Pitkästä aikaa keikalla

Olin viimeksi Tapani Kansan keikalla v. 1998 konsertissa jonka nimi oli Tango on elämää - elämä on tango 1998 Jyväskylässä. Lievästi pihalla ollut Tapsa ölisi mikkiin omiaan, nostatti vaivaantuneen näköisen orkesterin vastaanottamaan seisaaltaan taputukset n. 6 kertaa, tamppasi lattiaa, huudahteli käsittämättömyyksiä ja veteli samaa kertosäettä useampaankin kertaan. Astiat lentelivät ja kunniansa saivat välispiikeissä kuulla mm. poliisi, Jyväskylän juomavesi ja Juha Kankkunen(!). Porukkaa lappasi kesken konsertin ulos itkien ja valittaen: "Kauheeta tuo on. En minä kestä nähdä sitä tuollaisena."

Tuon keikan jälkeen Tapani vetäytyikin sairaslomalle . Syy siis moiseen käytökseen oli sairastuminen maniaan, eikä suinkaan humalatila, kuten monet tuolloin olettivat.

Ymmärrän, että sairastumiselle ei mitään voi eikä Tapani tahallaan eikä kännipäissään mesonnut tuolla konsertissa, joten en siis mitenkään ole boikotoinut Tapsan esiintymisiä, mutta jotenkin vaan 12 vuotta on vierähtänyt nopeasti eikä vaan ole sattunut sen jälkeen sopivaa tilaisuutta eikä oikein ole ollut aikaakaan Tapsan keikoille mennä ennen kuin eilen olin Iitissä Tapanin esiintymistä seuraamassa. Oli erittäin ilahduttavaa havaita, että mies on jälleen voimissaan ja loistossaan. Kerrassaan upeasti lauloi ( tangotkin vetäisi niin komeasti, että siihen verrattuna tämän(kin) vuoden Seinäjoen tangokuningas- kisailijat kuulostivat kuoropojilta).
Laulut olivat tanssijalkaan tarttuvia ja väkeä lattialla riittikin pyörähtelemässä runsain mitoin.
Tapani kertoi laulujensa lomassa esiintyneensä samaisessa paikassa jo 1966, eli siinä oli nostalgian tuntuakin varmasti niin laulajalla itsellään, kuin yleisölläkin.