En muista enää oikein mitään

Sama täällä! Minullakin nuoruus ennen prosessia on harmaata. Sieltä muistaa vain pieniä väläyksiä. Olen ajatellut että ehkä se johtuu siitä että sitä elämää piti niin rankkana että sen haluaa unohtaa.

Iästä lienee kysymys, ihan normaalia että yli kolmekymppisenä alkaa muisti heikkenemään, jo murrosiässä se heikkenee huomattavasti verrattuna lapsuuteen jolloin kaiken muistaa helposti. Siksihän koulutkin käydään pääasiassa lapsena.

Toinen mahdollisuus voi olla juurikin ikävien muistojen dissosiaatio, mutta se on epätodennäköistä jos muisti on muutenkin huonontunut eikä vain ikävien kokemusten osalta.

Sinällään ihka mielenkintoinen kysymys. Ymmärtääkseni kronologisen muistin pysyvyys on suht "vakaa". Tosin samaan hengen vetoon on todettava, että kohdallani lapsuusajan muistot ovat varsin hatarat. Ite asiassa siinä (B-nuorien) aika alkaa olla muistojen joukossa..

Asia, tietty taustastani, on kiinnostanut varsin paljon. Juttua olen testannut isäni (88) kanssa. Yllättävä kyllä hänelläkin muistot ovat varsin hatarat ennen nuoruutta. Jotain tietty on edelleen mielessä. Varsinainen muistin parantuminen on alkanut isoisäni tapaturmaisesta kuolemasta alkaen (en ole koskaan nähnyt isoisäään (menehtyi tapaturmaisesti)i enkä isoäitiäni (menehtyi puoskarointiin) molemmat isäni puolelta). Mutta kuitenkin.

No, juttu on ollut ja on edelleenkin varsin traumaattinen suvussani. Siis suuri salaisuus ja häpeä, kaiketi. IKL ei liene ollut mikään lieventävä seikka.

Ite en oikein jaksa uskoa elämän stresaavuuden vaikuttavan pitkäkestoiseen miistiin. (täällä on varmaan alan asiantuntioita). Aivot vaan ovat sellaiset, ymmätääkseni :)

Sairaus on tietty eri juttu Sille ei kaiketi voi mitään? Vai voiko?

Muisti, ja muut kognitiiviset toiminnot, voivat kai olla tosi erilaisia eri ihmisillä. Ihmisillä on vain tapana olettaa, että kaikki ovat samanlaisia, joten moninaisuutta on hankala huomata. Värisokeatkin huomaavat erilaisuutensa usein vasta kun testataan.

Minulla on, kuten tiemmä muutamalla muullakin ts:llä, kasvosokeus, mutta aika pitkään kesti ennen kuin sen tajusi. Yksi tuttu ymmärsi vasta aikuisena, että muut kuulevat nouseeko vai laskeeko ääni, mutta hän ei. Yksi ei ole koskaan nähnyt unia. Itse muistan todistettavasti asioita ajalta kun olin kaksivuotias, kaveri ei muista mitään ajalta jolloin oli alle kymmenvuotias, ja oli tosi ihmeissään kun osasin kuvailla tarkasti kohtausta leffasta jonka olin nähnyt pari vuotta sitten. Hyvin porskuttaa hänkin.

Jos muistamattomuudesta ei ole mitään riesaa arjessa, kannattaako siitä olla huolissaan? Jos on huolissaan, niin lääkäriin.

"Minulla on, kuten tiemmä muutamalla muullakin ts:llä, kasvosokeus"

Siis hä? Mulla on ollut tosi huono kasvo- sekä nimimuisti aina! Todella hävettävä vaiva, aina vaikeuksissa sen takia. Onko tää joku ts:n tauti? Mihin se voi liittyä?

Mutta tuosta muistista sen verran, että muistan lukeneeni joskus jostain =) , että muisti siirtää sellaisia asioita taka-alalle, joita ei enää tarvitse muistaa. Ehkä prosessi ja siihen liittyvä aika ja asiat ovat nyt tavallaan sitten prosessoitu ja olet siirtynyt post op-muistiaikaan. Sellaisia asioita, joita ei tarvitse, ei muistikaan kai yritä käsitellä.

Muistia voi tietysti parantaa esim. esineillä tai muilla asioilla (valokuvat, paikat), jotka liittyvät tiettyyn aikaan. Itse olen säilyttänyt vanhan passini ja ajokorttini, ja kyllä joka kerta kun ne näen, muistan elävästi kaikki prosessin alkuvaiheeseen liittyvät tapahtumat. (Tosin en niitä erityisemmin muistele, mutta tallessa ovat vanhuuden varalta.)

Sitähän ovat minulle kaikki ulkopuoliset tyrkyttäneet, mutta Lappari testasi tuollaiset asiat minun aikanani, enkä niiden mielestä ollut. Myöskään autismin nettitestit eivät anna viitettä, että minulla olisi mitää autismikirjoon liittyvää.

Ehkäpä asia liittyy yleiseen haja-aivoisuuteen, minkä on aiheuttanut pitkäaikainen stressi ja masennus. Jos on huonosti paikalla alun pitäenkään, niin data ei talletu kunnolla.

Tällaiset asiat on hyvä muistaa, kun tai jos haaveilee elämää hanttihommia pitemmälle.