En tiiä meneekö tää nyt oikeelle palstalle, mutta kummiskin.
Oon 15v poika ja mulla on jonkinasteinen sosiaalikammo / fobia, joka häirittee ihan hirveesti jokapäivästä elämää. Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta esimerkiks kaupassa käyminen on yhtä tuskaa, aina tulee mieleen että kävelenkö tyhmän näkösesti ja toivottavasti kukaan ei vaan kato mua päin. Sitten ku pitäis jollekkin tuntemattomalle tai ei niin tutulle puhua niin ei saa suustansa yhtään mitään, tulee aina kauheen epämukava olo, hikoiluttaa ja tuntuu siltä ettei saa kunnolla henkee jne. Kauheen vaikeeta luottaa ihmisiin, siks mulla ei löydy kavereitakaan muutakun muutama. Mietin vaan että mitenköhän tulevaisuudessa tulee toimeen tän asian kanssa, ellen pääse tästä eroon. Kotona tässä tulee päivät vietettyä, ulos meneminen on vaan niin ylitsepääsemätön juttu. Masentaa ja itsetunto nollassa tän takia, haluun tästä ongelmasta eroon ja elää ihan normaalisti vaan.. :/
Löytyykö muita samankaltasia? Niin ja hyvää kesää tässä samalla. :)
Sosiaalinen ahdistuneisuus
14
477
Vastaukset
- Tomegle
On se surullista miten vaikeita jokapäiväiset asiat voivat joillekin ihmisille olla.
Siis oikeasti ketään ei kiinnosta miten sinä kävelet tai miltä sinä näytät kun käyt kaupassa. Tämä nyt on vain kaikki taas sellaista asioiden paisuttamista ja ehdoin tahdoin oman elämänsä hankaloittamista.
Jos haluat elää normaalisti, niin ala käyttäytyä normaalisti. Ainoa mikä sinua etsää niin tekemästä on sinä itse. Mene vaikka ostarille kävelemään, koska sielä on paljon ihmisiä.
Jos joskus haluat päästä eroon tuosta sinun "fobiasta", niin hankkiudu tilanteisiin, joissa sinun on PAKKO olla tekemisissä ihmisten kanssa.
Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? - j.rocket
Tuohon hengenahdistukseen ja käsien hikoiluun jne on lääkkeitä (beetasalpaajat). Ne lääkkeet toimivat vähän sellain, että kun alat vähentämään niitä, niin voi olla, että olet saanut itsevarmuutta jne, niin lopulta et tarvitse välttämättä niitä ollenkaan. Myös jonkinlainen terapia auttaa monesti.
Riippuu ihan vakavuudesta, että millaista hoitoa tarvitset. Itselleni ei auttanut aivan tuo Tomeglen ehdotus, koska pyörtyilin ja sain paniikkikohtauksia.- Tomegle
Mieltä ei voi vahvistaa lääkkeillä.
Niillä vain on sellainen placebo -efekti, että kun sinä syöt niitä, niin sinulle tulee sellainen tunne, että asiat ovat paremmin. Lääke on tässä vain se sivutuote, mutta oikeasti henkilö parantaa itse itsensä.
Se on tietyllä tavalla oikeastaa ihan sama, että annatko tällaiselle ihmiselle multi-tabsin, mutta sanot sen olevan ahdistukseen auttava pilleri.
En tietenkään voi rengastaa kaikkia tähän kastiin, mutta on näitäkin tapauksia enemmän kuin yksi. - j.rocket
Tomegle kirjoitti:
Mieltä ei voi vahvistaa lääkkeillä.
Niillä vain on sellainen placebo -efekti, että kun sinä syöt niitä, niin sinulle tulee sellainen tunne, että asiat ovat paremmin. Lääke on tässä vain se sivutuote, mutta oikeasti henkilö parantaa itse itsensä.
Se on tietyllä tavalla oikeastaa ihan sama, että annatko tällaiselle ihmiselle multi-tabsin, mutta sanot sen olevan ahdistukseen auttava pilleri.
En tietenkään voi rengastaa kaikkia tähän kastiin, mutta on näitäkin tapauksia enemmän kuin yksi.Näinhän se juuri on, mutta eihän sitä potilaalle pitäis kertoa. Lumelääkkeet ovat niin harmittomia lääkkeitä, että mun puolesta ihan ok, jos joku syö niitä ja tää efekti käy. Eihän siitä oo seurannut kun hyvää.
- ujopoika95-
Mullakin oli/ on vieläkin sama juttu, olen nyt 16 vuotias poika, kaikki lähti siitä kun 6 luokalla pidin esitelmää, sain esitelmän nimen sanottua huulet vapisten ja yhtäkkiä sain hirveän paniikkikohtauksen ja rupesin itkemään, siitä päivästä lähtien olen pelännyt esiintymistä, kuudennen luokan lopussa opettaja kehoitti minulle että menisin yläasteella draamaluokalle, niinpä sitten menin pääsykokeisiin ja pääsin, asia vain pahentui, pelkäsin entistä enemmän, ehkä sitä että itkisin taas, joten lintsasin kaikki esitelmät, näytelmät, kaikki mahdolliset, joo, meillä oli koulussa näytelmiä hirveästi, tietenkin vain meillä draamaluokkalaisilla, toki myös muilla mutta meillä triplasti enemmän, sitten kun 8 luokan keväällä, pääsin koulupsykologin juttusille ihan vaan oppimisvaikeuksien takia, ja siinä samassa hän kaivoi esiin paperit ja katsoi että miten pääsin draamaluokalle ja miksi, siinä rupateltiin ja mainistsin että vieläkin on samoja pelkotilanteita, näiden seurauksena, en ole ollut sosiaalinen, olen ujo, koulun aulan läpikäveleminenkin jännitti, koska ajattelin että olen jotenkin kummallinen ja kaikki katsoisivat minua, psykologilla kävin lähes viikottain sitten juttelemassa, sitten aloin miettimään että, "ei jumalauta, en mä voi elää näin, piileksiä nyt kokoajan jossain nurkan takana" toki mulla oli kavereita muutama, tämäkin vaikuttaa siihen että luokallani oli vain kaksi poikaa minun lisäksi.. mutta nyt, peruskoulun päättäneenä, olen tajunnut että ei ketään oikeasti kiinnosta mitä toiset tekee, eikä saisikaan kiinnostaa, tyhmähän on jos kiinnostaa, ja nämä sosiaaliset tilanteet, esitelmät, pidin sitten 9 luokan lopussa sellaisen "oppitunnin" meidän piti suunnitella oppitunti, jokainen luokkalainen kertoo kirjailijasta muulle luokalle, ja muut kirjaavat ylös tiedot, niistä kaikista tuli sitten koe. hyvä puoli siinä oli että juuri tuon ansiosta tajusin että pitää ottaa rennosti, olla stressaamatta, ei ajattele mitä toiset ajattelee, plussana tuohon että kun sain mopon niin aloin/jaksoin ( :D ) liikkua ulos, ja nykyään hengailen kavereitteni kanssa ulkona usein, mutta silti, olen ujo, minkäs sille voi, mutta jos on ujo, ei välttämättä tarkoita ettei ole sosiaalinen =) vähän sekavaa teksiä mutta toivottavasti joku ymmärsi. elä miten ihmisen kuuluu elää, elä miten toivot eläväsi, ainakin yritä =)
- Alottaja.
Kiitokset vastauksista. :)
Ymmärsin tän tekstin ihan hyvin.
Meillä ei ollu kauheesti mitään esitelmiä tai muuta tässä yläasteen aikana, onneks. Mut näitä kirjotelmien ääneenlukemisia oli sitten niin mahdottomasti, muistan vielä ku seiskaluokalla piti lukee joku kirjotelma ääneen, niin mä stressasin ja itkin sitä kuukausitolkulla. Oli kyllä niin piinaavaa lukee siinä koko luokalle vaan semmosta parin sivun juttua. Ryhmätyötkin oli inhottavia, en ikinä saanu sanaa suusta kun piti niitä tehä, saati sitten lukee siellä edessä. 8 luokalla ei sitten oikeestaan ollu enää niin paljoo esiintymisiä. Tän 9 luokan lopussa pidettiin vielä esitelmä. Harjottelin sitä sitten ääneen ja valmistauduin monta päivää siihen ja lopulta se meni ihan hyvin, ei oikeestaa jännittäny yhtään. Vähän vaan hermostutti kävellä sinne luokan eteen, ei muuta oikeestaan.
Tässä on nyt menny oikeestaan koko kesä sisällä ollessa, kerran siinä kesäloman alussa käytiin leffassa kaverin kanssa mut siihen se sitten jäikin... Alotan tässä nyt lukioo kohta, yritän olla edes vähän sosiaalisempi ja lähtee mukaan kaikkiin ryhmätöihin / esitelmiin innolla. Jos tulee kavereita niin se ois hyvä juttu, ei ketään tuttua tullu meinaa samaan kouluun.
Mut joo, pitää vaan olla stressaamatta ja tietää et ei ne muut ajattele että käveleepä toi nyt tyhmän näkösesti. :D Ihan turhaa ajatella noin.
- 12+13
Tomegle taas oikee sherlockki
- Kikki Hiiri
Oho minä löysin hengenheimolaisen, olen päättänyt vihata vieraita ihmisiä. =)
- GUARTENPOUWRET
Kannattaisi vaan siedättää itseään sosiaalisiin tilanteisiin.
Minulla ainakin oli tuo sama juttu mutta sitten vaan aloin
siedättämään itseäni niihin tilanteisiin ja olen päässyt siitä
jo suht. koht. eroon.
Katotko itse paljon miten ihmiset kävelevät, et ole maailman
keskipiste ja ihmiset välittävät sinun tekemisistä paljon vähemmän kuin
osaat ajatellakkaan! - fhfgh
Olis jännä tutustua sun kaltaseen ihmiseen. Itse en arastele tilanteita, olen ennemminkin itsenäinen ihminen, myöskin muutamia kavereita... Kannattaa ajatella omilla ehdoilla, ei toisten. Kun kävelet, kävelet miten parhaalta omasta mielestäsi tuntuu. Huom. toisten ajatus, ei oo sun oma ajatus. Jos pelottaa, tee asiat omilla ehdoilla.
- larethi
Tiedän miltä tuo tuntuu... :/
Siitä pääsee kyllä ylitse kunhan siihen alkaa mennä hermo. Lääkkeillä voi kuulemma saada jotain aikaan, mutta mieli on vähän sellainen, että logiikalla kannattaa ensin kokeilla ja sitten vasta ottaa lääkkeitä.
Kukaan ei siis katso tuollaisia juttuja kovinkaan tarkasti, niitä ihmisiä on kyllä olemassa. VOi jopa olla, että kun menet kauppaan, että joku avoimesti joopa uskaltaisi sanoa sinulle kuinka tyhmältä hänen mielestä näytät. AIka epätodennäköistä, mutta täysin mahdollistakin. Täytyy vain miettiä, että mitä sillä on väliä, jos kuitenkin suurin osa ihmisistä on ihan perus kivoja tyyppejä, joista kaikki kävelee omilla tavoillaan, ja niin edespäin.
Mieti sitä niin, että kuinka usein itse arvostelet toisia ihmisiä heidän kävelynsä tai sellaisen perusteella? Pikku hiljaa alat ehkä tajuamaan, että hölmöähän tuo on. Mutta samalla tavalla kun lapsena oppii olemaan pelkäämättä mörköjä sun muita, niin sitä oppii olemaan plkeäämättä tuollaisia asioita, niitä pitää vaan miettiä ja niihin tulee kohta järkeä.
Tärkein on ehkä antaa itsellesi se vapaus hikoilla ja tuntea tuo kaikki, sitten kun alkaa olemaan se järkipuoli asiasta hoidossa. Jos menee todella pahaksi, niin sanot kassaneidille, että
"Miten voikaan olla näin ahdistavaa olla kaupan tiskillä?" ja naurat sen pois.
Kaikilla on joskus noita oloja, muistat vaan ettei se vähennä arvoasi ihmisenä eikä se ole mitenkään hävettävä asia, ja kun sanoit etttet oikein osaa luottaa ihmisiin, niin kokeile luottaa johonkin ihmiseen tämän asian kanssa. Se helpottaa tajuttomasti kun saat puhua jollekin, sellaisia me ihmiset olemme. Se kuuluu osaan ihmisyyttä. Opi luottamaan, se on erittäin tärkeää, vanhempana se on paljon helpompaa sitten kun ihmiset alkavat kunnolla tajuamaan toistensa tärkeyden. Jos sinulla on joku 20-30 v tuttu, niin asian voi ottaa vaan esille tuosta vaan ja luulisin että puhumalla tästä asia menisi taas askeleen eteenpäin. Itsekseen miettimällä kaikki vaan vaikeutuu, ikinä ei pääse eteenpäin, välillä tarvii sen pienen tönäisyn, ei ole mikään keksitty juttu, että jos ihminen on liikaa yksin, alkaa asiat vaikeutua. Ihminen tarvitsee heijastusta, opi luottamaan, se on tärkein neuvo jonka voin sanoa, opi olemaan itsesi, koska et sille kuitenkaan mitään voi, ja tiedä että samanlaisia tampioita me kaikki täällä olemme, ne ketkä eivät ole jaksaa vaan esittää jotain kauemmin, kyllä heilläkin se joku luottohenkilö sieltä takaa löytyy.
Itselle auttoi paljon lukea historiallisten ihmisten toilailuja, samanlaisia olemme olleet jo tuhansia vuosia, ei kannata ottaa omia ongelmiaan liian vakavasti :) - rentona !
voi kuule poika. sä oot 15-vuotias ja toi juttu kuule tulee kaikille eteen. Toi kuuluu ikävä kyllä murrosikään, kun aletaan tarkkailee itseään ja jos sitä jää liikaa miettimään niin sitä sitten kelaa koko ajan että miten käyttäydyn ja mitä sanon yms... yritä tästä lähtien ottaa asiat rennommin, siis anna itsellesi lupa kämmätä ja myös voit nauraa itsellesi.
usko pois jokaiselle tulee nuo samat asiat jossain vaiheessa eteen. Mutta oikeesti ei kukaan sua tarkkaile, ei ....varmasti. kaikilla on omat asiat mielessä että mitä tekee ja mitä ostaa yms....tuskin kukaan edes huomaa sua =)
en suosittele lääkkeitä koska toi on ihan normaalia sun ikäsille. Itsellä oli juuri tuontapaisia juttuja nuorena ja olen hyvinkin pärjännyt elämässä ilman lääkkeitä ja sillä asenteella ettei kaikkia tarvitse miellyttää ja ei kaikkien kaveri voi olla.
ole vain sellaisena kuin itse olet ! voit olla ujo ja hiljainen yms....sellaisiakin tarvitaan tähän maapalloon. Mä ainakin oon ihan samanlainen kuin sinä.
ei paljoo kavereita, mutta ne pari hyvää on ja se riittää hyvin. en edes halua enempää =)
tsemppiä ja pärjäile !
teeppä sellainen testi, kun meet seuraavankerran esim: kauppaan, niii tsiikaileppa ympärillesi vain ja ainoastaan muiden ihmisteen olemusta ja millaisia ihmisiä on kaupassa...heti kun ajatukset alkaa harhailemaan sinuun itseesi, niin poistat sen mielestä ja alat vaan tarkkailee muita ihmisiä, niin huomaat kyllä ettei ne sua edes kato ja ne vaan ajattelee omia juttuja ja ostoksia.... samaten kassa tätikään ei työnsä ohessa kerkiä muuta tsiikaa kuin mitä kassaan tulee...siis ota rennosti ja hymyile ! - kyl kai se siitä..
Oon 15 vuotias tyttö sama ongelma. Menny niin pahaksi että koulusta oon alkanut lintsata,ihan Vaa ettei joutuis muiden tuijotusta kestää. Tiiän et on vähän epäloogista ajatella et kukaan mua edes katsoisi,mutta silti Se vaan tuntuu niin tuskalliselta. En pysty syömään edes kavereiden taloissa, ja pidän hatun päässä kaikkialla ettei kukaan näe "niin kauteen sotkusia ja hirveitä hiuksia" jota ei mikää lippa lakki tietenkään peitä. Itse tunto on aina ollut huono, eikä Se että iso sisko on ku malli pitkine hiuksineen ja sinisine silminee paljoo mun oloo paranna. En ole koskaan ollut hirveen sosiaalinen ihminen,mutta noin 12 tai 13 vuotiaana alkoi mennä vähän jo eristäytyneisyyden puolelle. Eikai tässä muuta ku toivon löytäväni jonkun joka tietäis miten auttaa.. Masennus lääkkeitäkin on ehdotettu..
- 9+17=25
Itelläki on ollu sama ongelma mut ajattelin vaa että mitä väliä jos ne ajatteelee jotain pahaa? ja sillonhan ei olis mitään menetettävääkään ja tuskin kukaan ees kiinnittää suhun mitään kummempaa huomiota ja nyt oon (ainaki melkein) päässy siitä eroon
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27717834Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245701- 1242651
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172178Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361800Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111051- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32950Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45948