Onko väärin olla ihastunut, vaikka on varattu? Onko väärin nauttia tästä tunteesta?
Minulla ei ole aikomustakaan ryhtyä mihinkään tekoihin, eikä kertoa tunteistani ihastukselleni (tosin pelkään, että ihastumiseni näkyy noin kilometrin päähän, vaikka yritän olla ihan tavallisesti hänen seurassaan ja hänestä puhuessani...).
Minulla on kaikki hyvin, olen tyytyväinen elämääni, puolisossani ei ole mitään vikaa enkä halua sössiä kenenkään osapuolen elämää piloille. En ole kaivannut tätä kokemusta, mutta niin se vain -kenties juuri siksi- iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihmettelen, mietin, vaivaan päätäni sillä, mikä lienee tämän tarkoitus.
Asiantuntijat kehoittavat unohtamaan tämmöiset tunteet ja sanovat, että on parempi, ettei tunteitaan ruoki vaan ajattelee järjellä ja antaa tunteiden kuolla. Ja että energiaa menee hukkaan omalta parisuhteelta ja perheeltä, jos ajatukset pyörivät jossakin muussa osapuolessa. Mutta kun minusta tuntuu, että minä SAAN sitä energiaa VALTAVASTI tästä tunteesta! Kaikki sujuu loistavasti niin kotona, töissä kuin ystäväpiirissä, olen iloinen ja energinen, hyväntuulinen, jaksan paremmin! Melkein toivon, ettei tämä tunne menekään ohi! Kenellekään en ole asiasta kertonut enkä aiokaan, jääköön tämä tänne, mutta kommentteja kaipailisin.
Minulla ei ole aikomustakaan ryhtyä mihinkään tekoihin, eikä kertoa tunteistani ihastukselleni (tosin pelkään, että ihastumiseni näkyy noin kilometrin päähän, vaikka yritän olla ihan tavallisesti hänen seurassaan ja hänestä puhuessani...).
Minulla on kaikki hyvin, olen tyytyväinen elämääni, puolisossani ei ole mitään vikaa enkä halua sössiä kenenkään osapuolen elämää piloille. En ole kaivannut tätä kokemusta, mutta niin se vain -kenties juuri siksi- iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihmettelen, mietin, vaivaan päätäni sillä, mikä lienee tämän tarkoitus.
Asiantuntijat kehoittavat unohtamaan tämmöiset tunteet ja sanovat, että on parempi, ettei tunteitaan ruoki vaan ajattelee järjellä ja antaa tunteiden kuolla. Ja että energiaa menee hukkaan omalta parisuhteelta ja perheeltä, jos ajatukset pyörivät jossakin muussa osapuolessa. Mutta kun minusta tuntuu, että minä SAAN sitä energiaa VALTAVASTI tästä tunteesta! Kaikki sujuu loistavasti niin kotona, töissä kuin ystäväpiirissä, olen iloinen ja energinen, hyväntuulinen, jaksan paremmin! Melkein toivon, ettei tämä tunne menekään ohi! Kenellekään en ole asiasta kertonut enkä aiokaan, jääköön tämä tänne, mutta kommentteja kaipailisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta teet väärin.Onko sinulla lapsia?Jos ei ole,mielestäni kannattaisi olla hänen kanssaan joka herättää tuollaiset tunteet sillä kerranhan täällä vain eletään.
On lapsia ja rakastan puolisoani, olisi sekä typerää että kauhea loukkaus heitä kohtaan alkaa säätämään jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa piloille menisi kaikkien elämä.
Mulla sama tilanne. Lapsia on enkä rakasta enää puolisoani, vaan tätä ihanaa ihastustani, jota en ikävä kyllä tule saamaan koskaan.
Mutta mitä tässäkin tekis ja ajattelis:((
saman tyyppistä täälläkin.lapsiani rakastan ylikaiken.tunteet puolisooni viilenivät jo muutama vuosi sitten.syitä oli erinäisiä ei niistä sen tarkemmin.pettänyt en ole.koska mitä järkeä on jossain pika panossa.intohimo ja kosketus on se mitä minä haluaisin.jos vaihtelua nykyiseen haluan niin vaihdan kättä.nyt kuitenkin olen ollut ihastunut toiseen jo jonkin aikaa.ja jotenkin minusta tuntuu että hän pitäisi myös minusta.
Aivan kuin minun kirjoittama! Voi tätä energian määrää...unen tarve vähentynyt puolella! En tiedä onko tämä mitää ihastusta vai mitä...kuitenkin tästä on saanut sellaisen piritysruiskeen, että oksat pois. Kotona, työssä ja oman miehen kanssa seksielämä kukoistaa...vain sen takia, että olen tapaillut erästä miestä muutamat kerrat ja tunnemme toisiamme kohtaa seksuaalista vetovoimaa..tapailut ovat olleet vielä lähinnä "käpälöintiä". Aika näyttää mihin suuntaan mennään.