Nautin tästä tunteesta

Onko väärin olla ihastunut, vaikka on varattu? Onko väärin nauttia tästä tunteesta?

Minulla ei ole aikomustakaan ryhtyä mihinkään tekoihin, eikä kertoa tunteistani ihastukselleni (tosin pelkään, että ihastumiseni näkyy noin kilometrin päähän, vaikka yritän olla ihan tavallisesti hänen seurassaan ja hänestä puhuessani...).

Minulla on kaikki hyvin, olen tyytyväinen elämääni, puolisossani ei ole mitään vikaa enkä halua sössiä kenenkään osapuolen elämää piloille. En ole kaivannut tätä kokemusta, mutta niin se vain -kenties juuri siksi- iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihmettelen, mietin, vaivaan päätäni sillä, mikä lienee tämän tarkoitus.

Asiantuntijat kehoittavat unohtamaan tämmöiset tunteet ja sanovat, että on parempi, ettei tunteitaan ruoki vaan ajattelee järjellä ja antaa tunteiden kuolla. Ja että energiaa menee hukkaan omalta parisuhteelta ja perheeltä, jos ajatukset pyörivät jossakin muussa osapuolessa. Mutta kun minusta tuntuu, että minä SAAN sitä energiaa VALTAVASTI tästä tunteesta! Kaikki sujuu loistavasti niin kotona, töissä kuin ystäväpiirissä, olen iloinen ja energinen, hyväntuulinen, jaksan paremmin! Melkein toivon, ettei tämä tunne menekään ohi! Kenellekään en ole asiasta kertonut enkä aiokaan, jääköön tämä tänne, mutta kommentteja kaipailisin.