Kauanko mania voi kestää?

shanti-75, ihan ensiksi, olen todella pahoillani, että tämä tapahtui sinulle. Olen itse kokenut prikulleen saman, tarinamme on siltä osin, mitä kirjoitit, todellakin identtinen. Meidän avioliittomme kyllä kesti 20 vuotta ja yhdessä olimme olleet jo kauemmin. Mutta kiltti ja hyvä mies siis muuttui kuin napin painalluksesta tunnekylmäksi hirviöksi, joka löysi itselleen nuoremman naisen, katosi, laittoi avioeron vireille ja teki kaiken sen minkä sinunkin miehesi.

Minä yritin silloin myös hidastaa eroprosessia ... Jäljestäpäin ajateltuna, en tiedä oliko siinä mitään järkeä. Ehkä virallinen ero on sittenkin se turvallisempi vaihtoehto. En tiedä, mitä sinun miehesi tekee, mutta minun mieheni teki maanisena asioita, joiden kannalta on parempi, että olemme todella eronneet.

Minäkin toivon, että nyt jo exäni vielä joskus palaisi siksi ihmiseksi, joka hän oikeasti (?) oli. Exäni manian alusta on kulunut jo yli 3 vuotta. Hänellä oli muutama aikaisempi mania, mutta ne menivät ohi - tämä ei. Tämä exäni viimeinen mania oli sekamuotoinen ja sekamuotoiset jaksot voivat kestää kauemmin kuin normaalit maniat.

Minä kyselin manian kestosta ja sen päättymisestä samoja kysymyksiä kuin sinä nyt. En saanut selkeää vastausta mistään, eikä exäni ole palannut entiselleen. Pahasta psykoottisesta maniasta toipuminen voi kestää vuosiakin. Paha mania voi myös pysyvästi vaurioittaa miehesi aivoja. Hän voi tietysti myös vajota masennukseen tai palata entiselleen. Se, mitä hän sitten tekee, riippuu kai hänen persoonastaan.

Sinulle on varmasti parempi, että et vietä tätä mania-aikaa miehesi kanssa. Miehesi tekee ja sanoo asioita, joita ei ikinä enää saa tekemättömiksi. On sinun kannalta parempi, että et kuule ja näe kaikkea. Pidä etäisyyttä ja pidä huoli itsestäsi ja lapsestasi/lapsistasi. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin et ehkä voi tehdä muuta kuin suojella itseäsi ja lapsiasi. Voimia!

Olen 48v nainen ja aivan kamalaa luettavaa, mulla on itselläni hypomani tällä hetkellä, joka on kestänyt useamman kuukauden...kärsin tästä suunnattomasti, ja kumppanini kärsii...olen muuttunut ihanasta rauhallisesta ihmisestä ilkeäksi, mitätöiväksi ihmiseksi...itken käytöstäni ja kärsin ihan suunnattomasti. En voi sille mitään, että kumppanini ärsyttää minua suunnattomasti, vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärin...yrittää ymmärtää mutta hänelläkin on rajansa...Kunpa vaan voisin selittää teille mitä meidän kaksisuuntaisten päässä pyörii, itse en kuitenkaan halua tuottaa mitään pahaa läheisilleni, mutta se on tosi vaikeaa. Kysykää reilusti jos mieltänne askarruttaa jotkut asiat ja yritän auttaa parhaani mukaan rakkaat siskot...hävettää oma käytökseni kun luen teidän kertomuksia...

Hei!
Meillä sama tilanne osittain. Mies tietää sairautensa, mutta kieltää sen olemassa olon. Yhteisiä vuosia on vähemmän kuin teillä eikä ole yhteisiä lapsia. Uusi nainen on kuvioissa taas, minkä kieltää osittain, vuoroon palaa erittäin vihaisena kontaktiin kanssani, jolloin haukkuu, solvaa ja syyllistää minut oloistaan ja pitää esteenä itselleen ja suurille projekteilleen, riidat äityvät pahaksi, koska minä "tahallani" ärsytän häntä ja minun pitäisi pitää suuni kiinni asioista, joista en ymmärrä mitään, ne ovat suurempia kuin minä ja me jne, minä, minä,minun levy junnaa paikallaan. Suurimman osan ajasta mies on hävinneenä, kuukausia, en tiedä missä hän menee, paikat kun vaihtuu, samoin ajatukset ja suunnitelmat, rahaa on palanut sijoituksiin jne. valheista jää kiinni, mutta ne selitetään pois " tunteita ei ole minua kohtaan ja ei ole koskaan ollutkaan", sekunnin murto-osaksi saattaa vaihtua mieli ja sanoo ettei asiat olekaan niin. Mihin se empatia on kadonnut????? Miten ne tunteet voi vaihtua niin taajasti päinvastaisiksi ja taas takaisin. Tätä on kestänyt kauan, oli tämä sitten hypomaniaa, maniaa tai mitä tahansa muuta.
Olen loppu ja loukattu.
Tällä hetkellä en jaksa kuin katsella kaukaa tätä.