Pakko-oireitanne?

Minä myös lasken kaikkea mahdollista ja mielellään pitää olla parillinen. Olen silti "edennyt" siihen pisteeseen, ettei pariton haittaa vaikka se ärsyttää. En tiedä liittyisikö se symmetriaan vai mihin. Kaikille pari.
Väännän sanoja mielessäni. Se varmaan sai alkunsa lapsuudessa, jolloin sanojen muuntaminen oli hauska leikki.
Väkivallan näkeminen aiheuttaa järkyttävän pitkän pakko-oireketjun. Silloin en enää keskity mihinkään muuhun kuin pakko-oireisiin, joka ahdistaa lisää. Pienestä asti olen vihannut pelottavia asioita. Vihasin mm. kummitusjunaa ja aloin itkemään nähdessäni pelottavat irvistykset. En vieläkään pidä mistään pahasta ja kuolemaan liittyvästä.
Bakteereita iljeksyn, mutta en pakko-oireile, koska tiedän niiden tavallaan olevan välttämättömiä vastustuskyvyn saamisessa jne.
Nypin karvojani joskus.

Kynsien pureskelu(ne on huonossa kunnossa nyt), taakseni kattominen joka minuutti, vessassa ravaaminen vaikka ei ole ees hätä, hengityksen pidättäminen jossain tilanteissa. pelottavissa tilanteissa toistan sanoja uudelleen ja uudelleen.

Käsien pesu, ovien tarkistus, lieden tarkitusta yms. Joskus selviää vaan vilkaisulla, välillä lasken kymmeneen ja sitten pystyn vasta jättämään tilanteen. Jos on stressiä/väsymystä, huomaan että pakkohäiriö on heti pahempi. Sairastanut tätä jo pian 7 vuotta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Tavallaan sen kanssa on jo oppinut elämään.

Lieden tarkastelu, sähkölaitteiden tarkastelu (että ovat varmasti kiinni). Sitten tällainen kuin facebook-kuvien tarkastelu ja koko profiilini tarkastelu, etten vain ole vahingossakaan julkaissut mitään tyhmää siellä (esim. vahingossa kun olen selaillut muuta nettiä välilehdellä)... Lisäksi joskus kun olen keskustellut vähän vieraamman ihmisen kanssa, saatan jäädä jankkaamaan vuorosanojani keskustelutilanteen jälkeen... Lemmikkieni ruoka- ja vesikuppien tarkastelu, eihän niiltä saa juoma tai ruoka loppua.. Toisinaan myös ajattelupakkoja, ajatukset jankkaa/toistelen mielessäni jotain lausetta tms.

Järkytyn itsekin tästä listasta, olen ajatellut että ei tämä pakko-oireiluni pahaa ole... Muttei siltä kuulosta.

Onhan noita maanisia aatteita ollut lapsesta asti. Aivan tolkuttomia päähänpinttymiäkin, joista onneksi kuitenkin itse vielä tajuaa, että tolkuttomia ovat. Joskus uskon jopa tietäväni mitä joku toinen ihminen ajattelee minusta vain pienen sanavirheen, katseen muljautuksen tms. takia. Hulluahan se on. Enkä esimerkiksi osaa oikein luotta keneenkään."Kaikki vainoavat minua salaa." ;)

Onneksi on se hiuksenhieno ero täyteen hulluuteen :) että vielä itse tajuaa ettei kaikki päähänpinttymät ja muut salaiset hiusten pakko pureskelut, nyhtämiset ja hiusten palojen kätkemiset ole ihan viisaan hommia. Niitten kanssa on vaan elettävä.

Huvittavana esimerkkinä seuraava. Joskus yöllä kismittää kun joku älytön laulunpätkä soi kokoajan päässä vaikka miten haluaisi nukkua. On vaan jankutettava sitä pätkää pikkutunneille. Ei ihme jos aamulla väsyttää kun koko aamuyön hoki "pikkukakkosen posti"n tunnaria. Tässä oli vain muutama asia. En kehtaa kirjoittaa romaania tästä elämäntyylistä.

En tiedä luokitellaanko näitä nyt pakko-oireiksi mutta. Pienestä asti joka ikisen viirun, kynnyksen, portaiden ensimmäisen ja viimeine askelman, minkä tahansa yli minkä kävellään on mentävä oikea jalka edellä tai jotain pahaa tapahtuu, koko päivä menee pilalle ja tulee huonoa onnea. Oikea kenkä ja sukka ehdottomasti ensimmäiseksi jalkaan. Tavaroiden kanssa tulee ajatuksia että jokin pitää siirtää juuri tiettyyn asentoon tai pahaa tapahtuu. Oikeastaan kaikki valinnat mitä teen on valintoja hyvästä tai huonosta onnesta, vaikka haluaisin tehdä asian toisella tavalla, pakko tehdä se niin ettei pahoja juttuja käy. Lempipaitaani en voi enää pitää koska se päällä ilta menee pilalle. Jos ajattelen "vääriä" ajatuksia etenkin joihinkin ihmisiin liittyen, pelkään että kaikki menee juuri päinvastoin kuin ajattelen, ja pakko huutaa pään sisällä että hiljaahiljaa ja nauraa itselleen. Tuntee olonsa ihan sairaaksi ja pelottaa, että vieläkö nämä kaikki tästä pahenee tai muuta tulee lisää kun vasta 17 olen..

Pakko-oireet johtuvat pitkälti yksinäisyydestä, mikä vaivaa 15v vuotiasta poikaanikin, kun ei ole aina tekemistä tai kavereitakaan. Muistan itse olleeni alemmilla luokilla hiljainen hissukka, purin kynsiä ja perkasin hiuksiani mm koulun tunneilla. Laskin tarkasti askeleeni koulusta kotiin. Kun olin vihdoin 15 vuotias ja uudessa koulussani sain ystäviä ja poikaystävänkin, en enää ehtinyt harrastamaan pakko-oireitani. Nyt aikuisena ole kuullut monen nuoren äidin unohtananeen pakko-oireensa kun ensimmäisen lapsi on syntynyt. Nähtävästi lapsen hoito on pakko-oireita tärkeämpää.
Bakteeri kammokin on aika naurettava asia, koska lapsen vaipat on vaihdettava. Jos siis joskus aiot - naimisiin, olisi asiallista ilmoittaa sulhasellesi , ettet halua saada lapsia, koska kärsit bakteerikammosta.

Niinikään harva huolii bakteerikammoista puolisoksi, koska me haaveilemme oikeasta perheestä, jossa olisi lapsia. Tämä seikka lienee syy, miksi bakteerikammoiset on nuoria, alle 20 vuotiaita. Vähän tätä vanhempana on tehtävä ratkaisu parisuhteesta ja perheen perustamisesta.

Kyllä niitä hiuksia kerkiää taas ruveta perkaamaan (lainaan metkaa sanavalintaasi) kun lapset oppii kävelemään ja touhuavat jo vähän itsekseen).

Ei nämä pakko-oireet kovin vaarallisia mielenterveys häiriöitä olekaan, jos ne pysyy hallinnassa. Riippuen mitä pitää sisällään. Eli ei näillä vielä hullun papereita saa, vaikka haluaisi. Melko yleisiäkin ovat. Osalla niitä on vain ajoittain, monesti elämäntilanne vaikuttaa oireiluun.

"Kiva" oli silti lukea täältä, että tällä on joku termikin enkä ole ainoa "höyryhattu" jolla on näitä vinkeitä.

100 kertaa jääkaapin oven kokeilu, miljoona lompakon tarkistusta. Saman asian, esim. laskutoimituksen ajattelua puoli päivää ym. Muutamaankin otteeseen ollut lähellä että hyppään parvekkeelta. On se sen verran raskasta. Normaali elämä ei onnistu. Lääkärit ei jaksa auttaa.

Aina jos lähden kotoa nii iskee se tarkistuspakko. Eli jääkaapin oven kokeilu, samoin pakkasen, hellan ja uunin tarkistus, samoin mikron. Kaikki vesihanat, eteisen valo ja tietty se kun lähtee kotoo että ovi on lukossa. Näitä on.
Illalla kun lähen nukkumaan niin tarkistan vain että lompakossa on kaikki tärkeet kortit ja että työpaikan avaimet on tallessa.

Enää tarkistuspakko ei ole niin paha kun joskus 4 vuotta sitten mutta edelleen se minua vaivaa ja haluaisin siitä eroon.

Tällä hetkellä päällä on bakterikammo. Olen koko ikäni kärsinyt pakko-oireista enemmän ja vähemmän, nuorempana käsien pesua (varsinkin mahataudin aikaan, pelkäsin mahatautia), tavaroiden asettelua tietyllä tavalla, köhimistä monta kertaa peräkkäin...
Nyt kun sain vauvan heräsi bakteerikammo uudestaan, pelkään että vauvalle sattuu jotain pahaa, sairastuu ja vauva "likaantuu" vaikka tiedän että juuri bakteereita vauva tarvitsee vastustuskykyä varten, varsinkin kun on nyt lattialla opettelemassa. Pesen käsiä toistuvasti, ennen imetystä varsinkin, vessan pesua, ovenkahvojen pyyhkimistä useaan kertaan. ( en uskalla koskea kahvaan jos kosken seuraavaksi vauvaan), pyykit saatan pestä pariinkin kertaan, jos epäilen että omiin/vauvan vaatteisiin on joutunut jotain ällöttävää. Koko ajan olen valppaillani, tarkkailen ympäristöä, näänkö likaa (tahroja jossain, joihin olen koskenut/ saatan koskea). Kaupassa käynti on välillä haasteellista kun pitää osata valita virheettömät tuotteet. Varsinkin kaikki ruumiin eritteet/ epäily niistä saa kammon aikaiseksi. Vauvan kakka yms. ei tosin aiheuta kammoa mutta muiden mahdolliset eritteet..
Järkeni tajuaa että mielikuvitukseni on liian vilkas, kun se kuvittelee pahoja pöpöjä joka paikkaan. Olen hyväksynyt pakko-oireet ja yritän altistaa itseäni niille (vähentää käsien pesua, yms.) mutta hankalaa on. Jos tähän vaivaan olisikin helppo ratkaisu ei kai kukaan näistä kärsisi. Luulen, että tämä uusi elämäntilanne laukaisi pakko-oireet päälle uudelleen.

Minulla on esiintynyt sekä pakkoliikkeitä että pakko-oireita (ajatuksia siis). Pakko-oireista kun kerran kyselit, niin niistä tarkemmin:
Tarkistan aina lähtiessäni monta kertaa, onko minulla varmasti kaikki mukana. Tarkistan nukkumaan mennessäni ainakin 10 kertaa, onko herätys varmasti päällä. Joudun myös jatkuvasti tarkistelemaan, onko ovi kiinni ja onko huoneeni tyhjä ihmisistä itseäni lukuunottamatta. Kierrän pahimmillani koko talon ympäri tarkistaen, että olen yksin kotona. Lisäksi jotain muita tarkistusrituaaleja.

Minua häiritsevät myös pakko-ajatukset, kuten sanojen tai lauseiden tai jopa äänien mielessä toistelu. Mieleeni tulee myös epämiellyttäviä ajatuksia esim. äärimmäisen noloista tilanteista.

Lisäksi minua vaivaa pakonomainen symmetriaan pyrkiminen: Asettelen esimerkiksi jatkuvasti tavaroita siististi pinoon tai käännän ne niin, etteivät ne ole vinossa tai puoliksi pöydän ulkopuolella. Oli minulla muuten myös tuota numerojuttuakin (oli pakko tehdä parillinen määrä asioita, välillä se sitten taas vaihtui parittomaan), mutta siitä olen päässyt eroon.

Tuollaisista vaivoista olen kärsinyt pidemmän aikaa eikä meinaa hellittää. En yksinkertaisesti jaksa uskoa, että näistä olisi mitään pakotietä.

Minä olen ollut pakko-oireinen koko ikäni eli melkein 40 vuotta.Luultavasti niistä ei pääse eroon koskaan,vaikka olen saanut terapiaa ja muuta hoitoa.Bakteerikammo,asioiden tarkistaminen moneen kertaan,pakkoajatukset,
tietyt sanat kielletty tietyissä paikoissa,'neutralisoiminen' eli jos tekee vahingossa virheen,se pitää kumota,ettei tapahdu mitään pahaa.Tavarat aina samassa paikassa samalla tavalla,kukaan ei saa sotkea kaavaa.Asun yksin,sillä mies-ystäväni ei halua muuttaa kanssani asumaan.Enkä ehkä kestäisi sitä itsekään.Hän on aika sotkuinen ja jättää tavaroita lojumaan.Kahvinkeittimen johto täytyy aina ottaa pois pistorasiasta,samoin muutkin sähköjohdot,joita ei käytetä.Minua ahdistaa katsoa ystävän luona leivänpaahdinta,joka on seinässä koko ajan.En käytä missään tapauksessa mitään liilaa,paha väri.En lainaa tavaroitani.En osta kaupasta tuotteita,joiden pakkauksissa on kolhuja tai naarmuja.En astu tiettyihin kohtiin kotona tai rappukäytävässä.Kaikesta huolimatta minulla on lapsia kyllä,isoja jo.Ja useampia lemmikkejä.On vain ollut pakko selvitä.

Kouluaikoina yksinkertaisten tehtävien ylianalysoiminen, maalaisjärjen kyseenalaistaminen, ihmisten tarkkailu/vainoaminen julkisilla paikoilla jos joutuu olemaan hetkenkin toimettomana, edes lehdenluku ei onnistu,
suoranainen mahdottomuus saada mitään aikaiseksi muiden ihmisten läsnäollessa, lähes täydellinen keskittymiskyvyn puute.

eli siis vähän niinkun tarkastelupakko joka seuraa kotoa sosiaalisiintilanteisiin, joutuu valmiiksi kotona skarppaamaan tuleviin tilanteisiin, miettiä tarkkaan mitä sanoo missäkin ja kaikesta pitäisi selvitä saman tietynkaavan mukaan.

Aivot ja ruumis eivät kai tee täysillä yhteistyötä.

Hävettävää.

On ollut portaiden juoksua ylösalas hikpäissäni
asioiden varmistelua esim. kirjoittaessa
Hengityksen kontrollointia
kehon asennon hallintaa
olkien pyörittelyä ja käsien myös
niskan naksuttelua
selän taivuttelua....................rasittavia

Sähkölaitteiden tarkistamiset kotoa lähtiessä- pitää olla töpselit pois seinistä. Lieden tarkistaminen-nupit varmasti nollassa (moneen kertaan). Numero 3 on paha luku. kolmea kertaa en voi esim katsoa valokuvaa, koska pelkään valokuvassa olevalle ihmiselle tapahtuvan jotain pahaa jos en katso kuvaa neljättä kertaa.

Tuhkakuppia "taputtelen" kanteen tuhkiksen ollessa jo maassa ennen kuin lähden sisälle (tähän en tiedä selitystä, mut ahdistus tulee voimakkaasti jos en "taputtele" tiettyä määrää (eli ei ainakaan kolmea kertaa).
Käsien pesua (ensimmäisiä oireita), lian pelko, pelkään tartuttavani itsestäni muihin jonkun taudin (esim. hiv tms. joita minulla ei ole). ruuan tekeminen muille on inhottavaa, koska joka välissä pesen käsiä.

Iltarukous mentävä tietyllä tavalla (olen omalla tavallani uskovainen mutten ns. himouskovainen, mutta tästä on kehkeytynyt tapa jolla koen hakevani hyvää kaikille ja itelleni) . Rutiinit aina kun lähden kotoa- tietty järjestys missä tarkistan valokatkasijat,ovet,hanat, liedet yms. usein naputtelen valokatkaisijaa yks-kaks,yks-kaks tahdilla. Olen huomannut nyt, että pitää tuntea kunnolla sormien päissä sen valokatkaisijan olevan pois päältä, sama hanoissa.

Käsijarrun tarkistan monesti (samalla ykkösvaihteen), samoin auton ovet ja peräkontin joka kerta kun lähen auton luota, vaikken olis aikoihin peräkonttia avannutkaan.
Ulko-ovi kotona on pahin, tuntuu että koko kerrostalo tuijottaa ovien raoista et mitä toi tyyppi oikein naputtelee tota ovea moneen kertaan..
Päässä soi lähes koko ajan joku kappale.

On vielä joitain muitakin, mutta tässä enimpiä.. huokaus.. kovin olen tähän väsynyt, mulla on lääkkeet nyt cipralex 20mg ja käyn terapiassa.. Cipralex ei vaan tunnu auttavan, enempikin päinvastoin, en tunne olevani oma itteni.. jatkuvasti väsyttää, ei kiinnosta, ärsyttää, ja jos juon alkoholia se ei käy päähän ja loppuillasta olen sekaisin ku seinäkello ja haastan riitaa. siksipä ei ole tullu yli kuukauteen otettua mitään. (aiemmin oli seronil melkein 2vuotta, jolloin ei mitää ongelmia)
Mukavaa 22-vuotiaan elämää. Olispas edes yks päivä, kun vois olla vielä samanlainen kuin ennen tätä kaikkea..

Tsemppiä kaikille ja iloista syksyä :)

Niin söit aiemmin ssri-lääkettä? Se toimi siis sinulla hyvin? Miksi vaihdoit lääkkeen käyttöä?

Itse pohdin, että alotanko suositellun ssri-lääkityksen.

Itse kärsin myös näistä ihan perus hella,sähkölaitteet,hanat,kynttilät,ovet yms tarkisteluista..joskus tarkistan myös kaverilla ollessani ettei kukaan vaan pääse minua syyttämään miksen tarkistanut..kuka niin edes tekisi..ei kukaan :D oireet ovat todella typeriä mutta tällä ei olekkaan järjen kanssa mitään tekemistä,tunne vaan sanoo että kyllä se hella taitaa olla päällä. Autolla ajaessani pelkään että ajan ihmisen yli ja jätän hänet sinne kuolemaan..siksi joskus joutuu kääntymään takaisin varmistamaan..olen juuri aloittamassa psykologilla jotakin käyttäytymisterapiaa..poikaystäväni ei onneksi tunnu olevan moksiskaan,johtuen varmaan siitä että osaan peitellä oireeni melko hyvin..monet kerrat olen kyllä kotoa lähdettyäni laittanut hänelle viestin "otinko varmasti sen kihartimen pois seinästä".

nykyään bakteerikammo, joka ilmenee lähinnä wc-istuimen kanssa. töissä tai muualla kuin kotona pitää istuinrengas pestä käsidesillä tms. muutaman kierroksen, sitten laittaa 3 palan pituinen paperi oikealle ja vasemmalle, sitten muutaman palan verran veteen ettei se pääse loiskahtamaan. kotona en laita paperia ollenkaan enkä käsidesiä.

pienempänä oli sellaisia, että huulet mutristi pakonomaisesti esim. karkkia syödessä ja muulloinkin, pakolliset olankohautukset kummallekin puolelle ja vähän vanhempana tuli sormien napsauttelu vähän väliä molemmilla käsillä 2 kertaa samanaikaisesti. ilmeisesti se ei liittynyt mihinkään sen enempää. sitten oli myös kaulan taivutus päätä kääntämällä oikealle niin, että vasemmalla puolen kaulaa tuntui voimakas venytys, ja kaulasta tuli kipeytyneenä jänne esiin niin, että siitä pystyi ottamaan sormilla kiinni. pienempänä oli myös kadulla käveltävä niin ettei laattojen reunoihin astunut.

en tiedä mihin nämä katosivat vanhemmalla iällä, paitsi tuo wc-istuin homma. olen kuitenkin huomannut ymmärtäväni sellaisia henkilöitä hyvin, jotka kärsivät joistakin pakonomaisista liikkeistä tai rutiineista. itse asiassa herää voimakas halu tehdä jotain heidän hyväkseen jos se vain olisi mahdollista.

itselläni OCD diagnosoitiin vuosi sitten 8 luokan keväällä,vaikka minulla oli ollut kyseinen häiriö jo ensimmäisestä luokasta. Uskalsin vasta silloin kertoa pakko-oiresitani.Kun luen keskustelupalstoja ja ja kun ihmiset kertovat oireistaan, tunnen jopa omassa vähemmistössäni olevani ulkopuolinen. Monet peloista kuulostavat normaaleilta, terveiltä peloilta jotka ovat paisuneet pakko-oireisen-häiriön puolelle. Itse elin 8 vuotta todellisuudessa, jossa nukkeni puukottavat minut keskellä yötä jos en pyydä niiltä anteeksi illalla, että ne joutuvat olemaan kaapissa. Henkimaailman ja ns."mörköjen" pelko on suurin tällä hetlkellä, mutta on ollut käsienpesua verille asti, atoopikko kun olen, ja laskemista, tarkistelua. tietyt sormet eivät ole "hyviä", vaan pitää koskea joka sormella johonkin, esim jos nousee tuolista.
Olen käynyt terapiassa reilun vuoden päivät, oireet ovat helpottaneet paljon.mutta joinakin päivinä, kun menee huonosti, palataan lähtöruutuun ja siihen maniaan, kun ei enää tajua, mikä on todellista. itkee ja ramppaa hanan luona puhdistamassa suun väärän ajatuksen sinne laittamasta myrkystä.
Tiedostan, ettei minun tarvitsisi tehdä pakko oireitani. niissä ei ole mitään järkeä. mutta kun pelkään niin paljon omasta ja perheeni puolesta, että miksi ottaa riski? siksi näistä onkin niin vaikea päästä irti.
En halua edes ajatella, että näiden kanssa pitäisi elää.
pakko-oireisesta häiriöstäni tietää vain kymmenkunta henkilöä, sillä aina kun olen kertonut, se vaivautunut hiljaisuus vain ruokki ajatusta, että olen hullu.
Elin yksin tämän kannsa 8 vuotta. sitten kun vihdoin uskalsin kertoa tästä, niin lainatakseni silloista ystävääni"noh, mikset nyt pese käsiäsi"-hän sanoi ilkikurisesti.
tunnen olevani eri lokerossa kuin kaikki muut, koska minulla on tämä sairaus.ja siellä pakko-oiresiten lokerossa tunnen olevani epänormaalien pahvilaatikossa siellä lokeron nurkassa.koittakaa ymmärtää, sillä vaikka teitä turhauttaisi, uskokaa huviksenne, meillä on vielä vaikeampaa plekotiloissamme.

Bakteerikammo, käsien pesu, ovenkahvoihin ja kärryihin hihalla tai käsineet yleensä aina kaupassa. Sairauden ja kuoleman pelko itselle ja läheisille. Eläimet kierrän kaukaa, matot ja lattiat ovat likaisia, ei voi koskea, käytän tossuja. En uskalla tiskata ja luottaa tiskien puhtauteen, käytän kertakäyttöastioita. Pelkään että ruoka on saastunutta, kuumennan yleensä uunissa, en syö mitään käsilläni, en koskaan laita käsiäni suuhun, nenään tai silmiin. Ilmansaasteet pelottaa tai että jotain menee suuhun ulkona.
En katso/kuuntele väkivaltaa, pelottavia ja surullisia puheenaiheita. Rukoilen ja puhun Jumalalle toistuvasti rutiininomaisesti, pelkään että suuttuu jos en hoe ja kunnioita jatkuvasti.
Rekisterikilvet katson automaattisesti, kyltit, numerot, kirjaimet, keksin kaikesta pahan enteen ja luulen että se toteutuu pian. Onneksi psyki käynnit alkoivat juuri, heti helpottanut oloa kun saa puhua.

Hei,

itse lasken portaita, kotonakin, vaikka tiedän tasan tarkkaan, kuinka monta porrasta on alakerrasta yläkertaan. Vieraassa paikassa, ja ulkosalla tulee aina laskettua myös portaat.

Sanoja tulee käänneltyä toisinpäin, aakkoset lopusta alkuun, vaikka esim. televisiota katsellessa.

Mulla on myös pakonomainen tarve kyniä päänahkaa, alkoi siitä kun tuli päänahkaan karvatupen tulehdus ja päänahka oireili muutoinkin, ilmeisesti stressin ja muiden tekijöiden summana. Antibiootit ja hoitoshampoot sain, päänahka oli aivan ruvella. Nyt on sitten tapana repiä niitä rupia niin, että ei se pääse paranemaan lainkaan, kun aina kynin ne ruvet verille.

Tic-oireita on silmien räpytys sekä kulmakarvojen kohottelu, lisäksi liika kurkun köhiminen, jos joutuu vaikka elokuviin tai muualle ns. suljettuun paikkaan, tuntuu että aina pitää köhiä, ja pelkään yskänkohtausta.

Että tällaista, tunnistan oireeni mutta lääkitystä ei ole, helpottaiskohan joku lääkitys näitä oireita. Joskus on helpompaa, joskus vaikeampaa.

olen 17 vuotias tyttö..
ja pari vuotta sairastanut pakko-oireisesta häiriöstä..
Oireitani:
haen parillisia lukuja. esim kahvia kaataessa kaadan parillisen määrän verran, ovea kokeilen 2 tai 4 krt.
elokuvaa katsoessani tietokoneen hiiren täytyy olla keskellä näyttöä tai pelkään vasemmalle tai oikealle puolelle tapahtuvan jotakin.
jos kosken oikealla sormella johonkin täytyy koskea myös vasemmalla.
autossa soittimen volumin täytyy olla 5,10,15,20,25 yms..
kirkossa tai muualla hiljaisessa paikassa huutamisen tarvi tai metelin tuottaminen.. en koskaan kuitenkaa toteuttanut mut pelottaa millon teen tämän :D onneksi olen nykyään ateisti nii en käy kirkosssa :P
tavaroiden ja papereiden suoraan laittaminen mutta en todellakaan ole siisti ihminen tavarat aina hukassa :D laskutoimituksien monesti laskeminen koulussa vaikeaa ku en pääse etenemään.
on näitä enemmänkin mutta en tiedä että pitäisikö minu hommata lääkkeet?

Lasken lähes kaikkea mahdollista, eniten kuitenkin autojen rekisterejä, ja yritän saada jonkin laskusäännön kehitettyä niistä esimerkiksi, jos rekkari on" AAA -220", niin silloin kyseessä on vähennyslasku, koska 2-2= 0 jne. Hassua sinänsä, en ole ollenkaan hyvä matikassa.
Minun on myös AIVAN PAKKO tarkistaa, että herätyskello on varmasti soimassa. Tähän tarkistamiseen menee lähes 20 minuuttia iltaisin. Lisäksi tarkistan oven lukkoa usein, tosin en niin usein, kuin herätyskelloa. ::D

Juu nyt kun vielä luin uudelleen noita viestejä, niin huomasin, että tosiaan nuorempana n. 8-10 -vuoden ikäisenä minullakin oli tuo rukoilu-juttu aika pinnalla, ja se meni tosiaan aina samalla kaavalla, ja lopuksi toistelin sanaa "aamen" varmaan neljäkymmentä kertaa..En ole koskaan ollut uskovainen, ja olin jo silloin sitä mieltä, että jumalaa ei edes ole olemassa, mutta pitipä tuo rukoilu silti tehdä. Sillä pyysin just helpotusta stressiin ja varmistin, että perhe pysyy terveenä jne.

sitten kopsaus..."Olen huomannut nyt, että pitää tuntea kunnolla sormien päissä sen valokatkaisijan olevan pois päältä, sama hanoissa." En edes tajunnut, että minullakin on nyt alkanut tuo sama homma! En hanoista niinkään välitä, mutta just valot on tosi tärkee "tietää" että ne on pois päältä / päällä, vaikka näkeehän sen silmilläkin. Mutta mulla on jotenkin sillei että "en luota" omiin silmiini... :D

Joillekin on kolmonen huono numero - minulle se tuo hyvää. Asiat pitää mielellään tarkastaa kolmesti, sitten ne ovat kunnossa.

Oireeni ovat pitkälti samantapaisia kuin edellä kuvatut. Erikoisongelmani on vaatteiden hygienia, nimenomaan ulkotakkien....Aina kun talvi vaihtuu kesäksi ja päinvastoin, alan nuuhkia takkejani, ovatko ne hikisiä vai eivät, voiko ne laittaa kaappiin vai pitääkö pestä. Joskus tilanne hermostuttaa niin paljon, etten tiedä, haistanko mitään. Menen ihan solmuun ja ahdistaa. Joskus en edes nuuhki, vien vain pesulaan, pääsen helpommalla. Sitten kun haen vaatteen pesulasta ja kuorin sen sieltä muovista, on varottava, ettei sitä kosketa millään likaisella. Hassua, kun näitä kirjoittaa, ymmärtää, miten "naurettavasti" sitä käyttäytyy ja ajattelee.

Pikkulapsena hoin iltaisin nukkumaan mennessä vaatteitani, jotka olin asettanut järjestykseen nojatuolin karmille; sukat, alushousut, pitkäthousut jne. Niitä piti hokea, jotta saattoi olla varma, että siinä oli kaikki sitten aamulla valmiina.

Stressi pahentaa oireita.

Minullakin on aina asiat oltava järjestyksessä. Lapsena ajattelin aina, että minulla on likaiset kädet, kun esim. kosken johonkin. Minun piti aina kertoa muille, että nyt minulla on likaiset kädet, koska ajattelin, että jos niissä on joku tappava bakteeri, vanhempani kertoisivat sen minulle. Ikään kuin siirsin vastuun toisille, ettei vika ole minussa jos jotain käykin.
Edelleen lasken asioita. Laske aina esim. kuuteen kävellessäni.
Minulle tulee myös pakkoajatuksia. Ajattelen esim. kuolemaa, mikä käy ahdistamaan ja minun on pakko täyttää ajatukseni jollain muulla, koska en halua kokea ajatusteni aiheuttamaa ahdistusta.
Minusta myös tuntuu, että minun pitää aina viimeisenä tarkistaaa, että ulko-ovi on lukossa, koska jos joku tuleekin sisälle se on minun vikani, etten tarkistanut. Mitään ei siis ikinä ole käynyt, ajattelen vain liikaa..
En tiedä voiko näihin olla apua mistään?

Minä en edes pysty kertomaan kaikkia oireita tähän, mutta alotan nyt jollain kumminkin. Eli, yritän etsiä kaikkia sairauksia minusta ihan pakosti ja tulee jotenkin paha mieli jos ei löydy sairautta tai jotain muuta vikaa, raavin käsiä ihan kokoajan, taputtelen jaloilla ihan kokoajan, lauseet/ sanat jää päähän jankkaamaan, käyn toistamaan minun vuorosanoja päässäni jos sanoin jotain jollekin, biisit jää soimaan päähän, kokoajan taakse katsominen, naaman kehnääminen, kynsien repiminen, päähän yht äkkiä saattaa tulla mieleen jotain sanoja tai lauseita mitä olen kuullut aikasemmin jonkun muun henkilön suusta. Pakollinen niskojen ja sormien ja varpaiden naksuttelu. Sairauksien pelko. Enenmpää en nyt muista, ja olen 17- vuotias. =)

Vesihanat, jääkaappi,pakastin, uuni, kissan vesi,ovi ja taskuissa olevat tavarat. Välillä jotain muuta tarkistusta. Aina 3 kertaa toistaa asia kunnes on ok. Täysin älytöntä elämää siis. Kannattaa ilman muuta ryypätä joka viikko eikä syödä joka päivä nappeja.

Itellä on sellasia pakko-oireita kuin, kynsien ja kynsinauhojen pureskelu. Poskien syöminen, samoin huulien. Hiusten latvoilla huuliin tökkiminen ja katsominen taakse jos kävelen ulkona (joka sekuntti melkeen). Sitte tarkistaminen että onko ovet kiinni. Sekä huulten nuoleminen ja hampailla narskuttaminen kun on ajatuksissaan...

Jos kävelen jonkun/joidenkin ihmisten kanssa, mun täytyy aina kävellä oikealla puolella. En pysty millään olemaan väärällä (eli vasemmalla) puolella.

Siivoaminen. Jatkuva siivoaminen. Imuroin huoneeni monta kertaa päivässä, joskus on pakko alkaa imuroimaan yöllä. Siivoan päivän aikana paljon. Kaiken pitää olla järjestyksessä.

Tarkistaminen. Tekstiviestien, tavaroiden jne.

En tiedä onko pakko-oire, mutta en pysty katsomaan ihmisiä silmiin. Välttelen katsekontaktia. Kyllä joskus katon ihan normaalisti silmiin, mutta toisinaan en voi ollenkaan katsoa silmiin.

Pakkoajatuksia on paljon.

Koen suolaisen ruoan likaisena. Jos käsittelen vaikka juustoa, makkaraa, leipää tai mitä vain ruokaa vaikka makaronilaatikkoa vaikka ihan vain ruokailuvälineiden välityksellä, etten koske käsinkään, pitää kädet pestä todellä hyvin. Ja jos joutuu koskemaan paljain käsin tuntuvat kädet tosi inhottavilta. Kauhea likaisuuden tunne jos ei heti pääse pesemään vaikka kylässä. Jos murunenkin leipää tipahtaa vaatteille menevät vaatteet pyykkiin. Samoin yleensä suolaisen ruoan kanssa käytettävät vihannekset kuten porkkana, punajuuri, herneet, tomaatti tuntuvat likaisilta ja kädet täytyy pestä. Omena, banaani, appelsiinit ovat ok, niiden käsittelyn jälkeen ei tarvitse käsiä pestä. Ja jos kasvoihin tulee suolaruokatahra, se tuntuu todella kamalalta.
Sen sijaan makea vaikka siinä olisikin rasvaa, kuten jäätelö, pulla, karamellit ovat "puhtaita" ruokia. Voin istua sohvassa mässäämässä pullaa paita murusissa ja syödä suklaata eikä silloin tarvitse pestä käsiä.
Ulkona syöminen on todella vaikeaa ja harvoin syön kodin ulkopuolella koska ravintolat koen todellä likaisina.
Tähän ei liity mitään bakteerikammo juttuja, sillä jos on esim. tilanne vaikka jossain mökillä missä ei pääse käsiään kunnolla pesemään, otan mieluummin käteeni vaikka koiran p**kan kuin makkaran. En edes ajattele pöpöjä mitenkään.
Ravaintola käynnin jälkeen kaikki vaatteet, myös takit pitää pestä.
Saan puistatuksia jostain hauskoista kotivideoista, joissa pikkumuksut leikkivät ruoalla, että on spagettia päässä ja naama kastikkeesta tuhrussa. Jos muksun nenästä pursuaa räkää se ei inhota, mutta se ruoalla sotkeminen- puistatus.
Todella veemäinen pakko-oire, kun onhan sitä pakko syödä. Ja iho kuluu kun aina suolaisen syönnin jälkeen pitää käydä suihkussa.

Minulla on paljon pakko-oireita. Osa oireista on 'tapoja' jotka eivät niin pahasti häiritse, mutta osaavat kyllä välillä olla todella hermoja raastavia. Toiset oireista taas haittaavat päivittäin elämääni. Teen pakonomaisia toimintoja, koska ajattelen, että jos en niitä tee, jotain pahaa tapahtuu.

- Raavin, nypin ja puristelen ihoani. Minulla ei ole kuin harvoin finnejä, mutta näplään pienimpiäkin mustapäitä ja ihohuokosia kasvoissani, käsivarsistani, yläselästä sekä olkapäistä. Myös jaloista ja rintakehästä, milloin mistäkin sattuu puristeltavaa löytyvän. Raavin aina kaikki haavani auki, raavin heti uudelleen kun haava umpeutuu. Raavin erityisen paljon päänahkaani. Päänahkaani on tullut useita haavoja, jotka raavin kivustakin huolimatta aina auki. Hiuksia ei kasva pahimpien päänahan rupien kohdalla. En voi päivääkään antaa ihoni olla ja parantua rauhassa. Teen tätä päivän mittaan jatkuvasti, maksimissaan reilu puolituntia kerralla.

- Tavaroiden, vaatteiden, papereiden yms on aina oltava tietyssä asennossa, se on todella ärsyttävää. Jatkuvasti pitää asetella. Esim penaalissa kaikkien kynien terien on osoitettava samaan suuntaan, siten että kun penaalin vetoketju on kiinni, terät osoittavat penaalin päähän, jossa vetoketju ei ole....

- Ajattelen asioita, joita en 'saisi' ajatella. Koska jos ajattelen jotain pahaa, se tapahtuu.

- Ulkonäkö on pakkomielle. Katson jatkuvasti peiliin miten hiukset on, miltä kasvot näyttävät. Peilailen useita tunteja päivässä kasvojani ja vartaloani. Jätän menemättä kouluun, jos sattuu olemaan sellainen päivä, että tuntuu ettei itsestä saa mitenkään nätin näköistä. Minulla on pakkomielle näyttää koko ajan hyvältä itseni mielestä.

- En voi käyttää parittomia lukuja, koska se tuo jotakin pahaa. Esim jos juon vettä, pitää juoda vaikka 6 kulausta kerralla, eikä kolme. Kun olen sulkemassa jotakin kirjaa, on viimeiseksi katsottava aina sivua, jossa on parillinen luku, Vaikka 4 on parillinen luku, sitä lukua välttelen.

- Jos teen jonkun toiminnon mielestäni väärin, se on tehtävä uudestaan jottei mitään pahaa tapahdu. Jos esim tuntuu, että puen housut jalkaani 'väärin', ajattelen vaikka samaan aikaan jotakin jota en saisi ajatella, on puettava housut uudelleen.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin... En saa hetken rauhaa pakko-oireistani. Kun menen nukkumaan, kulutan noin tunnin erilaisiin pakko-oireisiin jotka liittyvät kännykkäni herätyskellon asettamiseen sekä näppäinlukon sulkemiseen....

Heh, ihan samoja oireita itsellä numeroitten suhteen, mutta mun numerot pitää olla 5, 10, 15, jne.
Ei missään tapauksessa parillisia.
Lasken kaikkea mahdollista.
Hampaita myös louskuttelen näiden numeroiden mukaan, poskihampaat kummaltakin puolelta on 2 ja etuhampaat 1. Eli yhteensä 5 :)
Olen laskenut niin kauan kuin muistan.
Sanoja olen myös kääntänyt nurinpäin ikuisuuden, pystyn puhumaan väärinpäin jos tarvitsee.
Rekisterikilvistä etsin sekä laskusuorituksia että sanoja.
Sanat pitää keksiä lisäämällä kirjaimia, mutta jättämällä alkuperäiset kirjaimet oikeaan järjestykseen.
Mulla oli kova stressi, kun oman auton rekkari oli KGF, enkä koko aikana ole keksinyt siihen oikeaa sanaa. Kuggenfantti on lähinnä ;) Mutta se ei ole sana.

Minulla on varmaan jonkinlainen pelko asioiden unohtamisesta. Hoen useaan kertaan päivässä mielessäni tai ääneen mitä tärkeitä asioita pitää muistaa tehdä. Ne pitää hokea tietyn lukumäärän verran, että voin hetkeksi varmistua siitä, että muistan ne. Myös vähemmän tärkeät asiat joudun hokemaan, että ne varmasti pysyisivät mielessä vaikka ne olisivatkin vähemmän tärkeitä. Myös itsestäänselviä asioita joudun toistamaan hokemalla esimerkiksi: pitää muistaa juoda kaksi lasia vettä ennen nukkumista, käydä vessassa ja niistää nenä. Tiedän kyllä, että elimistö ilmoittaa juomisen ja vessassa käymisen tarpeesta tai jos nenää kutittaa mutta pakko niistäkin on muistuttaa itseään. Voitte vain kuvitella minkälainen prosessi on yrittää muistaa useita eri arkisia tärkeämpiä asioita lähes päivittäin.

Tänään suihkussa pestessäni jalkoja, jouduin laskemaan hankausliikkeet (ensin 6 edestakaisin, 7 edestakaisin ja 8 edestakaisin), jotta jalat tulisi pestyä hyvin. En saanut tunnetta, että olisin saippuoinut jalat tarpeeksi hyvin ja piti tehdä vielä muutama ylimääräinen hankausliikesarja, että pääsisin huuhtelemaan. Tässä vaiheessa alkoi jo ahdistaa ja tuli todella turhauttava olo. Selvisin kuitenkin tilanteesta mutta ahdistava olo jäi hieman.

Että tällaista täällä. Näillä mennään. Toivottavasti tähän keksii jonkun ratkaisun ennenkuin pää hajoaa.

Olipas jännä lukea näitä muidenki pakko-oireita. itellä on näitä ollut ihan pienestä mukulasta lähtien, mutta en tajunnut että se olisi jokin sairaus. Kunnes sairastuin masennukseen ja kaikki oireet paheni todenteolla. Tänä päivänä elämä on jo paljon helpompaa, lääkityksenkin lopetin jo 2 vuotta sitten. toki kaikki oireet eivät ole poistuneet mutta suurinosa.

Nykypäivänä jäljellä on enää tämä ulko-oven tarkistus. tarkistan sen neljä kertaa. Hellan ym. sähkölaitteet tarkistan vain nukkumaan mennessä. Nukkumaan mennessä myös juuri tuo tarkistelu, että herätyskello on varmasti päällä, ja tarkistan myös ettei kännykässä ole muita yhteyksiä päällä. Ja sellainen, mitä mun mielestä ei edes vielä tässä keskustelussa mainittu, muistilistojen teko! se taas sitten helpottaa näitä pakko ajatuksia, eli mietin monta tuntia putkeen mitä pitää tehdä ja koska, jäikö jotain tekemättä jne. Listojen teko helpottaa näitä ajatuksia. Myös hiuksien pyörittely on mulle tuttua, esim. jos keskityn johonkin asiaan paljon. tai mietin jotain.

Pakko-oireet pahenee välillä ja välillä on miltein kokonaan poissa. Esim. Stressi sekä väsymys pahentaa tilannetta.

Ennen oli jos jotain oireita ja ne todenteolla rajoitti elämää. Mies on onneksi silti pysynyt rinnalla vaikka välillä hermo mun touhuihin menikin.

Vuosien varrella on ollut esim. näitä oireita:
-Hanojen tarkistelu, ja hanoihin koskeminen tietyllä tavalla ja montakertaa.
-pistorasioitten tarkistus, ettei ole turhia laitteita kiinni niissä.
-valonkatkaisimet, saatoin laittaa parillisen määrän niitä päälle ja pois. tarkistin ettei valon katkaisin jää ns. väärään asentoon. ja aiheuttaisi näin oikosulkua --> tulipaloa. :D
-Muksuna piti lelut olla tietyssä järjestyksessä ja annoin jokaiselle hyvän yön suukon, jos en antanut jotain pahaa tapahtuu.
-Iltarukoukset, tietyllä tavalla ja monen monta "aamen" sanaa...
-Muksuna oli myös vessassa ramppaaminen vaikkei edes hätä ollut.
-hampaiden pesu tietyssä järjestyksessä, jos meni väärin, aloitettiin uudelleen.
-Tyyny täytyi olla juuri oikealla tavalla möyhittynä ennenkö laskin pääni siihen, jos tyyny oli väärin niin ei muutaku uudestaan.
-Nukkumaan meno saattoi kestää monta tuntia!
-Oven tarkistus kotoa lähtiessä monia kymmeniä kertoja!
- pakko-ajatukset: päivän tapahtumien kelaaminen päässä yhä uudestaan ja uudestaan, lauseiden toistoa päässä, ym. Kaiken mahdollisen ja mahdottoman stressaaminen ja pelko. Tapahtuneiden nolojen ja uusien tilanteiden toisto mielessään, useita päiviä putkeen.
-Parillinen määrä piti syödä kaikkea, pahimmat oli karkit. ja juuri tupakan poltto, parillinen määrä henkosia. Itseasiassa kaikkea piti olla parillinen määrä ja kaikki piti tehdä kaksi kertaa, tai 2,4,6,8 kertaa.
-puhelin tietyllä lailla nukkumaan mennessä, tietyssä paikassa tietyllä lailla. piti myös tarkistaa monta kertaa että näppäinlukko on päällä.

Onhan näitä varmasti vielä piiiitkä lista mutta ei enää edes muista kaikkia :)

Hei,

Kerronpa tässä teille oman tarinani. Minulla alkoi pakkoneuroosi noin 13v. sitten, jäi eräs lause päähän ja sitä kesti varmaan useamman vuoden, sit se lause muutti muotoaan. Olin käynyt siinä välissä jo terapeutilla ja minulle määrättiin seronil ja opamox sekä xanor, mutta xanor purettiin sitten jonkun ajan päästä pois.

Lauseet/kysymykset eivät ole enää se suurin pakkoneuroosini, vaan noin 5. vuotta sitten aloin tarkkailemaan hengitystä, nieleskelemään ja räpäyttämään itse silmiä. Tälläkin hetkellä silmien räpäytys neuroosi on päällä eli en tiedä, mutta minun pitää välillä tuntea silmän räpäytys ja jos en sitä tunne niin teen sen itse. Tulee silmiin sellainen tunne, että nyt se pitää tehdä tai nyt sen silmänräpäytyksen pitäisi tulla, jos ei tule niin teen sen itse. Aika häiritsevää. Olen yrittänyt kun esim. luen kirjaa tai katson telkkua, että keskityn siihen mitä teen, no se voi jonkun minuutin onnistua ja taas on neuroosi päällä.

Terapeuttini sanoi, että tee päivässä useamman kerran silmänräpäytyksiä minuutin ajan, koska tahdonalainen muuttuu tahdottomaksi toiminnaksi. Ja kyllä minä tiedän, että normisti ihminen ei edes tunne silmänräpäytystä, vaan silmät räpsyy silloin kun räpsyy ja, että se on refleksi ja joka ihmisellä silmät räpsyy itsestään, automaattisesti ja omaa tahtia, mutta minkäs teet. Lääkityksenä edelleen seronil ja opamox. Olen huomannut sen, että pakko-oireeni liittyvät masennukseen, siksi odotankin kovasti kevättä ja valoa, jos näin ollen pakko-oireenikin lievittyisi.
Onko teillä muilla edm. pakko-oireita?

En ehtinyt lukea kaikkia viestejä mutta tutkikaapa touretten syndroomaa. Siinäkin esiintyy kaikenlaista tahatonta ja myös tahallista "nykimistä".

Pakkoajatuksiani lapsuudessani ja nuoruudessani:
Eri bakteerikannat vesijohtovesissä kotimaassa ja ulkomailla, HIV-tartunnan pelko, hullun lehmän taudin pelko, joudunko kokemaan ruumiistapoistumisilmiön.

Pakkotoimintoja: perussettiä eli mm. ovien lukkojen tarkistelua ja käsienpesurituaaleja. Jouduin toistamaan monta kertaa, että tein varmasti "kunnolla". Jos en suorita rituaaleja, niin jotain pahaa tapahtuu.

Edna B. Foa:n kirja "Kerrasta poikki - Eroon pakko-oireista" oli minulle game changer. Toki lääkityskin auttoi samalla. Nykyään päässyt näistä eroon. OCD:ni todettiin 2000-luvun alussa. Toivotan voimia kaikille OCD:sta kärsiville.

Älkää lukeko iltapäivä lehtiä liikaa.Meillä kaikilla ihmisillä on joitakin pelkoja ja sitten ne pikkuhiljjaa muuttuvat jonkinlaisiksi ns. pakko-oireiksksi,mutta olkaa rauhassa suurin osa ihmisisistä on juuri tällasia,niin minäkin menestyvä yrittäjä ja hyvin olen pärjännyt.Ja vielä mokaamisen pelosta se on ihan turhaa,ei ole vielä maanpäälle ilmestynyt sellaista ihmistä joka ei olisi sitä tehnyt,ja hurtti huumori on se jolla sulattaa pahimmankin mielestään huippuyksilön.

Kun yritän masturboida niin päähäni tunkee visioita mm. sarjamurhaajista ja muista sekopäistä, vanhoista tutuista ja kaikkea muuta mikä tappaa hyvän fiiliksen. Ihan v*tun ärsyttävää. Kai tuon voi laskea ocd:ksi

Ehkä se on kriittisen ajattelun tai mindfullnessin opettelua kunnes ymmärrät että ahdistus on mukavaa kihelmöintiä hermopäätteissä mitä ilman elämä olisi tylsää

En tiiä onko tää siihen liittyvää, mut kirjotan silti. Mulla on siis iha pienestä asti ollu sellasta, et esim jos juon lasista jtn ja laitan sen lasin takasin pöydälle ni mun on pakko tehä se sama liike kolme kertaa, et tulee yhteensä neljä kertaa tehtyy se. Mun on pakko tehä jotkut asiat neljä kertaa enneko oon tyytyväinen ja nyt alkanu puhuessa ni toistelee jtn tiettyy yhtä sanaa nii kaua et oon neljä kertaa sen toistanu. Tota on jatkunu jo aika kauan ja monissa tilanteissa, mut esimerkki lause mitä sanoin yks päivä ”jäädäänkö keittiöön. Keittiöön,keittiöön,keittiöön” en voi hallita sitä, et mun on pakko sanoo se neljään kertaan enneko pystyn sulkemaan suuni. Se tulee vaa yhtäkkii enkä pysty sulkemaa suutani enneko oon sanonu sen neljä kertaa.