Täällä minä istuskelen tietokoneen vieressä ja itken.
Tiedän, että pitkäaikainen poikaystäväni rakastaisi ja haluaisi minua plajon enemmän jos vain laihtuisin. Mutta niin monta kertaa olen yrittänyt laihduttaa ja aina epäonnistunut. Ei ole todellakaan kivaa kun tietää, että minua rakastettaisiin enemmän jos olisin laihempi. Olen nimittäin erittäin ylipainoinen. Laihtua tahtoisin, mutta en vain koskaan onnistu siinä joten miksi edes yrittää. Poikaystäväni nukkuu ja minä syön suklaalevyäni. Tai no olen sen jo melkein kokonaan syönytkin. Tiedän, että ketään tuskin tämä kiinnostaa, mutta pakko purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan jollekin.
Tiedän olevani erittäin säälittävä. Onkohan minulla ketään kohtalotovereita. Olen yrittänyt kolme kertaa itsemurhaa, kertaakaan siinä onnistumatta, tiedän, säälittävää, kyllä edes siinä luulisi onnistuvan. Ensimmäinen kerta lääkkeillä, sairaalaan vietiin ambulanssilla, toinen kerta rekan alle, no tietenkin rekka kerkesi väistämään, kolmas kerta ranteet auki ja jälleen kerran sairaalaan ambulanssilla.
Kavereita on, mutta ei niin hyviä, että niille voisi tästä puhua. On kyllä ollutkin hyviä kavereita, mutta kaikki kaikonneet ympäriltä. Poikaystävän kanssa menee joksus vähän paremmin, joskus vähän huonommin.
Sukulaiset huomauttelee jatkuvasti painostani, joka ei ainakaan auta asiaa. Suvun häpeä, se läski epäonnistuja. Koulussakin menee joskus hyvin joskus huonosti, riippuu siitä millä tuulella olen, jaksanko raahautua kouluun vaiko en.
Pitäisi varmaan mennä nukkumaan ja lopettaa tämä säälittävä kirjoittelu, koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Suklaalevy loppui, no mutta minähän sentään aloitin sen jo puoli tuntia sitten, joten olikin jo syytä loppua.
Hyvää yötä kaikille, jotka jaksavat edes vilkaista säälittävää tekstiäni.
Tiedän, että pitkäaikainen poikaystäväni rakastaisi ja haluaisi minua plajon enemmän jos vain laihtuisin. Mutta niin monta kertaa olen yrittänyt laihduttaa ja aina epäonnistunut. Ei ole todellakaan kivaa kun tietää, että minua rakastettaisiin enemmän jos olisin laihempi. Olen nimittäin erittäin ylipainoinen. Laihtua tahtoisin, mutta en vain koskaan onnistu siinä joten miksi edes yrittää. Poikaystäväni nukkuu ja minä syön suklaalevyäni. Tai no olen sen jo melkein kokonaan syönytkin. Tiedän, että ketään tuskin tämä kiinnostaa, mutta pakko purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan jollekin.
Tiedän olevani erittäin säälittävä. Onkohan minulla ketään kohtalotovereita. Olen yrittänyt kolme kertaa itsemurhaa, kertaakaan siinä onnistumatta, tiedän, säälittävää, kyllä edes siinä luulisi onnistuvan. Ensimmäinen kerta lääkkeillä, sairaalaan vietiin ambulanssilla, toinen kerta rekan alle, no tietenkin rekka kerkesi väistämään, kolmas kerta ranteet auki ja jälleen kerran sairaalaan ambulanssilla.
Kavereita on, mutta ei niin hyviä, että niille voisi tästä puhua. On kyllä ollutkin hyviä kavereita, mutta kaikki kaikonneet ympäriltä. Poikaystävän kanssa menee joksus vähän paremmin, joskus vähän huonommin.
Sukulaiset huomauttelee jatkuvasti painostani, joka ei ainakaan auta asiaa. Suvun häpeä, se läski epäonnistuja. Koulussakin menee joskus hyvin joskus huonosti, riippuu siitä millä tuulella olen, jaksanko raahautua kouluun vaiko en.
Pitäisi varmaan mennä nukkumaan ja lopettaa tämä säälittävä kirjoittelu, koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Suklaalevy loppui, no mutta minähän sentään aloitin sen jo puoli tuntia sitten, joten olikin jo syytä loppua.
Hyvää yötä kaikille, jotka jaksavat edes vilkaista säälittävää tekstiäni.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Noh,
kuinkas tämän nyt sanoiksi pukisi
jos
mahtuisi
Älä sinä
ole
niin murheellinen
No hyvähän
täältä
etäältä
Jaaritellaan
mutta
IHMISARVO
ja miten koet oman kehosi suhteessa mieleesi...
Lihavuus/laihuus ovat vain yhteiskunnan, paskaihmisen luomia käsitteitä.
Minä halaan sinua
LM
Olen itse kamppaillut painoni kanssa jo siitä lähtien kun olin vielä lapsi. Nykypäivänä en ole enää niin lihava kuin ennen, mutta silti joudun kestämään piikkittelyä ja vahtaamista niin sukulaisilta kuin "ystäviltäkin". Myös ex-mieheni yritti saada minut laihtumaan erilaisten laihdutuspillereiden avulla, vaikka siihen aikaan olinkin anorektisen laiha. Ex-miehelleni oli vaan jäänyt "levy" päälle ja hän näki minut mahdottomana norsuna, vaikken edes sitä ollut. Painoni on siis jojoillut vuosien aikana.
Nykyään yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, vaikka se onkin vaikeaa. Olen pian menossa naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka pitää minua maailma ihanimpana. Olen ymmärtänyt sen, että jos koko suhde pyörii vain toisen painon ympärillä, ei se ole mitään rakkautta. En olisi koskaan uskonut, että tapaan vielä sellaisen ihmisen, jonka kanssa hyvä olla.
Uskon siis, että löydät kyllä sellaisen henkilön, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Et ole säälittävä ja kirjoituksesi ei ole säälittävää, vaan siitä huomaa, että sinulla on vielä mahdollisuus löytää oma paikkasi tässä maailmassa.
Ai että itsemurha ei onnistunut? Yritä uudestaan, kyllä se vielä onnistuu. Älä luovuta, vaan pysy päätöksessäsi. Sitkeys ja päättäväisyys palkitaan.
varma?
Ihmisellä pitää olla tavoitteita elämässään, joihin pyrkiä. Epäonnistumisista ei pidä lannistua ja luovuttaa, vaan pitää yrittää uudestaan kunnes lopulta onnistuu.
...että otat pullon kossua ja meet ratakiskoille maate...kyllä jumalauta pitäis hiukan isompikin ihminen kualeentua. Ole sitkeä. Voit ,yös koittaa hukuttautua myllynkivi kaulassa...oma painosikin voi riittää...mutta varmistus!!
Syörotanmyrkkyä ja mee mettään oottaan noutajaa.
painan 130kg ja en saa todellakaan mitenkään painoani tippumaan. Olen kokeillut sairaaladieettiä ym. Tämä masentaa minua ja kaiken lisäksi häpeän itseäni niin paljon etten kehtaa mennä mieheni kanssa edes omalle pihallemme! ja sekään ei auta asiaa, että kaikki tuntemani henkilöt arvostelevat minua. Esim. Anoppini kehtasi sanoa minulle,että "laihduta tai häivy, et kelpaa pojalleni." Pelkään mieheni jättävän minut tämän paineen alla. Me rakastamme toisiamme, mutta ajattelen hänen lähtevän silti.
En jaksa tätä enää kauan.
kerran ei enää mitään voi, niin eikö siinä tapauksessa ole paras hyväksyä itsensä sellaisena kun on? Itsemurha ajatukset kannattaa unohtaa mistä sen kukaan voi tietää vaikka päätyisi vielä pahempaan paikkaan kun nyt ollaan.
jättäisit sen itsesäälissä pyörimisen, ja keskittyisit muuttamaan elämäntappojasi..Tuskin sitä kukaan laihtuu, jos illalla itkee tietokonella ja vetää suklaata naamaan. Sukulaisesi pitävät sinus läskinä epäonnistujana..Jos yrittelet itsemurhia, ja syöt vaikka pahaa tekee, olet juuri se läski epäonnistuja. MUTTA, jos esim. poikaystäväsi avulla onnistut ottamaan itseäsi niskasta kiinni, osoitat väitteen vääräksi..Älä siis marise, vaan toimi. Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni:)
tehkää yhdessä poikaystäväsi kanssa laihdutus projekti. pyydä häneltä tukea laihdutukseen. menkää yhdessä ruoka kauppaan ja miehellesi ettet saa ostaa herkkuja. ostakaa yhdessä jääkaapi täyteen kasviksia ja hedelmiä. syö niitä niin paljon kuin jaksat. vaihtakaa koko jääkaapin sisältö kevyempään. rasvattomiin tai vähärasvaisiin maito ja liha tuotteisiin. leipänä ruisleipää ja aamulla kaurapuuroa sekä marjoja. päiväruualla voit syödä 1-2 perunaa ja vähärasvaista lihaa. täytä puolet lautasesta kasviksilla. kypsillä ja tuoreilla. välipalaksi voit syödä hedelmän ja ruisleivän vähärasvaisella juustolla tai leikkeleellä sekä kasviksilla. voit syödä mahasi täyteen kunhan vähennät rasvan ja sokerin määrää. kevyempiä herkkuja ovat hedelmä karkit, lakut ja pulla.
nyt ainakaan itseäsi tapa! Ota oikeasti yhteyttä mt-alan ammattilaisiin, sinun ylipainosi voi olla oire jostain muusta ongelmasta - kuten masennuksesta - ja se ongelma on hoidettava ennen kuin voit laihtua. Tuska helpottaa ja opit hyväksymään itsesi paremmin sekä suhtautumaan vähemmän emotionaalisesti syömiseen (lohdutussyömistä, eikö niin?). Tämä saattaisi auttaa sinua laihtumaan, ja ellei, niin mitä sitten? Voisit paremmin...
Kannattaa muistaa että vaikka masennusta hoidetaan, se ei välttämättä itsessään pudota painoa.
Lisäksi näin tuossa alkuperäisen kirjoituksessa BED:in oireita, joten ammattilaisen apua todella tarvitaan. Itsekin kärsin BED:istä ja ensimmäisenä mitä tein kun tajusin asian, oli se, että lopetin laihdutuksen. Sen jälkeen painoa tippui 12 kiloa kahdessa kuukaudessa. Asian märehtiminen ei kannata.
Tyttönen, et niin kovin pienoinen, mutta kuuleppa kuitenkin tätä:
Se, joka on elämän saanut, saa olla siitä kiitollinen. Itsemurha ei oo kuitenkaan ratkasu, vaikka siltä tuntuiskin. Haluaisin nyt kysyä, että eikö sua autettu yritysten jälkeen millään tavalla? Etkö sä vois hakee apua? Totuus on todellakin se, et kyse on nyt jostain aika paljon isommasta ku vaan ylipainosta. Sä saatat oireilla jotain ihan muuta...
Mä olen laihduttanu yli 40 kiloa ja fakta on se, et nyt mua sitten pidetään ihmisenä. Mitä sitä kieltämään, et joillakin ihmisillä on hiton naurettava katsomus asioihin! Jotkut nyt vaan ei tajua, et loppujen lopuks se IHMINEN eikä sen KROPPA määrää mitä mielessä liikkuu! Mun sukulaiset puhu mun seläntakana mun painosta ja epäonnistumisista. Mä päätin näyttää niille, pudotin painoa, sain unelmieni opiskelupaikan, rakastavan poikaystävän! Nyt ne katsoo, ku mä loistan! Osaako ne kehua; ei kaikki.
Katsos, jos sun sukulaiset pitää sua luuserina, ni loppujen lopuks vaikka sä oisit hoikka ku tikku, ni ei ne "pahimmat" sitäkään nää. Ne näkee vaan ne epäonnistumiset ja sellanen, joka ei mee "yleisten normien" mukaan, ruokkii vaan niiden omaa epävarmuutta. Nyt mä olen joillekin vihdoin ihminen. Nyt mulla on asiat hyvin ja voin hyvin (mitä nyt ilmaantu bulimia lihavuuden tilalle).
Poikaystäväsi haluaisi sinua enemmän, jos olisit hoikka, niinhän? Onkä tämä nyt sinun vai poikaystäväsi ajatuksia? Onko poikaystäväsi suoraan sanonut nuo asiat sinulle? Mulla on siis bulimia ja luulen, et mun poikaystävä kuitenkin inhoaa mun kroppaa ja haluis mua enemmän, jos oisin vielä laihempi. Niin mä aattelen, mut ei mun poikaystävä...mä vaan teen omista ajatuksistani sen ajatuksia ja sä saatat tehä ihan samalla tavalla! Mun sairautta ei voi sun tilanteeseen verrata, mut ajatuksiin voi.
Miks sun poikaystävä olis sun kaa, jos se ei haluis sua oikeesti? Miks te yleensä ootte yhdessä, jos et tunnu olevan onnellinen sen kanssa ja jos se ei hyväksy sua sellasena ku oot? Oot yrittäny laihuttaa? Yksinkö vai onko ystäväs tukenu sua? Tuolla aikasemmin oli hyvä viesti siitä, et pyydä poikaystäväs tukea ja kannustusta! Jos sitä ei tuu tai hän ei välitä, ni mitä sä jahkaat hänen kanssa enään? En tiedä tein tilannetta mitenkään, joten siihen on turha ulkopuolisen puuttua. Sä ainoastaan itse tiedät, onks se suhde, sun poikaystävä tai onnellisuus sitä mitä haluut!
Kovaa tekstiä, mut antaa mennä: Kyllä, oot säälittävä ja itsesäälissä pyöriskely saa sun loisteen katoamaan lopullisesti! Mut faktahan on se, et sullakin on mahollisuus loistaa;)! Sun tarttee vaan päättää, et mitä sä oikein haluut. Jos oikeesti haluut laihtua, ni siihen on kaikki mahollisuuden. Mä lähdin 106 kilosta ja tässä ollaan.
Mä hain apua, hae säkin! Sitä saa, jos haluaa ja uskoo apuun. Lääkärille ajan varaaminen voi olla todella vaikeeta, mut eipä ois paha ajatus lähestyä lääkäriä ensin kirjeellä (jos sellanen vaan sun terveyskeskuksessa käy --> kysy siis) ja kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan. Kerrot, mitä oot yrittäny ja kaiken!
En tiie, mitä viel sanois...sä selviit, jos haluut, piste.
Yhen kysymyksen voisit viel heittää itselles: Miks sä söit sen suklaalevyn?
Ole sellainen kuin olet, mutta psyykkaa kuitenkin itseäsi kaiken rasvaisen syöntiä vastaan!
Se(laihtuminen) onnistuukin vielä joskus. Sinun täytyy vain olla siihen henkisesti valmis. Äläkä välitä tippaakaan noista ilkeistä, typeristä puheenvuoroista, joissa puhutaan rotan myrkyistä ynm kirjoittajan henkiselle tasolle sopivasta.
Ymmärräthän, että juuri tuollainen "ratakisko-rotanmyrkky" tyyppi on tosi onneton ja tarvitsisi apua, mutta hän ei osaa edes pyytää sitä oikealla tavalla. Hätähuuto tuon tyypin puheenvuoro oli, eikö? Pikkuinen kakara siinä parkui..."miks´ ei kukaan huomaa minua!!?"
Iloa ja valoa elämääsi, sinä mukava herkkä nuori ihminen!
Kuulostat kyllä aika säälittävälle. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta tuo itsesäälissä rypeminen.
Miksi joku jää rypemään itsesääliin, eikä jaksa nousta ? Miksi luotisateessa makaaminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin että tekisi asioitten eteen jotain? Masennus, sitä se on. Joku sanoi,ettei masennuksen hoito laihduta, mutta se antaa voimaa aloittaa rukkaamaan pysyvästi elämäntapojaan.
Lopetttakaan te muka paremmat morkkaaminen ja haukkuminen, ei ne ketään mistään nosta. Pahimmassa tapauksessa saa vajoamaan aina vain syvemmälle, heittämään otteensa niistä viimeistäkin oljenkorsista. Ettekai te sitä halua ? Entä jos olisi omalla kohdalla, haluaisitteko edelleenkin ? Jelpatkaa, mutta oikeaan suuntaan.
Miksi noin ilkeesti vastaatte henkilölle joka on ilmiselvästi masentunut ja kaipaa solvausten ja syyttelyiden sijasta kannustusta ja apua!!
Hyi, teitä...jos kuvittelette että pilkka antaisi kimmokkeen tehdä asialle jotain, niin voitte yhtä hyvin olla väärässä,koska kaikki eivät ole samanlaisia ja on vastuutonta tuolla tavalla kutsua jotain ihmistä säälittäväksi!!!
Eli mä ainakin toivotan sulle onnea ja tsemppiä, kyllä se laihdutuksen aloittaminen sultakin onnistuu vaikka ihan pikkuhiljaa teet pieniä valintoja että ostatkin suklaalevyn sijasta yhden pätkiksen tms.
Ja nyt koitat jostain loihtia iloa elämään, ei tämä niin kurjaa ja synkkää ole miltä näyttää. Kannattaa tosiaan mennä puhumaan jollekin jos tuntuu noin pahalta. Ota itsellesi joku unelma ja siitä haaveillessasi voivat asiat alkaa näyttää valoisammalta :) Lähetän sulle paljon aurinkoa ja positiivista energiaa missä oletkin!!!
voi tuntua aluksi epämukavalta, mutta hae apua, se kannattaa. sinulla on selvästikin BED sekä masennus, niihin saa apua, mitään ei ole menetetty! olet vielä nuori, sinä tulet selviämään!!! olen itsekin yrittänyt itsaria.
nyt olen aloittanut suuren elämän muutoksen ja se on tehonnut. olen ollut pahasti masentunut, en ollut työkykyinen. viime vuonna aloitin uuden koulun ja olen viihtynyt! nyt aloitin elämäntapamuutoksen kutri.netin oppeja soveltaen ja on tehonnut. en liiku, mutta lasken kaloreita. ole ihan rauhassa. minäkin olen aloittaessani laihdutuksen ollut 135 kiloinen. nyt olen 125 ja laihtuminen jatkuu, vaikka eilenkin oli laihdutuslomapäivä ja söin suklaata ja pizzaa! älä aloita mitään kitudieettejä!!!!
laiton kutrinetin hakusanaksi ja päädyin sivulle http://kutri.net/methodkutri.html
aika järkeenkäypää tekstiä. *uppoutuu lukemaan*
Hymyjä ja aurinkoa, tsempataan !
että sinun ilkeä ja sydämetön kirjoituksesi voi jollekin ihmiselle olla se viimeinen pisara joka syöksee hänet yli laidan?
Suoritatko jotain keräilyä, 'kuinka monta ihmistä saan tappamaan itsensä kun oikein irvailen'?!