Siis kerron nopeasti elämän tilanteeni!!
Olin 1-vuotias kun Isä ja äiti erosi. Olin 9v. kun näin Isän viimeisen kerran!
Molemmat Ukkini kuoli ennenkuin synnyin! Joten isäroolia minulla ei ole ollut!! Ja sekös vitutttaa/masentaa!
Päähäni on koskenut kohta 10.vuotta eikä loppua näy!! Olen käynyt kaikki maailmantutkimukset eikä mitään ei löydy!
Sekös masentaa/Vituttaa!!!
Olen siis nyt 20-vuotias mies jolla ei ole ollut yhtään kunnolista suhdetta tytön kanssa (Ei vain ole sattunut olemaan) Joten en ole menettänyt poikuuttani (Ja sekös vituttaa) Se on yllättävän vaikeaa aloittaa suhde/tai kysyä edes treffeille kun ei ole ollut sellaista tukea perheessä jota Isältä saisi :/
Alan olemaan joka suhteessa masentunut ja epätoivonen!!
Olen työtön ilman ammattia. Olen kyllä yrittänyt 3 vuotta putkeen päästä opiskelemaan, mutten ole päässyt!! Joten olen ollut työttömänä 3 vuotta Suomenettuna suoraan 10-luokalta!! Vittu!! Oikeesti 3 VUOTTA JO NYT!! :/ En suunitellut tälläistä elämää!!
Pikkuhiljaa olen alkanut miettiä kannattaisiko vain lähteä ulkomaille Etsimään sitä "parempaa" elämää? Vai ei? Mutta toisaalta mitä loput perheestä ajattelisi (Äiti, veli ja Sisko) Jos lähtisin joutuisin Äidiltä pyytää rahaa, enkä pärjäisi Ulkomailla ja joutuisin tulemaan takaisin tyhjinkäsin (tuhlaajapojan paluu) :/ Ja jos lähden enkä onnistu parantamaan elämääni, menee se "toivo" mikä nyt on suomessa asuessa että ehkä joskus lähden ja kaikki muttuu paremmaksi!! Mutta jos olisin jo ollut Ulkomailla ja epäonnistunut sitä "toivoa" ei olisi!!! :/
En ole köynyt juttelemassa lääkärissä tästä "masennuksesta". Ajattelen nimittöäi näin, jos menen sinne ja saan jonkun diaknoosin masennnuksesta ynm. PASKASTA: Tulisin viel epätoivoisemmaksi kun tajuaisin ettei tästä alemmaksi pääse ja olisin pohjalla!! Ei kiitos!!!
Mutta onko vaihtoehtoja?
Mitä helkuttia minun kannattaa tehdä
Lähteä ulkomaille (Ilman rahaa kait) En tiedä mistä siihen repäistä rahaa.
Vai mennä lääkärin juttusille ja yrittää tulla positiivisemmaksi ja sitäkautta Pärjätä täällä epätoivon maassa nimeltä SUOMI??
Tosin mitenvoisin tulla positiivemmaksi ynm. Kun Päähän koskaa ja tiedän että Isä ei tule takaisin eikä häntä kiinosta minun elämäni? Joten??
Ja luulen että äitini ja isäni ero johtuu minusta (kliseeltä kuulostaa) mutta miettii olin 1-vuotias juuri syntynyt? Olinko ei toivottu lapsi?? En ihmettelisi? Vai? Olen myös miettinyt ettäö voisinko olla adoptoitu?
No jaa?
Kertokaa minulle mitä tehdä!!!?!???!?!
Olin 1-vuotias kun Isä ja äiti erosi. Olin 9v. kun näin Isän viimeisen kerran!
Molemmat Ukkini kuoli ennenkuin synnyin! Joten isäroolia minulla ei ole ollut!! Ja sekös vitutttaa/masentaa!
Päähäni on koskenut kohta 10.vuotta eikä loppua näy!! Olen käynyt kaikki maailmantutkimukset eikä mitään ei löydy!
Sekös masentaa/Vituttaa!!!
Olen siis nyt 20-vuotias mies jolla ei ole ollut yhtään kunnolista suhdetta tytön kanssa (Ei vain ole sattunut olemaan) Joten en ole menettänyt poikuuttani (Ja sekös vituttaa) Se on yllättävän vaikeaa aloittaa suhde/tai kysyä edes treffeille kun ei ole ollut sellaista tukea perheessä jota Isältä saisi :/
Alan olemaan joka suhteessa masentunut ja epätoivonen!!
Olen työtön ilman ammattia. Olen kyllä yrittänyt 3 vuotta putkeen päästä opiskelemaan, mutten ole päässyt!! Joten olen ollut työttömänä 3 vuotta Suomenettuna suoraan 10-luokalta!! Vittu!! Oikeesti 3 VUOTTA JO NYT!! :/ En suunitellut tälläistä elämää!!
Pikkuhiljaa olen alkanut miettiä kannattaisiko vain lähteä ulkomaille Etsimään sitä "parempaa" elämää? Vai ei? Mutta toisaalta mitä loput perheestä ajattelisi (Äiti, veli ja Sisko) Jos lähtisin joutuisin Äidiltä pyytää rahaa, enkä pärjäisi Ulkomailla ja joutuisin tulemaan takaisin tyhjinkäsin (tuhlaajapojan paluu) :/ Ja jos lähden enkä onnistu parantamaan elämääni, menee se "toivo" mikä nyt on suomessa asuessa että ehkä joskus lähden ja kaikki muttuu paremmaksi!! Mutta jos olisin jo ollut Ulkomailla ja epäonnistunut sitä "toivoa" ei olisi!!! :/
En ole köynyt juttelemassa lääkärissä tästä "masennuksesta". Ajattelen nimittöäi näin, jos menen sinne ja saan jonkun diaknoosin masennnuksesta ynm. PASKASTA: Tulisin viel epätoivoisemmaksi kun tajuaisin ettei tästä alemmaksi pääse ja olisin pohjalla!! Ei kiitos!!!
Mutta onko vaihtoehtoja?
Mitä helkuttia minun kannattaa tehdä
Lähteä ulkomaille (Ilman rahaa kait) En tiedä mistä siihen repäistä rahaa.
Vai mennä lääkärin juttusille ja yrittää tulla positiivisemmaksi ja sitäkautta Pärjätä täällä epätoivon maassa nimeltä SUOMI??
Tosin mitenvoisin tulla positiivemmaksi ynm. Kun Päähän koskaa ja tiedän että Isä ei tule takaisin eikä häntä kiinosta minun elämäni? Joten??
Ja luulen että äitini ja isäni ero johtuu minusta (kliseeltä kuulostaa) mutta miettii olin 1-vuotias juuri syntynyt? Olinko ei toivottu lapsi?? En ihmettelisi? Vai? Olen myös miettinyt ettäö voisinko olla adoptoitu?
No jaa?
Kertokaa minulle mitä tehdä!!!?!???!?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten olisi joku työpajatyyppinen homma?
Onko sinulla ketään muita sukulaisia? Tätejä setiä enoja serkkuja, joille puhua? Ystäviä?
Jos olotila on kerran noin paha, niin ehkä se lekurikin olisi hyvä vaihtoehto. Nuorisopsykiatrinen poliklinikka voisi olla parempi, jos sellainen on kotikaupungissasi.
Jos harrastaa jotain niin siellä voi tutustua uusiin ihmisiin, myös tyttöihin.
Ulkomaille? Minne siellä? Aika laaja käsite tuo ulkomaat - koko maailma miinus Suomi. Minkä onnen kultamaan kuvittelet löytäväsi jostain ulkomailta, jos olet kotimaassasikin, jonka kielen, kulttuurin ja yhteiskunnan tunnet, ollut työttömänä kolme vuotta?
Tuon ikäiselle olisi yhteiskunnan pitänyt järjestää jo ajat sitten jotain aktiviteettia.
Koita johonkin koulutukseen päästä kiinni. Työpajatoimintaan, työharjoitteluun, oppisopimuskoulutukseen, amikseen. Ei ilman mitään koulutusta ole paljon mahiksia töihinkään - ei edes johonkin, mihin ei erikoisempaa pätevyyttä tarvita, koska työnantajat kuitenkin arvostavat sitä, että on hankkinut jonkinlaista koulutusta. Se on aktiivisuuden merkki, otetaan hakijana tosissaan.
Tuon ikäisellä on aikaa ja mahdollisuuksia vaikka kuinka. Jokin väylä sinulle vielä avautuu, pitäisi vain päästä johonkin. Ja pääsetkin. Yhteiskunnan tehtävä on tukea sinua siinä, joten vaadi työkkäriltä toimenpiteitä ja unohda ne ulkomaat.