Riittääkö homosuhteessa pelkkä rakkaus?

Esitit hyvän kysymyksen. Väittäisin, että suhde on paremmalla pohjalla, jos on yhteisiä harrastuksia. Yhteiset älynystyröiden pinnistykset varmasti tuovat ihastuttavaa jännitettä, mutta suhteeseen kannattaa luoda myös suvaintokohtia. Hyvä, jos edes joku harrastus on sellainen, jossa voi olla tyytyväisenä hiljaa.

Jos jokin asia on sinulle erityisen läheinen, on mukavaa, jos kumppanisi elää mukana suurimmat voittosi ja tappiosi.

Kun tutustuu, kannattaa keskustelu pitää aluksi aiheissa, johon kaikkien on helppo tarttua ja hakea vasta sitten asioita, jotka yhdistää muutenkin. Jos aloitat heti 1700-luvun goottilaisen taiteen filosofiasta (onko sellaista?), mykistät tarpeettoman monet.

Onneksi maailma ei ole ihan noin mustavalkoinen. Jos henkilökemiat kohtaavat, voitte keksiä ihan uuden yhteisen harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen. Koittakaa vaikka ensiksi löytää elokuva, jonka molemmat ovat valmiit katsomaan ilman puistatuksia.

Ruoanlaitto yhdessä tai yhteinen ruokailu tekevät hyvää parisuhteelle. Yhteinen liikuntaharrastus toimii myös, koska se luo rentoa yhdessäoloa.

Sais ensin edes kaverisuhteita niin sitten olisi paljon lyhyempi matka parisuhteeseenkin. Vituttaa vaan se kun sellaiset tyypit jotka ei vois vähempää kiinnostaa yrittävät pakata seuraani, ja sitten taas sellaiset joiden kans haluaisin oikeasti viettää aikaa eivät taas halua minun seuraa.

Tuo reviirin laajentaminen on sinällään ihan hyvä pointti, mutta ihan kaikkeen ei voi kuitenkaan suostua, varsinkaan mihinkään sellaiseen joka uhkaa fyysistä turvallisuutta. Kuten esimerkiksi tietyt urheilulajit saattavat olla hyvinkin vaarallisia. Niin sen vuoksi pidättäytyn niistä, vaikka se tulevaisuudessa mahdollinen kumppanini haluaisi kuin harrastavan niitä hänen kanssaan, koska fyysinen turvallisuuteni on minulle kuitenkin se kaikkein tärkein.

Ja mitä tulee tuohon loppuun niin haluaisin olla vaan onnellinen, ja se ei tule sillä että otetaan sitä mitä saadaan koska parempaa ei ole tarjolla. Jos olen epämiellyttävässä seurassa ja ajatukset pyörivät aivan jossain muualla kuin siinä hetkessä, niin mitä iloa sellaisesta on? Ei mitään vaan päinvastoin. Elikkä jos minulla on nälkä niin ennemmin vaikka kuolen siihen ennen kuin alan syömään leivän sijasta paskaa, ymmärrät varmaan pointin.