Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    tänäkin aamuna

    tämän kuumuuden keskellä pohdin itseäni ja elämääni. pitäisi olla kiitollinen niin paljosta ja olenkin. ja toisaalta mietin mitä teen koko ajan väärin? jokin aika sitten en uskonut enää mihinkään, annoin elämän vain potkia eteenpäin. jaksoin vain koska luovuttaminen olisi tuhonnut myös muiden elämän. nykyään tunnen jo hetkellisiä onnentunteita, mutta alkaa tuntumaan etteivät ne jaksa kannatella kovinkaan pitkälle. en halua antaa itsestäni enää yhtään enempää kun en tiedä kantaako se hedelmää koskaan. olen yrittänyt, suorastaan pakottanut itseni toimimaan... mutta tuloksetta. en saa sitä mitä odotan. elämässä on paljon kauniita asioita, jotka pitää vaan lopulta ymmärtää siirtää sinne muistojen lokeroon hyvissä ajoin ennen kuin ne muuttuvat rumiksi. ei yhtään suolaa vanhoihin haavoihin kitos.
    2147
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    elämä on lahja, jota pitää vaalia... katso itseäsi peiliin aamulla kun heräät ja tiedosta ainutlaatuisuutesi...meitä kaikkia on vain yksi - ja me kaikki yhdessä olemme yksi kaunis maailmankaikkeus.. niin se vaan kuule menee

    Äänestä

    Kun kirjoitit rakkaudella niin missä se rakkaus tuossa viestissä oli? Siirtelet asioita vaan muistojen lokeroon, etkä aio luoda sitä rakkaustarinaa. Siinä on se vikä mikä ajaa sinua nolla tulokseen. Pitää uskalataa ottaa riskejä myöskin rakkauden rintamalla, vaikka välillä sattuukin pahasti niin lopputulos voi olla mitä uskomattomin ja ihanin. Suolaa ei kannata haavoihin laittaa, mutta asiat kannattaa aina selvittää loppuun saakka ja olla liikkeellä suurin sydämmin ja avoimin mielin.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    rakkaudella. kirjoitti:

    tämän kuumuuden keskellä pohdin itseäni ja elämääni. pitäisi olla kiitollinen niin paljosta ja olenkin. ja toisaalta mietin mitä teen koko ajan väärin? jokin aika sitten en uskonut enää mihinkään, annoin elämän vain potkia eteenpäin. jaksoin vain koska luovuttaminen olisi tuhonnut myös muiden elämän. nykyään tunnen jo hetkellisiä onnentunteita, mutta alkaa tuntumaan etteivät ne jaksa kannatella kovinkaan pitkälle. en halua antaa itsestäni enää yhtään enempää kun en tiedä kantaako se hedelmää koskaan. olen yrittänyt, suorastaan pakottanut itseni toimimaan... mutta tuloksetta. en saa sitä mitä odotan. elämässä on paljon kauniita asioita, jotka pitää vaan lopulta ymmärtää siirtää sinne muistojen lokeroon hyvissä ajoin ennen kuin ne muuttuvat rumiksi. ei yhtään suolaa vanhoihin haavoihin kitos.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu