B-junnujen EM-kisoissa alle 50-kiloisissa mitalit jakautui Italian ja Ranskan kesken, alle ysikympissä toisen pronssin otti israelilainen. KAIKKI muut mitalit poikien sarjoissa vei entisen itäblokin maat. Tietääkö joku mitä idässä tehdään toisin. Kannattaisiko valmennusjohdon mennä hakemaan tietoa vaikka Venäjältä tai Georgiasta?
Itäjudo
Opintomatkalle
5186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miesten EM-kisoissa näitä mitaleja meni "itään" enää 13/28, joka tietysti on paljon sekin. Ei kannattaisi tehdä isoja johtopäätöksiä B-junnu-ikäisistä, jollei nyt tavoitteena ole menestyä vain siinä ikäluokassa. Katse tulisi olla aikuisissa menestymisessä ja siinä B-junnupikavoitot voivat usein olla tavoitteen vastaisia.
Mitä itämaihin tulee, niin siellä harrastajamäärät ovat isoja,lapsia harjoitutetaan armotta (heikot putoavat), "etelämaalaiset" kehittyvät aikuisiksi aiemmin (suurin osa esim. Venäjän B-junnutähdistä on azereita, tsetseenejä yms.) eikä taida aina ihan puhtaat jauhot olla pussissa.
Ei taida niillä menetelmillä olla Suomessa menestymisen mahdollisuuksia. On pelattava niillä korteilla, joita on eikä yritettävä apinoida jotain täysin toista systeemiä. Menestymisen mahdollisuuksia on suomalaisillakin, tästä olkoon todisteena vaikkapa ruotslaisten viime aikinen menestys aikuisissa, joka pitäisi olla suomalaisenkin judon tavoite.
selvä resepti:
idässä treenataan hulluna voimaa ja lajia siinä se ero syntyy. 6 voimaa ja 6 judoa viikkoon ja lisäksi jotain omatoimisuutta ja helvetillinen määrä voitontahtoa ja näyttämisen halua.
ja sitten joku maksaa viulut köyhillekin kun on riittävän hyvä.
jos meilläkin panostettaisiin 5 vuotiaasta asti treenaamaan ja maksettaisiin kulut ja kotiväki hyväksyisi tämän niin meilläkin voisi pärjätä jo b-junnuissa. kaikki on kiinni siitä että tehtäisiin riittävä määrä työtä yhden jutun eteen eikä siitä että vähän työtä monen asian eteen.
Sinulla ei taida olla omia lapsia "ei vaadi ihmeitä"? Jos on, olet varmaankin hyväksynyt tämän selvän reseptin. Vai vaaditko sitä vain naapurin 5- vuotiailta kakaroilta. Tuossa iässä kulut ei ole vielä kovin suuret.
Tiedätkö millaisia summia vanhemmat nykyään sijoittaa lastensa harrastuksiin?
Kun lajina on jääkiekko, taitoluistelu, tennis tai vaikka baletti niin mitään rajaa ei tunnu olevan. Tuhansia euroja vuodessa passaa monille hyvin vaan annas olla kun lajina onkin esim. judo niin muutama satanenkin on liikaa.
Ei judo edelleenkään niin kallis laji ole että kenenkään urheilu-ura rahanpuutteeseen kaatuu. Tai onhan niitäkin tietty mutta kyllä 99.99% hyytyy joko motivaation puutteeseen tai huomatessaan ettei saumoja huipulle ole.
Pienten lasten valmennuksessa rahalla ei ole sitä paitsi ole mitään roolia. Harjoitusmäärien kasvattaminen(kun harjoittelu kuitenkin on tyyppiä kaikkea liikuntaa ja paljon) ei taloudellisia satsauksia vaadi. silti sitä ei juuri kukaan tee.
Lopetataan siis rahasta uikuttaminen. Se ei ole ongelmien ydin.
"Kannattaisiko valmennusjohdon mennä hakemaan tietoa vaikka Venäjältä tai Georgiasta? "
Ajan hukkaa. Ei ne mistään mitää tiedä.
Kataa vaan lisää. Tosin siellähän ne paukut nytkin jo on. Lisää satsauksia?