Vauvakuume ja masennus?!

Minun mielestä lapsen teolle ei ikinä ole sitä oikeaa, sopivaa eikä hyvää hetkeä.
Lapsi tulisi tehdä sillon kun sen haluaa. Jo se että lapsi syntyy toivottuna, takaa sille paremman elämän. Elämäntilanteesi saattaa muuttua ihan millon tahansa. Voit jäädä työttömäksi tai teille voi tulla ero, mutta lapsi on ja pysyy. Mielestäni ei siis kannata tuudittautua "nyt kaikki on hyvin" ajatukseen, sillä jatkossa niin ei välttämättä ole. Mielestäni riittää että sinä haluat lapsen, tee se siis :) Mutta varaudu siihen että lapsen synnyttyä sinulla on tukea...voi olla että lapsen syntymä "parantaa" masennuksesi lopullisesti mutta voi olla että se myös pahentaa sitä :( Joka tapauksessa minun neuvoni: tee niinkuin sydän sanoo. T: Itse masentunut äiti.

Kiitos vastauksesta! Totta on, että masennukseni ja muutenkin elämäntilanteet vaihtuvat, joskus menee paremmin ja joskus huonommin.

Mietin välillä että, enkö saa tehdä lasta koska olen joskus masentunut, onko minut tuomittu ikuisesti tähän"masentuneen statukseen" johon äitiys ei vaan sovi. Mutta kun olen niin äidillinen ihminen ja halunnut omia lapsia jo kauan, niin en ymmärrä mitä mieheni haluaa odottaa. Luuleeko hän että jonain kauniina päivänä hän vaan huomaa että olen terve tai mitä hittoa. Harmittaa kun en ymmärrä.

Itsellä uusi suhde ja mies ei halua edes yhteen muuttaan ennen kuin "tilanteeni" parempi (masennus siis). Ei vaan ymmärrä että tämä "oikean yhteisen elämän alkamista" odottaminen vaan masentaa minua entisestään enkä enää edes usko että se koskaan alkaa :( Minusta sinun pitäisi vaan kertoa miehellesi asia nuin ku kirjoitit. Kyllä sinulla on oikeus elämääsi suunnitella ja elää eteenpäin masennuksesta huolimata. Eikä tilanteesi voi paha olla kerta jaksat tuollaisia suunnitella ;)

Lapsen saaminen on pariskunnan yhteinen päätös mutta äiti on kuitenkin viime kädessä lapsen läheisin hoivaaja. Eiköhän kannattais vielä odottaa. Naisella raskaus ja synnytys on hormonaalisesti melkoinen prosessio ja monet terveetkin vajoavat masennukseen synnytyksen jälkeen. Ajatelkaa ennenkaikkea tulevan lapsen elämää ja parasta.

"Eiköhän kannattaisi odottaa." Mutta kun siinä se just on, MITÄ IHMETTÄ mä odotan? Mistä mä tiedän että okei tänään mun elämä on parempi kun eilen...

Kertokaa mitkä on sellasia merkkejä, että jaksais tarpeeksi, siis mikä on tarpeeksi? Se että hoitaa kotityöt ja mitä muuta? Siis asiallisia vastauksia kaipaan, koska oon oikeesti aika hukassa siitä mikä on "normaalia"? Kiitti jos jaksatte viel miettii tätä mun kanssa!

Joku tossa kommentoi, että tee niin kuin sydän sanoo. Aika hurjaa, jos siltä pohjalta ruvetaan lisääntymään. Tässä jotain:

1) Talous. Puskurirahastoa pitää olla sen verran, että selviäisi erosta, erilleen muuttamisesta, työttömyydestä, sairaudesta.

2) Oma ajankäyttö ja jaksaminen. Jos duunin, kodin, opiskelun, urheilun jne. jälkeen jää vielä joku tunti illasta joutoaikaa, voi ajatella, että ehkä jaksaa ottaa uusiakin vastuita.

3) Kumppanin asenne. Jos se ei ole valmis, niin painostamisesta ei useinkaan seuraa mitään hyvää ainakaan pitkällä tähtäimellä.

Voiskohan tuota vanhemmuutta jotenkin harjoitella vaikkapa hoitamalla kavereiden kersoja kokeeksi jos ne on lähdössä vaikka johonkin matkalle tmv? Näkis että miltä se kakkavaippojen vaihto ja valvominen tuntuu.

Se on ihan eri asia onko lapsi oma vai toisen...itsellä ainakin henk koht. Ikinä en ole ollut "ÄÄK ihana vauva!"- tyyppi joka mussuttaa ja lässyttää "lapset on niin ihanii!" jne mutta silti halusin ja tein oman lapsen. Ja hyvin olen sen hoitanut ja kasvattanut :)

Tottakai se on lapsi on tehtävä yhteisymmärryksessä. Jos toisen siihen pakottaa niin siitä nyt ei ainakaan seuraa mitään hyvää... :/

Ikäsi puolesta olisit kyllä jo valmis äidiksi, mutta toisaalta sinulla on vielä vuosia jäljellä joten keskustelkaa rauhassa asiasta :)

Itsellä tilanne on toisinpäin!! Puoliso haluaisi lapsen ja itse en tiedä! Tai haluaisin ehkä (en todellakaan tiedä) lapsen mutta pelkään masennukseni olevan este?! Masennunko entisestään lapsen syntymän jälkeen vai voiko se jopa auttaa toipumisessa?

Miten lapsen saanti voisi parantaa depiksen ?

"Miten lapsen saanti voisi parantaa depiksen ? "

Siten että elämäsi saa tarkoituksen ja toisen navan jota tuijotella ;)
Lapsen saanti muuttaa ihmistä niin ettei sitä voi edes kuvitella. Tai no muutti ainakin minua :)

Miehesi on ihan järkevä kun ajattelee sinun jaksamistasi. Koska entä jos sinä et jaksa, kuka kasvattaa lapsen? Se, miten sinun oma henkinen terveytesi on juuri lapsen kasvuvaiheessa vaikuttaa heidän koko loppuelämään. Jos sinä et jaksa, siitä koituu elinikäiset traumat lapselle. Ei ole hyvä ottaa toista elävää ihmistä harteillesi ja vastuullesi, kun et pysty pitämään edes itsestäsi huolta.

Lapsia ennätät kyllä hankkia, nyt keskity itsesi paranemiseen. Voithan toki kokeilla millaista olisi lapsen kanssa. Laitat herätyskellon herättämään noin 2krt/yö joka yö, yritä tehdä lisää raskaita asioita päivässä, olla valppaana jatkuvasti, sitten vielä jaksaa pitää parisuhde kunnossa. Pystytkö tähän?

Maailman vaikein, stressaavin ja henkisesti vaikein asia koko maailmassa on olla vanhempi. Mieti siis tarkkaan, oletko oikeasti valmis ottamaan myös vastuun siitä, että johtuen siitä, ettet ollut kunnossa, voit pilata toisen ihmisen elämän. Ja tämä on lapsesi puhumatta voit myös menettää parisuhteesi, kun voimasi eivät riitä lapseen ja mieheesi, puhumatta yhteiseen kotiinne.