Missä sinuun voi tutustua?

Baarissa. Olen liian estynyt tutustuakseni keneenkään selvinpäin.

Hyvä kysymys, ihan oikeesti siis :) Pitää laittaa mietintään.. Eihän miuhun kai voi oikeen tutustuu ku töissä. Muuten en pahemmin käy missään, ku tuskin kukaan tulee lenkkipolulla, kaupassa tai Venäjän tullissa juttelemaa.. Oon osittain kyllä tiedostanu tän ongelman jo aiemmin, mutta miun on niin vaikee keksii, että mihin miun pitäs mennä, että tapaisin ihmisii? Ja vielä niin, että niistä sais jotai muutaki ku hyvän päivän tuttui?

Baaritteluu oon joskus harrastanu, mut ei sieltä oikeen löytyny mitään.. Ja joissaki harvoissa harrastusporukoissa oon ollu, mut sama juttu. Pitäskö sitä tyyliin laittaa lehteen ilmotus? :)

Noo, jos just tänään onkin viettänyt päivän neljän seinän sisällä, niin eihän se välttämättä kaikkien kohdalla tarkoita sitä ettei koskaan kotoaan poistuisi. :)

Mä olen ainakin viettänyt tänään ihan kotipäivän mm. sade- ja ukkoskuurojen vuoksi, mutta arkena mua saattaa nähdä työpaikalla ja talvisaikaan myös harrastuksissa.

Eipä minua missään oikein voi tavata saatikka halata. Se legendaarisin eli huoltoasemat on yksi kun autolla liikkuu. Paikallisella yleisellä saunalla voi mutta miesten puolella joten sekin on poissuljettua. Kotipaikkakunnallani Imatralla on yksi paikka, eli koskinäytös mikä tuo edes vähän rutiinia kun käy päivittäin siellä. Mutta jos ei ole vesisade niin porukkaa on niin pirusti että..

Vaikeaa..

Samaa mietin omalta osaltani jonkun aikaa sitten, ja tajusin kuinka vaikeaa uusien ihmisten tapaaminen on. Kesätöissä pyörii ne samat naamat päivästä toiseen, ja niilläkin on ihan omat piirinsä mihin ei kovin helposti päästä sisään. Ja kauppareissut vedetään ihan nollat taulussa kuten sanoitkin.

Tuntuu ne parhaat mahdollisuudet olevan näin viikonloppuisin jos käy tekemässä jotain vähän erilaisempaa. Tänään olin Kampissa kiertelemässä ihan muuten vaan, mutta eipä sielläkään ihan tuosta noin mennä kenenkään kanssa juttelemaan. Pitäisi tietää sen vastapuolenkin olevan meitä yksinäisiä, niin ehkä se kynnys tutustua olisi matalampi. Nehän pitää ihmiset ihan hulluna jos sitä poikkeaa normeista.

Taitaa tämä netti olla se helpoin tapa yrittää saada jotakin muutosta aikaan. Tänne kun kirjoittelee, niin suurella todennäköisyydellä menee viestit ainakin kohdeyleisölle, jos ei muuta.

Ulkona tupakalla :D

Olen miettinyt oikeastaan samaa, kun oma elämä ei poikkea juurikaan tuosta. Parina päivänä viikosta käyn koulussa ja muuten vietän lähinnä aikani omassa hikikomerossa. Ulkona käyn lähinnä hakemassa postin tai kaupassa.

Viikonloppuisin tulee käytyä baarissa, mutta selvänä se vaikuttaa olevan aika turhaa puuhaa, kun en uskalla ottaa kontaktia keneenkään eikä kukaan ota kontaktia minuun. Joskus olen osallistunut myös asuntoyhtiön pikkujouluihinkin, mutta ne on jääneet pois nykyään, joten mitenköhän oikein voisin tutustua ihmisiin? En keksi mitään harrastuksiakaan mitä köyhänä opiskelijana voisi aloittaa ja joissa olisi ihmisiä.

Niin eipä muakaan kai oikeen nykyään missään voi tavata. Lenkillä, kaupassa ehkä joskus istumassa jossain puistossa/biitsillä.

a) koulut ohi
b) tällä hetkellä työtön
c) harrastuksissa samat vanhat naamat, joilla omat kaveripiirit
d) Entiset kaverit pyörii keskenään tai omien tyttö/poikaystävien kanssa ja niillä harvoilla kerroilla kun vielä törmää, on paikalla ne samat vanhat naamat, eikä niidenkään kautta siis tutustu uusiin ihmisiin
e) Yksin julkisilla paikoilla pyörimisin luovutin, kun se parin vuoden enempi vähempi aktiivisen yrittämisen jälkeen alkoi tuntua epätoivoselta

En mä vaan kertakaikkiaan oo keksiny muutaman vuoden aikana keinoja tutustua uusiin ihmisiin aikuisiässä. Joskus parikymppisenä ei ollu mikään ongelma löytää uusia tuttavuuksia, mutta tässä iässä ihmiset on yleensä tyytyväisiä niihin ihmissuhteisiin, jotka on luotu jo useita vuosia sitten, eikä uusille tuttavuuksille ole mitään tarvetta :/

Ennen vuoden 2010 maaliskuuta kävin varmaan 13 vuoden aikana baareissa joka toinen viikonloppu, kävin konserteissa ja muissakin tapahtumissa säännöllisesti. olen käynyt laivoilla risteilyllä kymmeniä kertoja, kaupungilla liikuin joskus päivittäin, kesäisin ennen kävin rannoilla ja vaikka missä. Asia vaan oli et mistään baareista en mitään tai ketään löytänyt. Naiset ei jutellut vaikka niille yritti jotain jutella. Treffi ilmoituksia mulla on ollut vaikka missä mut kukaan niihin ei koskaan vastaa, eikä vastaa jos itse jollekkin kirjoitan ihan normaalisti. Viime vuonna sitten kyllästyin käymään oikein missään kun siitäe ei mitään tullut. Baareihin olen rahaa pistänyt aivan liikaa et siitä olis jotain hyötyä ollut. Nykyään on vaan noloo istuu terasillakin yksin orpona. Joskus sitäkin tein mut s vaan on niin et olen kelvoton mies. Ei muhun haluta tutustua. On ole edes törkeä tai mitään, en huutele enkä ehdottele mitään panojuttuja koskaan, eli luonteesta se ei voi olla kiinni. Olen siis varma et olen niin ruma ettei kukaan vaan halua tutustua tai kehtaa olla ruman miehen kanssa edes kaveri. Vinot hampaat ei auta kans yhtään kevereiden saannissa. Näin on näreet.

Kohta voisin alkaa polkee taas kuntopyörää. Semmosen 90 minsaa ajattelin polkee kerralla putkeen ihan vaan ajankuluksi. Ulkona olis 25 lämmintä ja arskakin paistaa hienosti. Myöhemmin vois tänään hakee rullakebabin kun en ole syönyt kebabbii puoleen vuoteen.

Ei kovin "helpoissa" paikoissa :(

- Salilla käyn 4 kertaa viikossa.
- Kaupassa käyn pari kertaa viikossa, mutta teen ostokset aika nopeasti.
- Julkisissa kulkuneuvoissa. Yleensä luen kirjaa.
- Koulussa (tosin nykyään käyn paikanpäällä enää harvemmin, kun en tunne koko koulusta ketään).
- Aina silloin tällöin käyn keskustassa pyörimässä: kahvilla, kävelemässä, ostoksilla. Tänä kesänä olen ollut mm. Kaivopuistossa lukemassa kirjaa.

kaupassa, kaupungilla, kuntosalilla,kirjastossakin käyn jopa kaksi kertaa vuodessa;) , facebookissa, meileitse, soittamalla, tulemalla kylään, kutsumalla kylään, pyytämällä seuraksi terassille, elokuvissa, kirjoittamalla vanha kunnonkirje, lähettämällä kortti nyt etenkin kesällä on helppo lähestymiskonsti lähettää kortti jostain missä on käynyt tai muuten vain kesäinen tervehdys........olihan siinä jo noita vaihtoehtoja

Annaks mä mun kotiosoitteen niin täällä muhun voi tutustuu?

Rauma edelleen. Täällä mä olen majaillut jo 30 vuotta

Hyvä kysymys. Nyt kun ajattelee, niin aika vaikea minuun kyllä on tutustua. Töissä ja koulussa on aina ne samat tyypit. Kavereiden kautta voisi tutustua, mutta niitä on vain pari emmekä koskaan käy missään. Facebook tilin poistin joskus tyhmyyksissäni, ja tuntuu vaikealta tehdä sitä uudestaan kun pitäisi oikeiden kavereiden puutteessa kutsua kaveriksi kaikkia puolituttuja, jotka välttämättä eivät haluaisi kutsua minulta.

Harrastuksia oli talven aikana parikin, ja siellä olisi voinut hyvin tutustua jos olisi halunnut. Baareihin en halua. Täällä monesti kuulee, että mene rannalle tai vastaavaan paikkaan. Yksin ei vaan voi mennä minnekään, kun kaikki muut ovat kavereidensa kanssa.

Olen rekisteröitynyt tasan yhteen sosiaaliverkostokuvagalleriaan joihin lisäillään omia kuvia ja kommentoidaan toisille. Siellä onnistuu, olen kai vaan niin ikävä ihminen ettei ne muutamat sieltä hankitut tuttavat jaksa enää jutella. Tästä ja muistakin samanlaisista sattumuksista vuosieni varrella olen rohkaistunut jättämään hankalat ihmissuhteet muiden käsiteltäviksi ja tyydyn olemaan itsekseni.

En usko et monikaan menee tuntemattomien seuraan yhtäkkiä luomaan kaveri suhteita. Ei sitä ainakaan selvinpäin rannalla mene. Jossain festareilla se vois onnistuu mut muuten ei

Jos menee tuntemattomien seuraan aikuisiässä niin pöpihän se on.

Heissan. Suhtaudun nettiin aika skeptisesti, mutta päädyin googlettamaan "yksinäisyys", ja tälle palstalle eksyin. Ilmeisesti en ole ainoa jolla ei ihmissuhteita. Olen muutamia viestiketjuja täällä lukenut, ja voin yhtyä muihin, että mitään ns. elämää ei minulla ole ikinä ollut. Täytän huomenna 32 vuotta, asunut noin 12 vuotta yksin, ollut yksin kaikki joulut, juhannukset, synttärit ym. Minulla ei siis ole ollut jouluja ym. Ei ole työtä, joten ainoa ohjelmani on leipäjono. Ei ole rahaa harrastaa. Yhtä ponia kävin joskus hoitamassa, mutta se oli erään perheen luona, ja poni minulla vain siellä seurana. Baareilua en ole ikinä harrastanut - en varmaan uskaltaisi sinne edes mennä, en tiedä miten siellä olla, yhtä vieras paikka minulle kuin uimahalli (en osaa uida) tai moskeija... Olen ujo, mutta sosiaalinen ujo - jos esim. tapaisin täältä toisen yksinäisen, en olisi tuppisuu, mutta porukassa ujous iskee. Vaikka olen työtön, minulla on korkea koulutus. Pidän itseäni rumana, mutta olen kyllä kuullut toisenlaisiakin mielipiteitä.
Mietin tässä, että pitäisikö ihan oikeasti ruveta puuhaamaan yksinäisyyttä vastaan - kun olisi vaikka netissä joku tietty palsta, minkä kautta voisi etsiä tuttavia omalta paikkakunnaltaan? Suht saman ikäistä? Saako tämä mitään kannatusta? Tuntuu vaan ihan oikeasti ettei tätä paskaa enää jaksa. : ( Aikoinaan kirjoitin ylioppilaaksi, ja yliopistokin tuli päätettyä, eikä minulla ole koskaan ollut mitään juhlia - ei ole ketään ketä sinne kutsua. Tuntuu henkisesti todella pahalta joka vuosi kun ihmiset päättävät koulujaan. Joulusta nyt puhumattakaan!
Ei ole minulla koskaan ollut yhtäkään ystävää, eipä kavereitakaan.
Ja kyllä, olen samaa mieltä siinä että jos alkaa tunkea itseään vemtovieraiden seuraan niin pöpinä pidetään ja nauretaan - sellaista ei vain ole tapana tehdä.

aina yksinäinen, eikö sinulla ole edes vanhempia joiden kanssa viettää esim. joulut? Tuntuu todella pahalta kuvitella, että olisi jouluna yksin. Onneksi minulla on edes vanhemmat. :(

Toiseen vanhempaan on välit vähän niin ja näin. Ja toinen on vanhoillislestadiolainen, että en ole oikein missään tekemisissä koskaan ollut. Itse olen ateisti. Ja erosivat vanhemmat kun olin pikkuvauva.
Kyllä nää joulut nyt jotenkin menee - pahinta on jos menee aaton alla markettiin ja kassa toivottaa "hyvää Joulua"... Se on kuin veitsellä viiltäisi.

Hahaa. Mun vanhemmat hylkäsi mut 9 vuotiaana. Ensin läks isä kun olin 7 ja 9 vuotiaana lähti äiti. Äiti on asunut samassa kaupunkissa 26 vuotta mut ei ole kertaakaan soittanut, lähettänyt postikorttia tai joulukorttia. Ei mitään yhteyden ottoa. 7 viime joulua olen itse viettänyt yksin kotona.
Lapsena jouduttiin siis lastenkotiin kun äiti hylkäs. ei tullut ikinä katsomaan lastenkotiin vaikka asui samassa kaupunkissa. Isästä en ole kans kuullut 27 vuoteen mitään, en ole edes nähnyt tai mitään. Seuraavankin joulun vietän yksin. parin viikon päästä täytän 36 vuotta. en odota et saan yhtään onnittelua.

Netissä. ei kyllä halata mutta tutustua....

itse en ainakaan mielelläni puhu vieraiden kanssa koska en luota!!. kerran tosin juttelin erään jätkän kanssa(koska liikenne oli räjäytyksen takia poikki) joka lopulta osottautui hinuriksi,joka ehdotteli vaikka mitä.ja ku kerroin kielteisen suhtautumiseni sain tavanomaiset ryöpytykset osakseni. et voi tietää jos et ole kokeillut.ei kerta homoa tee,anna nyt edes vähän köyttä,hei vähän miehistä lämpöä kehiin,miten sä voit olla noin estynyt,,,yms yms. nyt jos haluan puhua kaupassa tai muualla jonkun kanssa puhun naisille koska niiden kanssa saa monesti mukaviakin juttu tuokioita.tosin minua vaivaava luottamus pula vaikeuttaa vaikka kavittelu pyynnön hyväksymistä.

Muhun voi tutustua kun moikkaaa kun oon kävelemässä tai pyöräilmeässä.
Hymyilee vaan ja sanoo moi, ei trtte es vältsisti hymyä.
Pelkkä moi riittää.j
Yksinäisiä käveluijöitä,lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä näkee hirveesit niin miksei ne vois vaan rohkeesti ja reteesti moikata ja tutustuu jos siltä tuntuu.
vaikka vaan ulkoilla sit samaa matkaa vaikka ei muuten natsaiskaa hommat.

Niin , kivempaa se olis ulkoillakin porukalla tai ainakin kahestaan kun yhestään.

Voiko uusiin miehiin tutustuminen oikeesti olla näin mahdotonta ? Lähdin viime vuoden lopussa pitkästä, mutta vaikeesta suhteesta. Melkein puoli vuotta kokosin itseäni. Jouduin muuttamaan toiseen kaupunginosaan ja vaihdoin työpaikkaakin. Ja hups, tässä sitä ollaan ! Nyt kun olis valmis taas sosiaaliseen elämään, niin olen ihan pallo kadoksissa, että mitenkäs sitä miehiin tutustuttiinkaan ? Deitissä on ollut ilmoitus kuukauden, profiilin lukijoita paljon ja kommenttejakin tullut mielenkiintoisesta profiilista, mutta siihen se sitten jääkin. Yksin en ole ikinä oikein viitsinyt baariin mennä ja sieltä nyt ei saa kun yhden illan panoja jne. En mä nyt ajatellut yksin loppuelämääni viettää ! Olisi vaan kiva käydä joskus kävelyllä tai terassilla näin kesäisin muun kuin oman itsensä kanssa ! Mut en mä luovuta vielä ;)))

Mitä on sosiaalinen elämä? hmm.......

Zen mestari menee vanhan puun alle istumaan, ja odottaa siinä että joku tulisi paikalle..

Netissä ja kaupungilla huomaltuneena se on varmaan yksinäisen paras löytää jotain seuraa. Vaikkakin yksinäisenä täytyy aina olettaa päätyvänsä yksin kotiin, koska muuten voi olla ehkä liian tungetteleva..

Hipit on myös aika avoimia, että seuraan vaan ja juomaakin vio saada, ja sitä kautta ehkä uusia tuttavuuksia. Jostain täytyy aloittaa, ja kun saa vähän "pääomaa" niin alkaa asiat helpottua hieman.

Olen tänään käynyt shoppaileen, olen käynyt kahvilla yksin ja kävelylenkillä, yksin. Kyllähän se joka kerta tulee idioottimainen olo, kun yksin kahvilla istuu, ei siellä muut istuskele. Elokuviinkin tekisi joskus mieli, mutta siihen ei enää kantti riitä, yksin pitäisi kuitenkin mennä...

te ootte näemmä kaikki homoja täällä roikkuvat .

Aikuinenkin jo! Missä asustat? Olen täysin valmis päivän/illan viettoon kanssasi. Ensiksi mennään kahville ja sitten elokuviin. Saa muutkin lähteä mukaan, jos haluaa. Ei tarvi kenenkään mennä yksin. Mitä elokuvaa haluaisit mennä katsomaan ja millon? Olen 26- vuotias nuori mies pääkaupunkiseudulta.

Minä pyöräilen paljon ja pysähtelen terasseille kahville istuen jos mahdollista pöytään, jossa on joku toinenkin yksin tai viereiseen pöytään. Ennen pitkää sitä jotain jutun juurta löytää.

Itäkeskus H:gissä on hyvä paikka, uimarannat jne.

Kyllä elokuviin voi mennä yksin! Elokuviin meno on sellainen hyvä paikka, johon voi aloittaa yksin menemisen.

Itsekin ajattelin aina, ettei yksin kehtaa mennä elokuviin, mutta kerran rohkastuin ja menin ja sain huomata että samalle penkkiriville kanssani istuutui 3 täysin normaalin näköistä naisihmisitä, jotka olivat kaikki myös tulleet yksin elokuviin.

Nykyään kun käyn elokuvissa, huomaan aina että monet käyvät yksin elokuvissa. Elokuviin meneminen yksin on siitä hyvä, että siellä istutaan pimeässä ja keskitytään elokuvaan, niin ei siellä kukaan mieti miksi tuo on yksin, eikö siellä ole yhtään kaveria jne...

Aion taas ensi viikolla mennä yksin elokuviin. Voi vaan mennä katsomaan haluamaansa elokuvaa, eikä tarvitse epätoivoisesti etsiä ja ruikuttaa seuraa mukaan, vaihtoehtoja kun ei pahemmin ole...

Ei elokuvissa voi kenenkään tutustua. Siel pitää olla hiljaa ja ei vois puhuu. Ilman puhetta ei kenekään voi tutustuu. Elokuvat olis vihoviimeinen paikka mihin
minä ketään veisin treffeille.

Oon hieman klassisen kauniin näköinen nuori nainen. Ulkomuodolta pitkä ja melko hoikka.

Bussissa, junassa, kaupassa, koulussa (en opiskele kyllä tällä hetkellä), chatissa, ehkä jossain keskustelupalstalla jossa satun johonkin kommentoimaan, baarissa (todella harvoin).

Yksi mahdollisuus olisi ollut esimerkiksi ne kerrat kun olen yksin istunut puiston penkillä tai vastaavalla yleisellä virkistysalueen tai vastaavan istuimella tai kiveyksellä yksikseen. Joskus on joku uskaltanut mun kanssa jutella, mutta kyseessä on yleensä ollut jo reilusti vanhempi mies ellei vanhus. En odotakaan että joku mulle juttelisi vaan katselen jos sattuisi joku toinen itsekseen istuskeleva paikalle. Ei ainakaan silloin kun mä istuskelin. Voisin heittää vain jotain ja jutella. Istuskelin myös rannalla kiveyksillä kioskista ostetun kahvimukin kanssa. Silloin kyl olin oikeesti elämässäni yksinäinen. En toivo kenellekään samaa mut jos on asiat niin niin sitten vaan kahvikuppi käteen ja istuskelemaan ihmisten ilmoille.

Mua ei halata kun vasta vähän enemmän tutustuttua. Mut sen jälkeen missä vaan.

Oletan ainakin, jos nuori kaunis nainen istuu vaikkapa puistossa yksin, että hän odottaa kavereitaan. Samaa olettaisin myös yksin istuskelevasta nuoresta miehestä. Niin harvoin nimittäin näkee nuoria yksin ulkona. Tuntuu aina siltä, että on itse ainoa.

Olen itsekin nyt kesällä tehnyt tuota, että menen ihmisten ilmoille lukemaan/kahville/istumaan. Vielä ei ole kukaan tullut juttelemaan enkä ole toisaalta nähnyt toista yksinäistä.

Mä kävin monta vuotta yksin baareissa ja terasseilla. Kukaaan ei koskaan tullut juttelee

Ei oikein missään, seilaan kodin ja työn välillä tällä hetkellä. En usko, että kukaan lähikaupassa innostuu tutustumaan. :-D Kirjastossa tulee välillä oltua, mutta yleensä kyllä vain metsästän kirjoja ja sitten lähden. Onneksi aloitan syksyllä uuden koulun, jospa sitä nyt kerrankin saisi kontakteja tai peräti uusia ystäviä. Vähän vaikeahan sitä on näiden kaikkien vuosien jälkeen tutustua uusiin ihmisiin, mutta kaipa se on vain pakko yrittää. Pitäisi löytää jotain hyviä keinoja myydä itseään. Pitää vaan koittaa olla äänekäs ja ekstrovertti vaikkei ehkä aina jaksaisi. Pitäisi ja pitäisi.

Kaipa ne ihmiset eniten tutustuvat kouluissa ja töissä. Netin kautta on oikeasti todella vaikea tutustua kehenkään, vaikka jotkut ehkä luulevat muuta. Jos olisi joku harrastefoorumi, niin siellä ehkä voisi paremmin löytää samanhenkisiä tuttavuuksia. Suoli24 nyt tuskin on oikea paikka siihen, täällä on niin paljon vihaa ja trolleja.

Netin kautta on helppo tutustua, jos on vain oikeasti halua siihen :)

Täälläkin on keskusteluissa ihmisiä järjestämässä tapaamisia tai yleensä keskusteluseuraa, niin se on lähinnä vain siitä kiinni haluaako ihmiset oikeasti tavata muita, vai kokevatko nettikirjoittelun lopulta helpommaksi.

Toisaalta voi miettiä johtaako esim. nettiaddiktio (irc, suomi24 chatit ja facebook yms sosiaaliset mediat) nettisyrjäytymiseen.

Ei enää kohta missään.

Koulussa tai kävelemässä jossakin paikallisilla lenkkipoluilla. Tai kaupassa. Mulla ei ole rahaa käydä yhtään missään. Tosin lupasin itelleni käydä muutamilla paikallisilla keikoilla kun vaan hyviä esiintyjiä tulee jonnekin. Luultavasti menen yksin, joten toivon että joku nainen lähestyisi, tai ainakin se olisi aika mukavaa, mutta eipä taitaisi niin käydä. Toivoa voi kuitenkin.

Niin, ja nettiforumeillakin minuun voisi tutustua, jos samoissa paikoissa liikkuu.

Täällä päin suuri osa on minut nähnyt. Olen se hiippari, jonka kaikki tietävät, mutta kukaan ei tunne. Kun ei paljon muutakaan tekemistä ole, niin sitä tulee lähdettyä ulos käppäilemään, ja kun ei ole oikeastaan mitään paikkaa minne mennä, niin sitä tulee vain istuskeltua jossain, tai käveltyä kylää ympäri. Joku joskus sanoikin, että minua näkyy aina jossain kävelemässä, joten olemassaoloni on ainakin täälläpäin huomattu, mutta ketään ei taida kiinnostaa. Ketäpä kiinnostaisikaan joku, joka tappaa aikaansa niinkin mielenkiintoisesti, kuin yksinään milloin missäkin pusikossa tarpoen ja ihmetellen? Eiköhän ne pidä meikäläistä vähän köyhänä tyyppinä.

Tuntuu ihan pahalta lukea mite yksinäisii jotkut ovat. Itse voisin olla kaikkien yksinäisten kaveri ja auttaa yksinäiset toisten samassa tilanteessa olevien luokse. En ole yksinäinen mutta kavereita ei voi olla liikaa. Eikös niitä ole jouluna jotain tapahtumia mihin yksinäiset voi kokoontua? Eli sellasista jotka on tarkoitettu yksinäisil ihmisil. Olen kuullut jostain tällaisesta. En vaan tiedä missä ja millä paikkakunnalla.

Jouluun on vielä aikaa mut tiedän et vietän joulun yksinäni kotona, niin kuin vietin 3 edellistä jouluakin.

luotettavaa miestä on yhtä vaikee löytää kun saada 7 oikein lotossa

Jaahas.. Ruokakaupassa käyn 2 kertaa viikossa. Siinäpä se on. Lääkärissä jonottamassa. Joskus harvoin baarissa. Silloin tälllöin lapseni kanssa rannalla,mutta eipä siellä kukaan tule juttelemaan.
Talvi kun tulee niin se jää siihen kaupassa käyntiin ja lääkärissä ravaamiseen.

Ai niin,fysioterapian uintijumpassa :)

Öö...

No ...

Aika paljon han se sattumaa vaatii, että osuu tuolla parkkiin samalle bussipysäkille samaan aikaan, kun mä pyöräillessä pysähyn siihen juomaan. Ja jos niin sattuukin, niin mitäpäs siinä. Vilkasut ja matka jatkuu. No kävelenhän mä sen lisäksi. Mutta ei toi lenkillä oikein ole mikään tutustumis paikka ei...

Netissä, töissä, lenkillä, salilla, tanssikurssilla, huoltoasemalla. Harvoin baareissa, kun ei tuo alko maistu.

Huoh, missä sitä enää tapaisi ketään kun ei missään edes oikein käy... =/

Netissä ja 1-2 kuukauden välein yökerhossa.

Minuun ainakaan ei toivottavasti voi kukaan "tutustua" minkään netin kautta. Tutustumiset menee siten, että sulla on livehistoriaa ihmisen kanssa ja säännöllinen molemminpuolinen LIVE-ELÄMÄSSÄ REALITEETTIEN MUKAAN menevä yhteydempito ja muuta " tustutumisia" ei kukaan ole vailla. En minä ainakaan.

Yksin kotona, saat sympatiani, sillä minulle myös tuttuja lastenkoti ja perhekoti... Traumat on jääneet noista ajoista ja huostaanotosta. Perhekoti oli yhtä helvettiä, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Oletko jo täyttänyt vuosia? Itse tässä hiljattain, ja yksinhän meni kuten 12 edellistäkin. Helvetin raskasta. Ihan samalainen päivä kuin muutkin, paitsi raskaampi - kun kuitenkin haluaisi niin kovin,ettei olisi synttärinä yksin.

Oispa joku yksinäisten talo, mihin vois mennä!

No minut löytää kyllä Kajaanista :)
Ja ens kuussa tulee oltua sotkamon sykkeessä ja myös jalometallissa :)

Ei ainakaan baarissa, kun en juo, enkä viihtyisi muutenkaan ihmisten ilmoilla kun nuorempana yritin tutustua, sain vaan torjumiset kaikilta. M40