Tuleeko kissanpennuista samanlaisia kuin emonsa. Ja kauanko kestää että ovat luonteeltaan sekä käytökseltään samanlaisia kuin emonsa? Pennut 8 viikkoisia ja tuntuvat olevan ihan eri maata kuin emonsa.
Kokemuksia ja tietoa, kiitos.
Kokemuksia ja tietoa, kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei kaikista lapsistakaan tule vanhempiensa kaltaisia . Eli joskus tulee joskus ei. Onhan niillä isäkin geenejä periyttämässä. Ihmisillä sekä kissoilla.
Ei kahta samanlaista! Pennut eivät muistuta emoaan luonteeltaan eikä sisarukset toisiaan vaan jokainen on ihan oma yksilänsä, olipa laji mikä tahansa. Jopa kanoissa on eroja, saati sitten niin fiksussa otuksessa kuin kissassa. Kloonit on kai asia erikseen
Kuten tuossa on jo parikin vastannut, ei tule välttämättä. Pennut saavat molemmilta vanhemmiltaan tasan saman verran perintötekijöitä eli 50 % kummaltakin. Molempien vanhempien luonteet siis vaikuttaa tässä kohtaa. Mutta emon kanssa elävät pennut oppivat emoltaan monia asioita myös käytöstä. Uroksethan ei aina asu pentujen ja emon kanssa, vaan pennut on vain emon hoivissa.
Jatkuva valinta taas vaikuttaa koko "suvun" tai populaation luonteisiin jonkin verran. Tästä esimerkkinä on rotukissat joiden valintaan on vaikuttanut rauhallisuus. Eli on valittu siitoskissoiksi hyväluonteisia/rauhallisia yksilöitä ja kun tätä on tehty monta sukupolvea, ollaan saatu vaikutettua luonteisiin. Vapaana liikkuvat taas ovat tarvinneet toisenlaista luonnetta ja taitoa, se on vaikuttanut niiden luonteisiin. Ne valikoivat partnerinsa omien tarpeidensa mukaan, jos on mistä valita.
8 viikkoiset pennut on vielä niin pieniä, ettei niiden lopullista luonnetta pysty sanomaan. Siihen kun vaikuttaa ulkoiset asiat varsin paljon.
Onko sitten 8 viikkoiset pennut villejä? Yhtä juoksua kokoajan?
Ja koska pitäisi loppua leikkiaika ja alkaa rauhottua?
Ovatko muka rauhallisia 12 viikkoisina kun ne luovutetaan uusiin koteihin?
Tuntuu vaan että 1kk ei pysty vaikuttaa saamaan rauhallisimmiksi.
Itse saatiin 10 viikkoisena pentujen emo, ja luonne mikä parhain. Pentujen isä oli mukava myöskin, mutta ei vedä vertoja pentujen emolle.
Ovatko ½-vuotiaat pennut jo yhtä rauhallisia kuin täyskasvuinen kissa?
Kissat on pentuja n. 1 vuotiaaksi asti. Senkin jälkeen ne saattaa vielä olla leikkisiä ja riehua, joka on kyllä ihan hyvä kissan terveydelle kun hoitaa kuntoaan ja mielenterveyttään. Leikkiminen kuitenkin vähenee huomattavasti kun vuosia kertyy. Kissan leikkuuttaminen voi rauhoittaa sitä jonkinverran, ainakaan ne eivät ihan niin paljoa leiki enää kuin ihan pieninä... toisalta ainakin kollikissat saattavat pysyä hieman leikkisimpinä kun ne leikkuuttaa...
Ihmettelen vain, että mikä ihmeen kiire sinulla on saada kissanpennut aikuisiksi, ja miksi niiden pitäisi vain möllöttää? Kissanpennut oppivat leikkimällä ja leikkiminen on niille hyvin tärkeä tapa oppia asiat kuten itsensä puolustaminen, saalistus ja se kuinka toisten kissojen kanssa hoidetaan muutenkin sosiaalisia suhteita... pentu olisi sairas jos ei leikkisi.
Turha odottaa pennuista emonsa kopioita. Kissat ovat niin eri yksilöitä, erinäköisiä ja persoonat eroavat paljonkin pentujen kesken. Jotkut ovat sosiaalisempia ja jotkut vetäytyvät oleskelemaan yksinään. Se olisi tylsää jos kaikki kissat olisivat toistensa klooneja. Moni kissanomistaja on saanut huomata, että kun on kissoja enemmän kuin yksi kotona, niin ne voivat olla aivan täysin kuin yö ja päivä, täysin erilaisia vaikka olisi kuinka sukua.
Et ole ilmeisesti paljoakaan ottanut selvää kissanpennuista? En itsekään mikään kova kissatietäjä ole, mitä nyt omia kissoja seurannut, lääkärin kanssa paljon jutellut samoin kuin pentumme kasvattajan.
Mutta 7kk pentumme leikkii ja menee kovasti (välillä oikea sekopää...) ja hän saa myös 2½ -vuotiaan kissamme melko usein leikkeihin mukaan, eli on kovin vaikea sanoa koska se"leikkiaika" sitten oikeasti loppuu... Loppuu kun loppuu. :)
Itse olen jokseenkin eri mieltä tuosta pennun samankaltaisuudesta emon kanssa. Itselläni on ollut useampia kissoja, jokainen aivain eri paikoista otettuja ja jokainen on ollut hyvin emonsa kaltainen. Esimerkkinä yksi kissa, jonka emo oli arka, vetäytyvä ja muutenkin pelokas - pennusta tuli juuri tällainen. Nykyisen kissani emo oli ihmisrakas, huomion kipeä ja todella seurallinen - ja niin on tämä hänen lapsensakkin. Kaikki kissat ovat tottakai omanlaisia persooniansa, mutta paljon kissa oppii emoltaan. Pennut katsovat mallia emoltaan ruokailussa, hiekka astialla käymisessä sekä suhtautumisessa ihmisiin ja muihin eläimiin... Tämä on oma mielipiteeni. :)