Pyörin ympäri ajatuksieni ympärillä, ajatus ajatuksesta ja sen realistisesta toteuttamisesta ja toteuttamisen ajattelemisesta ajattelemani toteuttamiseen..
Kynä haparoi paperin reunalle vain siirtyäkseen sieltä nopeasti pois.. Annan olla, tämän tunteeni kertominen ymmärrettävään muotoon.. tarvitsee sut, ymmärrystä antaa kertoa ajatus, joka tuskin ajattelemisen arvoinen on. Turhaa, viimeiset minuutit ovat olleet turhaa ajattelemista.
Ikävä, sua.
Ymmärrä tai ole ymmärtämättä, juoksen sateessa paljain jaloin kunnes en enää jaksa. Pysähdyn, soittaisin taksin jos en jaksaisi kävellä takaisin. Uin takaisin pysähtymättä.
Kynä haparoi paperin reunalle vain siirtyäkseen sieltä nopeasti pois.. Annan olla, tämän tunteeni kertominen ymmärrettävään muotoon.. tarvitsee sut, ymmärrystä antaa kertoa ajatus, joka tuskin ajattelemisen arvoinen on. Turhaa, viimeiset minuutit ovat olleet turhaa ajattelemista.
Ikävä, sua.
Ymmärrä tai ole ymmärtämättä, juoksen sateessa paljain jaloin kunnes en enää jaksa. Pysähdyn, soittaisin taksin jos en jaksaisi kävellä takaisin. Uin takaisin pysähtymättä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunista. Laita silmät kiinni, kuvittele sateen ropina, kesän tuoksu, sadepisarat iholla, ruoho tai märkä asfaltti paljaiden jalkojen alla, ehkä ajatukset pysähtyvät. Tai anna niiden harhailla vapaana. Itse uneksin joskus siitä että voisin juosta jonnekkin kauas pois. Lähden juoksemaan tietä pitkin juoksen, juoksen, ja juoksen ja tunnen itseni vapaaksi. Tiedän että jos selittäisin tämän hän ymmärtäisi. En pakenisi häntä vaan haluaisin hänet viereeni karkumatkalle. Nämä ajatukset vain tulivat mieleen tuosta kirjoituksestasi:)
Vaikka mukanani olisit et olisi kanssani, olotilassani olen paikalla mutten läsnä. Paikassa josta pystyn näkemään kaikki elementit, ruohon vihreän, metsän synkän, lähteen veden kirkkaan. Valot taivaan, valot kaupungin. Kuulen huminan, äänet kaukaiset silti tärkeintä on kuulla hiekanmurusten rapina jalkojeni alla. Tienviiittoja en tarvitse, valitse ensin keskimmäisen, sitten vasemman ja jälleen vasemman juuri sen mäen päältä. Lopulta kaarran aina vaan oikealle kunnes olen ja pysähdyn. Olen täällä olemassa vain itselleni, olen kaukana kaikista muista vaikka olenkin lähellä. Hetkeni voin riistää minulta vain itse minä. Korkealla vaikkakin matalalla, suorastaan alhaalla. Keskellä kaiken ympäröimänä, silti ulkopuolella. Jos lukisin jotain nyt, en sitä ymmärtäisi enkä jälkeenpäin haluaisi ymmärtää. Olen;se riittääköön.
Rakkaus..asia joka saa sormet kirjaimia näppäimistöllä painelemaan..
Rakkaus..asia joka saa minut juoksemaan.. Tärkeintä on rakastaa itseään, sitä kautta löytää totuuden ja oikeudenmukaisuuden. Kauniita ajatuksia ja öitä kaikille, tärkeintä on vain määränpää matkoineen:)