Miten ihmiseltä voi mennä muisti? Nippa nappa muistan omaan prosessiini liittyvät faktat kymmenen vuotta ja rapiat sitten, mutta sitä ennen minun elämäni on ihan täyttä hämärää. On hyvä, että valokuvaaminen on niin helppoa, muuten en muistaisi missä eilenkään olin. Naamatkin tuppaavat olemaan outoja jos ei olla vähään aikaan nähty.
Testeihin olen joutunut aina silloin tällöin ja niissä äly on aina hyvä, mutta sitä laskee huono suoriutuminen muistitehtävissä.
Voikos muisti mennä, jos elämä on ollut rankkaa ja stressaavaa?
Ei kunnolla muista nuoruudestakaan mitään. Voi rehellisesti sanoa, ettei pahat asiat stressaa, kun ei niitä edes muista.
Testeihin olen joutunut aina silloin tällöin ja niissä äly on aina hyvä, mutta sitä laskee huono suoriutuminen muistitehtävissä.
Voikos muisti mennä, jos elämä on ollut rankkaa ja stressaavaa?
Ei kunnolla muista nuoruudestakaan mitään. Voi rehellisesti sanoa, ettei pahat asiat stressaa, kun ei niitä edes muista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama täällä! Minullakin nuoruus ennen prosessia on harmaata. Sieltä muistaa vain pieniä väläyksiä. Olen ajatellut että ehkä se johtuu siitä että sitä elämää piti niin rankkana että sen haluaa unohtaa.
Iästä lienee kysymys, ihan normaalia että yli kolmekymppisenä alkaa muisti heikkenemään, jo murrosiässä se heikkenee huomattavasti verrattuna lapsuuteen jolloin kaiken muistaa helposti. Siksihän koulutkin käydään pääasiassa lapsena.
Toinen mahdollisuus voi olla juurikin ikävien muistojen dissosiaatio, mutta se on epätodennäköistä jos muisti on muutenkin huonontunut eikä vain ikävien kokemusten osalta.
Sinällään ihka mielenkintoinen kysymys. Ymmärtääkseni kronologisen muistin pysyvyys on suht "vakaa". Tosin samaan hengen vetoon on todettava, että kohdallani lapsuusajan muistot ovat varsin hatarat. Ite asiassa siinä (B-nuorien) aika alkaa olla muistojen joukossa..
Asia, tietty taustastani, on kiinnostanut varsin paljon. Juttua olen testannut isäni (88) kanssa. Yllättävä kyllä hänelläkin muistot ovat varsin hatarat ennen nuoruutta. Jotain tietty on edelleen mielessä. Varsinainen muistin parantuminen on alkanut isoisäni tapaturmaisesta kuolemasta alkaen (en ole koskaan nähnyt isoisäään (menehtyi tapaturmaisesti)i enkä isoäitiäni (menehtyi puoskarointiin) molemmat isäni puolelta). Mutta kuitenkin.
No, juttu on ollut ja on edelleenkin varsin traumaattinen suvussani. Siis suuri salaisuus ja häpeä, kaiketi. IKL ei liene ollut mikään lieventävä seikka.
Ite en oikein jaksa uskoa elämän stresaavuuden vaikuttavan pitkäkestoiseen miistiin. (täällä on varmaan alan asiantuntioita). Aivot vaan ovat sellaiset, ymmätääkseni :)
Sairaus on tietty eri juttu Sille ei kaiketi voi mitään? Vai voiko?
No, minä en pidä itseäni muistisairaana, vielä. Muistiliiton sivuilla on lista varsinaisista muistisairauksista, eikä mikään niistä sovi minuun.
Itse asiassa kun ajattelen asiaa, olen aina kehitellyt itselleni muistisääntöjä. Minulla on tavarat aina tietyssä paikassa, niin ettei tarvitse muistaa mitään. Maksan laskut aina niiden tullessa, ettei tarvitse muistella eräpäiviä. Onneksi on naamakirja, niin jotenkin muistan kaikki kaverini.
Ennen prosessia pidin itseäni ADD-tyyppinä, eli siis ADHD-ilman sitä hyperaktiivisuutta. Sellaista ei kuitenkaan Lappari todennut, sitä paitsi sekin on tavallaan tämän yhteiskunnan elämäntavan tuote.
Ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin eikä huumeiden kanssa.
Muisti, ja muut kognitiiviset toiminnot, voivat kai olla tosi erilaisia eri ihmisillä. Ihmisillä on vain tapana olettaa, että kaikki ovat samanlaisia, joten moninaisuutta on hankala huomata. Värisokeatkin huomaavat erilaisuutensa usein vasta kun testataan.
Minulla on, kuten tiemmä muutamalla muullakin ts:llä, kasvosokeus, mutta aika pitkään kesti ennen kuin sen tajusi. Yksi tuttu ymmärsi vasta aikuisena, että muut kuulevat nouseeko vai laskeeko ääni, mutta hän ei. Yksi ei ole koskaan nähnyt unia. Itse muistan todistettavasti asioita ajalta kun olin kaksivuotias, kaveri ei muista mitään ajalta jolloin oli alle kymmenvuotias, ja oli tosi ihmeissään kun osasin kuvailla tarkasti kohtausta leffasta jonka olin nähnyt pari vuotta sitten. Hyvin porskuttaa hänkin.
Jos muistamattomuudesta ei ole mitään riesaa arjessa, kannattaako siitä olla huolissaan? Jos on huolissaan, niin lääkäriin.
Tarkentava kysymys: Pystytkö katsomaan leffaa, jossa on useita roolihahmoja? Olen huomannut, että leffat ovat tylsiä siitä nimenomaisesta syystä, että unohtaa sivuroolien esittäjiä.
Yleisesti ottaen joo, mutta saatan tipahtaa kärryiltä jos hahmo naamioituu, laittautuu juhlaan tai muuten muuttaa olemustaan eikä muuttumista näytetä.
On tästä etuakin. Katsoin leffan Imaginarium of Doctor Parnassus, jonka pääosan esittäjä Heath Ledger oli kuollut kesken kuvausten, ja ohjaaja oli ratkaissut asian ihmeellisesti niin että hahmoa esitti neljä eri näyttelijää. Mukana ollut normaali kaveri oli ihan että mitä helvettiä tässä tapahtuu, mutta minä en huomannut mitään kummallista. :)
"Minulla on, kuten tiemmä muutamalla muullakin ts:llä, kasvosokeus"
Siis hä? Mulla on ollut tosi huono kasvo- sekä nimimuisti aina! Todella hävettävä vaiva, aina vaikeuksissa sen takia. Onko tää joku ts:n tauti? Mihin se voi liittyä?
Mutta tuosta muistista sen verran, että muistan lukeneeni joskus jostain =) , että muisti siirtää sellaisia asioita taka-alalle, joita ei enää tarvitse muistaa. Ehkä prosessi ja siihen liittyvä aika ja asiat ovat nyt tavallaan sitten prosessoitu ja olet siirtynyt post op-muistiaikaan. Sellaisia asioita, joita ei tarvitse, ei muistikaan kai yritä käsitellä.
Muistia voi tietysti parantaa esim. esineillä tai muilla asioilla (valokuvat, paikat), jotka liittyvät tiettyyn aikaan. Itse olen säilyttänyt vanhan passini ja ajokorttini, ja kyllä joka kerta kun ne näen, muistan elävästi kaikki prosessin alkuvaiheeseen liittyvät tapahtumat. (Tosin en niitä erityisemmin muistele, mutta tallessa ovat vanhuuden varalta.)
Minulla on kohtalaisen hyvä kasvomuisti, mutta siitä ei ole apua kun joutuu kelaamaan pitkään missä yhteydessä on tavannut jonkun ihmisen. Tähän tietysti vaikuttaa sekin että kun on viime vuosina tavannut eri tilaisuuksissa päälle parituhatta ihmistä ja vanhastaankin on iso tuttavapiiri, ei voi enää muistaa missä kenenkin on tavannut. Nimimuisti minulla on totaalisen huono, nimet jäävät huonosti mieleen vaikka jonkun kanssa olisi enemmänkin tekemisissä.
Kun poliisilaitoksella kysyttiin haluatko itsellesi vanhan ajokortin ja passin, niin sanoin että laittakaa silppuriin. Sitä vanhaa elämää ei halunnut enää muistella. Ehkäpä siksi siitä ei muistakaan kuin pätkiä.
Ts ja Aspergerin syndroomahan korreloivat keskenään. Niillä joiden kanssa on ollut puhetta kasvosokeudesta on muistaakseni ollut Asperger-diagnoosi. Itsellä ei ole assioireita tuon kasvosokeuden lisäksi, mutta olen huomannut että muillakin ts:illä joilla ei liene diagnoosia on ongelmia tunnistaa ihmisiä.
Lukaisin läpi Wikipedia-artikkelin Aspergerin piirteistä ja sieltähän löytyi yhtä ja toista mikä tuntuisi sopivan moneen tuntemaani ts:ään (tai sitten kyse on lääkärikirja-syndroomasta, kaikki oireet tuntuvat sopivan). Muutamatkin piirteet sopivat myös siihen mitä Kolmois-S on itsestään kertonut, vi mitä hän itse tuumaa?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Asperger
Sitähän ovat minulle kaikki ulkopuoliset tyrkyttäneet, mutta Lappari testasi tuollaiset asiat minun aikanani, enkä niiden mielestä ollut. Myöskään autismin nettitestit eivät anna viitettä, että minulla olisi mitää autismikirjoon liittyvää.
Ehkäpä asia liittyy yleiseen haja-aivoisuuteen, minkä on aiheuttanut pitkäaikainen stressi ja masennus. Jos on huonosti paikalla alun pitäenkään, niin data ei talletu kunnolla.
Tällaiset asiat on hyvä muistaa, kun tai jos haaveilee elämää hanttihommia pitemmälle.