliset taidot uupuu, niin se on melkein sama kuin jos olisi epämuodostunut elefanttimies."

        Jos sosiaaliset taidot muka uupuu, niin hommaappa ne (sanon tämän yleisesti kaikille, sun kommentti vaan sopi asiaan). Joo, ei saa rahalla kaupasta, vaan tarttee ihan ite treenata niitä paremmaks. Tai sitten hokea itselleen, että "en mä osaa/pysty" ja kärsiä asiasta koko loppuelämä.

        Kaikilla on ollut elämän aikana enemmän tai vähemmän sydänsuruja. Jos on tullut dumpatuksi, niin se ei tarkoita, että itsessä olisi mitään vikaa. Vaikka kaks henkilöä olis ominaisuuksiltaan täydellisiä toisilleen, ei rakkaus välttämättä synny. Silloin on hyvä, jos toisella on pokkaa pistää suhde poikki, ja tietysti mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Helppoa se ei koskaan oo.

        Jokaisen tulisi ensinnäkin pitää itseään ainakin ihan ok näköisenä. Harva on kaupungin komein, joten itsensä hyväksyminen on tärkeää. Ne tyypit, jotka luulevat omaavansa huonot sosiaaliset taidot, ovat usein myös niitä ei-kaikkein-komeimpia. Sattumaa? Ei. He valitettavan usein antavat kuvitelmiensa näkyä oikein kunnolla ja siihen riittää kaksi asiaa: ei katso puhuessa silmiin, ja puhuu niin kuin omalla asialla ei olisi mitään väliä. Ne pari "pikkujuttua" kun korjaa, on välittömästi itsevarman oloinen.

        Jokainen mies voi ajatella tilannetta, jossa istuu pöydässä kahden naisen kanssa. Toinen on ulkonäöltään 10, toinen 7. Kymppi tietää olevansa mielettömän hyvännäköinen, mutta kun tulee hänen vuoronsa kertoa jotakin asiaa, hän on epävarma. Ja kymppi antaa sen näkyä em. tavoin. Seiska taas ei anna ulkonäkönsä vaikuttaa yhtään mihinkään, ja sen sijaan hän kertoo asiansa avoimesti, iloisesti, katsoo silmiin ja hymyilee samalla. Aihe on miehen mielestä täysin turha ja seiska arvaakin sen, mutta seiskan on sitä mieltä, että jollei miestä kiinnosta, se on miehen ongelma. Noh, lopputulos on, että mies varmaankin voisi mielellään harrastaa seksiä kympin kanssa, mutta seiskan voisi viedä treffeillekin.

        Sanonta: ulkonäöstä kiinnostutaan, luonteeseen rakastutaan, pitää hyvin paikkansa. Siinä ei tee muuta kuin kusee omiin muroihinsa, jos luulee ulkonäkönsä ratkaisevan sen, kiinnostaako ihmisenä ketään. Miehenä on vielä hyvä muistaa, että naiset ovat huomattavasti vähemmän ulkonäkökeskeisiä miesten suhteen kuin miehet naisten. Jos on äijäporukan rumin ja ripakintuin jätkä, niin on kaksi vaihtoehtoa: joko käpertyy porukan taakse (ja tällainen tilanne on muidenkin äijien mielestä turha ja epämukava), tai sitten on oma itsensä, yksi muista, ja silloin voi joku nainen bongata ehkä juuri hänen persoonallisuutensa muiden joukosta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      277
      17834
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5701
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      124
      2651
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2178
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1800
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1051
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      976
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      950
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      948
    Aihe