Hei! Kokeneet, arvoisat odottajat. Pyydän neuvoa, ongelmaan, eli seuraavaan:
Koska en saa nukuttua, onko jollukulla vastaava ongelma ja miten pärjäät asian kanssa? Mietin, ettei odotusaikana voi käyttää lääkkeitä (omani ovat Imovane ja Oxamin).. Täytyy jättää ne pois vähitellen, vaikka jonkun tyhmän tuella.
Mietin saako raskaana käyttää melatoninia tai Ataraxia, sillä nehän väsyttävät ja voisi ajatellan niistä olevan apua? Onko kullakaan kokemusta ja jos niin minkälaisia?
Olen pian umpikujassa asian suhteen, sillä olen kohta 40v. ja haluan lapsia.. Mies vain ei ole niitä tahtonut, mutta alkaisi vihdoin olla valmis isyyteen. Tapasin mieheni olessani 16v. ja kuumeillut siitä asti vauvoista!
Raskaana en ole, mutta toivon, että mies vihdoin suostuu syksyllä. mitä teen uniongelman kanssa, ehdotuksia?
Tuhansia kiitoksia kaikille vastaajille!: )
T.äidiksi toivova
40V. esikoisesta haaveileva, uneton! Neuvoja odottajilta toivoe
28
313
Vastaukset
- yhä lapseton..yhyy!!
ap tarkennus kirjoitusvirheeseeni, siis ryhmän tuella
- eerik pliisteen
mitäpä jos keskustelisit lääkärisi kanssa.. on näet aika napakka unilääkearsenaali sulla; noitten rustaaminen on tasan hoitavan lääkärin, ei suomikaksnelosen muka-tohtoreitten juttu.
Mitä taasen tulee lapsihaaveisiin, vähän erikoista, että mieheltä on vienyt reilu parikymmentä vuotta kypsytellä ajatusta isyydestä ja sinä saman ajan olet odotellut. Ei millään pahalla, mutta monesti tuollaiset miehet kypsyvät isyyteensä vasta sitten kun pitkäaikainen kumppani on jo liian vanha ensisynnyttäjäksi; vaihtavat vauhdissa nuorempaan ja toteuttavat pika pikaa haaveensa väittäen halunneensa aina isäksi. Eli.. olisikohan tuo vauvahaave, jos kerta 16vuotisesta olet kuumeillut, muttet saanut vastakaikua mieheltä, prosessoitava pois mielestä. En minä tiedä, mutta en hirmu positiivisesti osaa ajatella.- eerik pliisteen
Tämäkään ajatus ei ole mikään pyrkimystäsi mukaileva, mutta oletko koskaan noitten vuosien aikana oikein vakavasti pistänyt vastakkain omaa haavetta lapsesta ja parisuhdetta. Jotenkin uskomatonta, että kukaan ilman kipuilua voisi vain odottaa mieheltä lupaa raskautua pari vuosikymmentä, ja olla edelleen samassa tilanteessa: josko mies syksyllä suostuisi.. Hieman yksinkertaiselta ja herkkäuskoiselta kuulostaa.. Miten miehesi on asian sinulle esittänyt?
Mitä luulet, millaiseen lopputulokseen suhteenne olisi tullut, missä jamassa se nyt olisi, jos olisit jo nuorempana, esim. alle kolmekymppisenä aivan vakaasti tahtonut sellaisen parisuhteen, jossa mieskin haluaa lapsia, etkä vain sinä yksin. Sinä ne eepillerit ilmeisesti napsit.. miten kykenit uskomaan tulevaisuuteen?
Parhaimmassa tapauksessa unettomuutesi hoituu, jos saat näihin kysymyksiin annettua ihan rehellisen vastauksen. Jos et tänne palstalle, niin ainakin itsellesi. - Alkuperäinen 40vee..
eerik pliisteen kirjoitti:
Tämäkään ajatus ei ole mikään pyrkimystäsi mukaileva, mutta oletko koskaan noitten vuosien aikana oikein vakavasti pistänyt vastakkain omaa haavetta lapsesta ja parisuhdetta. Jotenkin uskomatonta, että kukaan ilman kipuilua voisi vain odottaa mieheltä lupaa raskautua pari vuosikymmentä, ja olla edelleen samassa tilanteessa: josko mies syksyllä suostuisi.. Hieman yksinkertaiselta ja herkkäuskoiselta kuulostaa.. Miten miehesi on asian sinulle esittänyt?
Mitä luulet, millaiseen lopputulokseen suhteenne olisi tullut, missä jamassa se nyt olisi, jos olisit jo nuorempana, esim. alle kolmekymppisenä aivan vakaasti tahtonut sellaisen parisuhteen, jossa mieskin haluaa lapsia, etkä vain sinä yksin. Sinä ne eepillerit ilmeisesti napsit.. miten kykenit uskomaan tulevaisuuteen?
Parhaimmassa tapauksessa unettomuutesi hoituu, jos saat näihin kysymyksiin annettua ihan rehellisen vastauksen. Jos et tänne palstalle, niin ainakin itsellesi.Hei,
TOKI olen useiden vuosien aikana vauva-asiasta puhunut ja välilä sanonut, että SEKOON kohta, ellei vauva-asiasta pystytä sopimaan ja puhumaan.
Siis aivan suhteemme alussa REILUT yli 20vuotta sitten mies sanoi, että pitää kovasti lapsista. Rakastuin tähän hurmaavaan mieheen ja olin varma, että lapsia hankitaan, kun koulut on käyty ja jokunen vuosi on ensin tehty töitä. Aivan alusta asti mies kyllä sanoi ns. MOTTONSA: että lapset eivät hanki lapsia, joka tarkoittaa siis, että hän ei ole valmis liian nuorena isäksi.
Tuolloin nuorena tyttösenä en todellakaan osannut kuvitella, mitä tuo lause käytänössä tarkoittaa?! Sanoin, tottakai maltan odottaa, eihän sillä niin hoppu ole, olenhan tässä vasta 16v. Nyt hän on reilusti yli 40 ja vihdoin sanonut olevansa valmis isäksi ( = ainakin sanonut, tosin varma en ole!).
Ollessani 30v. minulla oli VALTAVA VAUVAKUUME, ja olin todella vihainen, kun hänestä olin VAIN aivan liian nuori hankkimaan lapsia. Lopulta tyydyin tilanteeseen, ( ehkä hän puhui minut ympäri), sillä kummankin urat oli pahasti kesken, ja juuri hankittu talo oli maksamatta. Hän totesi, että molempien on parempi raataa niska limassa, niin saadaan maksettua lainat pois. Jos tähän tilanteeseen kuvittelisi nyt mukaan rääkyvä lapsi,
kaikki asiat menisi varmasti pieleen.
Lapsilla ei ollut hänestä kiire muutoinkaan ollessani 30v., sillä hän oli
kuulemma nähnyt Tv-dokumentin, jossa kerrottiin, että mitä "vanhempana" lapsia hankkii, sitä iäkkäämmäksi saattaa elää. Ajattelin, ehkä hän on oikeassa ja kätkin itseeni koko vauvakuumeen.
Nyt minulla ei saisi olla mitään unilääkeongelmia. Siksi pyydän apua, mitenkä siinä onnistua? Olen joutunut kierteeseen, johtuen vaativista duuneista, jotta talolaina saadaan maksettua. Olen myös saanut muutaman kerran potkut, ja saanut tilanteeseen rauhoittavaa Oxamin, sekä mm. isäni vuoden takaisen kuoleman jälkeen, ja sen jälkeen tulleiden potkujen jälkeen joutunut käyttämään näitä lääkkeitä.
Tuntuu, että lääkeongelmien kehittymiseen on vaikuttanut myös mies, sillä hän ei ymmärrä, kun yritän puhua lapsiasiasta, hän luulee, että syytän häntä, vaikka hän on tehnyt parhaansa, jotta meillä on talo ja autot, eikä tarvitse käydä sossun luukulla. Väkisinkin on "pänninyt" se, etten saanu puhuttua vauva-asiasta miehen kanssa, ja se että hän on pitänyt asiaa ilmassa!
Olessani 35v. hän totesi, että viihtyisi vallan mainiosta ilman lapsiakin, eivätkä kaikki niitä edes hanki. Tuntui, kuin minun mielipiteelläni ei olisi mitään merkitystä. Mies on muuten ihana, mutta hänen omapäisyytensä on omaa luokkaansa! Hän sanoo, että mitään, mikä tuntuu hänestä pakottamiselta, hän havaitsee sen heti, eikä tule suostumaan, mikäli johonkin pakotetaan.
Siis vauva-asioista emme vieläkään oikein onnistu puhumaan, sillä hän sanoo, etteivät miehet puhu niistä ja livahtaa paikaltaan tai laittaa kuulokkeet korville, koska on ns. harrastelijamuusikko. Päälle tokaisee, onhan tästä asiasta jo puhuttu! (= ja, kun minun mielestäni ei ole asiasta puhuttu mitään, mutta hänelle riittää se määrä puhetta, että on ääneen sanonut sopii hankkia vauva, kun olen päässyt irti unilääkkeistä.)
Ps. En uskoisi itsekään, että joku voi YLI 20vuotta odottaa, ellei näin olisi käynyt itselleni... ja vielä tietysti toivon, että lapsen saisimme.
Jotain ajatuksia? - kslkjej
Alkuperäinen 40vee.. kirjoitti:
Hei,
TOKI olen useiden vuosien aikana vauva-asiasta puhunut ja välilä sanonut, että SEKOON kohta, ellei vauva-asiasta pystytä sopimaan ja puhumaan.
Siis aivan suhteemme alussa REILUT yli 20vuotta sitten mies sanoi, että pitää kovasti lapsista. Rakastuin tähän hurmaavaan mieheen ja olin varma, että lapsia hankitaan, kun koulut on käyty ja jokunen vuosi on ensin tehty töitä. Aivan alusta asti mies kyllä sanoi ns. MOTTONSA: että lapset eivät hanki lapsia, joka tarkoittaa siis, että hän ei ole valmis liian nuorena isäksi.
Tuolloin nuorena tyttösenä en todellakaan osannut kuvitella, mitä tuo lause käytänössä tarkoittaa?! Sanoin, tottakai maltan odottaa, eihän sillä niin hoppu ole, olenhan tässä vasta 16v. Nyt hän on reilusti yli 40 ja vihdoin sanonut olevansa valmis isäksi ( = ainakin sanonut, tosin varma en ole!).
Ollessani 30v. minulla oli VALTAVA VAUVAKUUME, ja olin todella vihainen, kun hänestä olin VAIN aivan liian nuori hankkimaan lapsia. Lopulta tyydyin tilanteeseen, ( ehkä hän puhui minut ympäri), sillä kummankin urat oli pahasti kesken, ja juuri hankittu talo oli maksamatta. Hän totesi, että molempien on parempi raataa niska limassa, niin saadaan maksettua lainat pois. Jos tähän tilanteeseen kuvittelisi nyt mukaan rääkyvä lapsi,
kaikki asiat menisi varmasti pieleen.
Lapsilla ei ollut hänestä kiire muutoinkaan ollessani 30v., sillä hän oli
kuulemma nähnyt Tv-dokumentin, jossa kerrottiin, että mitä "vanhempana" lapsia hankkii, sitä iäkkäämmäksi saattaa elää. Ajattelin, ehkä hän on oikeassa ja kätkin itseeni koko vauvakuumeen.
Nyt minulla ei saisi olla mitään unilääkeongelmia. Siksi pyydän apua, mitenkä siinä onnistua? Olen joutunut kierteeseen, johtuen vaativista duuneista, jotta talolaina saadaan maksettua. Olen myös saanut muutaman kerran potkut, ja saanut tilanteeseen rauhoittavaa Oxamin, sekä mm. isäni vuoden takaisen kuoleman jälkeen, ja sen jälkeen tulleiden potkujen jälkeen joutunut käyttämään näitä lääkkeitä.
Tuntuu, että lääkeongelmien kehittymiseen on vaikuttanut myös mies, sillä hän ei ymmärrä, kun yritän puhua lapsiasiasta, hän luulee, että syytän häntä, vaikka hän on tehnyt parhaansa, jotta meillä on talo ja autot, eikä tarvitse käydä sossun luukulla. Väkisinkin on "pänninyt" se, etten saanu puhuttua vauva-asiasta miehen kanssa, ja se että hän on pitänyt asiaa ilmassa!
Olessani 35v. hän totesi, että viihtyisi vallan mainiosta ilman lapsiakin, eivätkä kaikki niitä edes hanki. Tuntui, kuin minun mielipiteelläni ei olisi mitään merkitystä. Mies on muuten ihana, mutta hänen omapäisyytensä on omaa luokkaansa! Hän sanoo, että mitään, mikä tuntuu hänestä pakottamiselta, hän havaitsee sen heti, eikä tule suostumaan, mikäli johonkin pakotetaan.
Siis vauva-asioista emme vieläkään oikein onnistu puhumaan, sillä hän sanoo, etteivät miehet puhu niistä ja livahtaa paikaltaan tai laittaa kuulokkeet korville, koska on ns. harrastelijamuusikko. Päälle tokaisee, onhan tästä asiasta jo puhuttu! (= ja, kun minun mielestäni ei ole asiasta puhuttu mitään, mutta hänelle riittää se määrä puhetta, että on ääneen sanonut sopii hankkia vauva, kun olen päässyt irti unilääkkeistä.)
Ps. En uskoisi itsekään, että joku voi YLI 20vuotta odottaa, ellei näin olisi käynyt itselleni... ja vielä tietysti toivon, että lapsen saisimme.
Jotain ajatuksia?Miten ajattelit sitten jaksaa, jos saisit lapsen. Entä jos lapsi ei täytäkään niitä standardeja ja toiveita joita olet sille asettanut. Tuleekin sairas lapsi tai muuten vaan itkuinen joka uuvuttaisi nuoremmatkin vanhemmat. Mahtaisiko miehestäsi siinä tilanteessa olla apua vai tulisiko peräti ero?
Aina kun luotte päässänne niitä vaaleanpunaisia pilvilinnoja, niin muistakaa elämän realiteetit. Se vauvaperheen arki ei ole läheskään aina mitään onnea ja auvoa vaan rankkaa työtä. - eerik pliisteen
Alkuperäinen 40vee.. kirjoitti:
Hei,
TOKI olen useiden vuosien aikana vauva-asiasta puhunut ja välilä sanonut, että SEKOON kohta, ellei vauva-asiasta pystytä sopimaan ja puhumaan.
Siis aivan suhteemme alussa REILUT yli 20vuotta sitten mies sanoi, että pitää kovasti lapsista. Rakastuin tähän hurmaavaan mieheen ja olin varma, että lapsia hankitaan, kun koulut on käyty ja jokunen vuosi on ensin tehty töitä. Aivan alusta asti mies kyllä sanoi ns. MOTTONSA: että lapset eivät hanki lapsia, joka tarkoittaa siis, että hän ei ole valmis liian nuorena isäksi.
Tuolloin nuorena tyttösenä en todellakaan osannut kuvitella, mitä tuo lause käytänössä tarkoittaa?! Sanoin, tottakai maltan odottaa, eihän sillä niin hoppu ole, olenhan tässä vasta 16v. Nyt hän on reilusti yli 40 ja vihdoin sanonut olevansa valmis isäksi ( = ainakin sanonut, tosin varma en ole!).
Ollessani 30v. minulla oli VALTAVA VAUVAKUUME, ja olin todella vihainen, kun hänestä olin VAIN aivan liian nuori hankkimaan lapsia. Lopulta tyydyin tilanteeseen, ( ehkä hän puhui minut ympäri), sillä kummankin urat oli pahasti kesken, ja juuri hankittu talo oli maksamatta. Hän totesi, että molempien on parempi raataa niska limassa, niin saadaan maksettua lainat pois. Jos tähän tilanteeseen kuvittelisi nyt mukaan rääkyvä lapsi,
kaikki asiat menisi varmasti pieleen.
Lapsilla ei ollut hänestä kiire muutoinkaan ollessani 30v., sillä hän oli
kuulemma nähnyt Tv-dokumentin, jossa kerrottiin, että mitä "vanhempana" lapsia hankkii, sitä iäkkäämmäksi saattaa elää. Ajattelin, ehkä hän on oikeassa ja kätkin itseeni koko vauvakuumeen.
Nyt minulla ei saisi olla mitään unilääkeongelmia. Siksi pyydän apua, mitenkä siinä onnistua? Olen joutunut kierteeseen, johtuen vaativista duuneista, jotta talolaina saadaan maksettua. Olen myös saanut muutaman kerran potkut, ja saanut tilanteeseen rauhoittavaa Oxamin, sekä mm. isäni vuoden takaisen kuoleman jälkeen, ja sen jälkeen tulleiden potkujen jälkeen joutunut käyttämään näitä lääkkeitä.
Tuntuu, että lääkeongelmien kehittymiseen on vaikuttanut myös mies, sillä hän ei ymmärrä, kun yritän puhua lapsiasiasta, hän luulee, että syytän häntä, vaikka hän on tehnyt parhaansa, jotta meillä on talo ja autot, eikä tarvitse käydä sossun luukulla. Väkisinkin on "pänninyt" se, etten saanu puhuttua vauva-asiasta miehen kanssa, ja se että hän on pitänyt asiaa ilmassa!
Olessani 35v. hän totesi, että viihtyisi vallan mainiosta ilman lapsiakin, eivätkä kaikki niitä edes hanki. Tuntui, kuin minun mielipiteelläni ei olisi mitään merkitystä. Mies on muuten ihana, mutta hänen omapäisyytensä on omaa luokkaansa! Hän sanoo, että mitään, mikä tuntuu hänestä pakottamiselta, hän havaitsee sen heti, eikä tule suostumaan, mikäli johonkin pakotetaan.
Siis vauva-asioista emme vieläkään oikein onnistu puhumaan, sillä hän sanoo, etteivät miehet puhu niistä ja livahtaa paikaltaan tai laittaa kuulokkeet korville, koska on ns. harrastelijamuusikko. Päälle tokaisee, onhan tästä asiasta jo puhuttu! (= ja, kun minun mielestäni ei ole asiasta puhuttu mitään, mutta hänelle riittää se määrä puhetta, että on ääneen sanonut sopii hankkia vauva, kun olen päässyt irti unilääkkeistä.)
Ps. En uskoisi itsekään, että joku voi YLI 20vuotta odottaa, ellei näin olisi käynyt itselleni... ja vielä tietysti toivon, että lapsen saisimme.
Jotain ajatuksia?Kiitos pitkästä vastauksestasi. Tulin surulliseksi puolestasi; olet hyvä esimerkki siitä, miten tehdään valintoja, uskomatta, että elämä juoksee eteenpäin. Joskus kyse on once-in-life-time - tapauksista, jotka eivät enää koskaan uusiudu samanlaisina. Joskus tuntuu olevan aikaa puntaroida ja ehkä muuttaa asioiden kulkua, mutta oikeasti se kaikki mikä on takana on eletty, ulottumattomissa.
En osaa sanoa, miltä minusta tuntuisi herätä liki neljäkymppisenä lapsettomana suhteessa mieheen, joka on ilmiselvästi koko yhdessäolon ajan pitänyt itseään minua kykeneväisempänä arvioimaan omaa tilaani. Miestä, joka on kyllä voinut elää kanssani, mutta kuitenkin torjuen ja unohtaen minun suuren haaveeni.
Luulen, ettei tilannetta korjaisi velaton omakotitalo, ei hurjan hieno ura työmarkkinoilla. Ehkä näkisin riipaisevan selvästi, että minua ei ole oikeasti kuultu eikä otettu huomioon. Ehkä näkisin, että olen ollut osa ulkopuolisia varten rakennetusta maailmasta, joka ei ole kunniottanut ihmisen ehkä perimmäistä tarvetta, tahtoa ja halua antaa elämä omalle lapselle. Luulen, että minä olisin hyvin hyvin pettynyt mieheen, kaikesta maallisesta huolimatta.
Unilääkkeistä en juurikaan tiedä, en ole koskaan käyttänyt, mutta se, että isäsi on kuollut vuosi sitten, ja työsi on vaativaa, olet lääkekoukussa.. Aika hurja juttu; kokonaisuus paljastuu, kun vielä lisäät tämän lapsiasian pettymysten ja listalle ja katselet uudemman kerran: olet joutunut hyväksymään liialliset vaatimukset osaksi omaa totuuttasi; työssä pitää näyttää jotain pintaa, ehkä sinun piti jättää isäsi sureminen kesken, kun piti olla taas tehokkaana ruodussa. Lapsiasiaa olet kantanut teini-ikäisestä saakka.
JOtenkin tuntuu, että teidän ongelmat on niin syvällä, huomaamattomaksi kätketyt, että ennen kuin olet lääkärin valvonnassa selvinnyt lääkekoukusta ja sen puoleen valmis raskautumaan, aika on voinut valua tiimalasista todella olemattomiin. - Alkup.40vee lapseton
eerik pliisteen kirjoitti:
Kiitos pitkästä vastauksestasi. Tulin surulliseksi puolestasi; olet hyvä esimerkki siitä, miten tehdään valintoja, uskomatta, että elämä juoksee eteenpäin. Joskus kyse on once-in-life-time - tapauksista, jotka eivät enää koskaan uusiudu samanlaisina. Joskus tuntuu olevan aikaa puntaroida ja ehkä muuttaa asioiden kulkua, mutta oikeasti se kaikki mikä on takana on eletty, ulottumattomissa.
En osaa sanoa, miltä minusta tuntuisi herätä liki neljäkymppisenä lapsettomana suhteessa mieheen, joka on ilmiselvästi koko yhdessäolon ajan pitänyt itseään minua kykeneväisempänä arvioimaan omaa tilaani. Miestä, joka on kyllä voinut elää kanssani, mutta kuitenkin torjuen ja unohtaen minun suuren haaveeni.
Luulen, ettei tilannetta korjaisi velaton omakotitalo, ei hurjan hieno ura työmarkkinoilla. Ehkä näkisin riipaisevan selvästi, että minua ei ole oikeasti kuultu eikä otettu huomioon. Ehkä näkisin, että olen ollut osa ulkopuolisia varten rakennetusta maailmasta, joka ei ole kunniottanut ihmisen ehkä perimmäistä tarvetta, tahtoa ja halua antaa elämä omalle lapselle. Luulen, että minä olisin hyvin hyvin pettynyt mieheen, kaikesta maallisesta huolimatta.
Unilääkkeistä en juurikaan tiedä, en ole koskaan käyttänyt, mutta se, että isäsi on kuollut vuosi sitten, ja työsi on vaativaa, olet lääkekoukussa.. Aika hurja juttu; kokonaisuus paljastuu, kun vielä lisäät tämän lapsiasian pettymysten ja listalle ja katselet uudemman kerran: olet joutunut hyväksymään liialliset vaatimukset osaksi omaa totuuttasi; työssä pitää näyttää jotain pintaa, ehkä sinun piti jättää isäsi sureminen kesken, kun piti olla taas tehokkaana ruodussa. Lapsiasiaa olet kantanut teini-ikäisestä saakka.
JOtenkin tuntuu, että teidän ongelmat on niin syvällä, huomaamattomaksi kätketyt, että ennen kuin olet lääkärin valvonnassa selvinnyt lääkekoukusta ja sen puoleen valmis raskautumaan, aika on voinut valua tiimalasista todella olemattomiin.Hei! Olen kaiken aikaa sanonut miehelleni, että olen haaveilut lapsista ja omasta perheestä jo hyvin nuoresta saakka, silti ääneen sanomani lause ei tunnu hetkauttavan häntä koskaan. Hän vain hymähtelee... kyllä se yksi lapsi mahdollisesti vielä meille tulee.
Saa nähdä miten tässä käy! Vieraisiinkaan en halua mennä, vaikka moni olisi niin jo tehnyt.
Kiitos kirjoituksistasi ja näkökulmista, joita toit esiin!
Sait esiin sellaisia ajatuksia, joita en itse ehkä edes osannut ajatella missään elämän vaiheessa.. ja tässä sitä ollaan. HYVÄÄ KESÄÄ! :)
- 32+2
Ei saa käyttää melatoniinia eikä Imovanea raskauden aikana, satunnaisesti Ataraxia ja Oxaminia saa käyttää.
Täältä infoa, soita tänne:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,3437
Lääkitys räätälöidään _aina_ jo ennen raskautta.
Mitä tulee raskauteen muutoin, faktahan on että iän myötä sekä raskautumisen mahdollisuus pienenee ja riskit suurenee..... - Raskaus väsyttää.
Raskaus väsyttää (etenkin aluksi) niin valtavasti, että työn ääreen meinaa istualteenkin nukahtaa... Voi olla, että luonto auttaa sinua nukkumaan.
- Alkup. 40v. lapseton
Kiitos tiedosta! :) Tämä helpottI..
HYVÄÄ KESÄÄ! :)
- vain haaveilua katso
Jos mies ei halua, ei kannata raskautua ja ikääkin sulla jo on
- Alkuperäinen 40vee..
En käytä pillereitä ja mies ei suostu ilman kumia. Mies on hankala, koska ei puhu vauva-asiasta, vaan sanoo, etteivät miehet puhu vauvoista. En usko, että on yleinen piirre miehissä..
Hän tokaisi yksipäivä kiukuspäissään, että haluaa lapsen ja tekee lapsen sitten jonkun muun kanssa, ellen pääse irti unilääkkeistä...
Samaan hengenvetoon pokkana väitti, että meille olisi tullut viimeisen viiden vuoden aikana jo lapsi, ellen käyttäisi unilääkkeitä. Sanoin, ettei ole mahdollista, koska et ole missään vaiheessa sanonut olevasi innostunut lapsesta, vaikka siitä yritän aina puhua.
Aiemmin keväällä pääsin irti Imovanesta ( tosin käytin silti oxamin). Sanoin miehelleni, että nyt en käytä enää Imovanea ja voimme harjoitella lapsentekoa. Silti hän vaati kumia, koska sanoi, ettei voi asettaa lasta altiiksi, koska käyttää itse Imovanea ja sitä voi olla hänen spermassaan.
Siinä meni se mahdollisuus ja ratkesin takaisin masennuksissani käyttämään Imovanea nukkuakseni.
Tarkistin lääkäriltä miehen asian, joka vahvisti, ettei vaikuta syntyvään lapseen, jos mies käyttää unilääkettä. Vaikea sanoa, miksei mies suostunut, vaikken käyttänyt unilääkettä, jokin oli esteenä, ehkä hän ei vielä ollut valmis loppupeleissä kuitenkaan. Asia on kuulemma hänelle todella SUURI JA VAKAVA asia ja siksi lapsia ei tehdä ilman pitkäaikaista harkintaa ja punnintaa. Hän ei tee niitä niin, kuin monet miehet.. tekevät ja jättävät kustantamatta/ huoltamatta.
Siis yritän uskoa mieheeni, että hänen puheensa on totta, ja että hän tosiaan pitää vauva-asiaa niin vakavana ja suurena asiana, ja että hän haluaa kanssani lapsia, eikä vain vedätä muijaa/ vaihda, sitten kun naisen biologinen ikä on ohi.
Se mikä asiaani tukee on se, että olen viimeaikoina kuntoillut ja syönyt terveellisesti, muutoinkin hoikkana tyttönä, olen laihtunut lisää. Mies on välillä sanonut, mistä noin nätin tytön on aikoinaan löytänytkään ja pussaa kovasti. Siten en osaa uskoa, että tämä mies olisi luonteeltaan "hyväksikäyttäjä".. tai sitten olen liian kiltti.
MUTTA PULINAT POIS, JA ASIAAN: Eli olen lopettamassa unilääkkeitä, vähennän vähitellen ja viimeyönäkin valvoin yli aamu 04... yritin ottaa melatoniinia, valeriaanaa, magnesiumia, B-vitamiinia.. Sitten nukuin jotain koiran unta. Lisäksi olen varannut ammalaisen avuksi uniongelmiini elokuulle.
HYVÄÄ ODOTUSTA KAIKILLE! :) - Alkup. 40v. lapseton
Hei!
Haluan lapsen. Mieluummin lapsia ( monikossa! ).
Olen toivonut lasta koko pienen ikäni.
En käytä pillereitä; mies ei suostu ilman kumia. Me ollaan eletty yhdessä pitkälti yli 20vuotta ja taival on ollut suht. onnellinen.
Kerran hän tokaisi suutuspäissään, että haluaa lapsen ja tekee lapsen sitten jonkun muun kanssa, ellen pääse irti unilääkkeistä... Samaan hengenvetoon väitti, että meille olisi tullut viimeisen 5 vuoden aikana jo lapsi, ellen käyttäisi unilääkkeitä. Sanoin, ettei ole mahdollista, koska et ole missään vaiheessa sanonut olevasi innostunut lapsesta, vaikka olen siitä yrittänyt aina puhua, vuosikymmen kaupalla.
Se oli jokin tekosyy...
Siis mies haluaa vihdoin lapsen( lapsia), mutta pitää asiaa niin suurena asiana, että KYNNYS on hänelle kovin korkea. Kyseessä on mies, joka on hyvin - ellei PAREMMIN SANOTTUNA EXTA ERITTÄIN vastuuntuntoinen tyyppi!
Miten saan miehen olon turvalliseksi ja varmaksi, ettei hän pelkää syntyvää lasta? Mitä sanoa/ mitenpäin olla.. ?? Tästä esimerkki, kun ollaan saatu pitää sukulaisten vastasyntyneitä tai alle 6kk ikäisiä sylissä, mieheni EI USKALLA koskea lapseen. Sanoo aina, liian pieni, en osaa hoitaa sitä, enkä uskalla ottaa syliin.
Olen neuvoja vailla tuollaisen miehen kanssa.
Hyvää kesää Teille! :)
- 1+1
Menkää parisuhdeterapiaan. Mies ei selvästikään ole _vieläkään_ valmis isäksi ja kuten tuolla todettiin, sinulla alkaa tulla ikä vastaan. Taitaa miehellä syyt lapsettomana pysymiseen olla vallan muut kuin se ettei uskalla koskea pieneen lapseen.
Jos jätätte ehkäisyn pois syksyllä niin siitä voi vierähtää vuosikin ennen kuin raskaudut (toki pidempikin aika, mutta tuon vuoden jälkeen edessä on tutkimukset).
Jos ajattelet asioita oikein järjen kanssa niin aika utopistisilta toiveesi tuntuvat, valitettava totuus on se......
"Haluan lapsen. Mieluummin lapsia ( monikossa! ). "
Ei todellakaan millään pahalla, ymmärrän halusi, mutta aika yksinkertaisesti tulee vastaan. Olette olleet 20 v yhdessä, luulisi siinä ajassa jo lapsia aiemmin hankittaneen, et kai kuitenkaan ole 20 vuotta käyttänyt bentzoja, oletan.
Kaikkea hyvää...
ps. mikä tuo ammalaisen hommaaminen uniongelmiin on? Siis näitä äiti amma-juttujako?- Alkup. 40v. lapseton
Sinulle vastaus:
Olen käyttänyt imovanea
Oxamin nyt noin puolivuotta, joka alkoi siitä, kun työsuhde oli vaakalaudalla ja kaiken tuloksena se loppui...
Oxaminista pääsen eroon vähentäen, kerrtoi erikoislääkäri, joten se ei ole ongelma. Ongelma on nukkuminen/ unensaanti..
Ja ammattilainen, josta puhun on alan erikoislääkäri.. ei tässä iässä ole enää varaa leikkiä, en kirjoita siis mitään leikkijuttuja tänne, mikäli ryhdyn yleensä kirjoittamaan jotain julkisesti.
Kiitos samoin, kaikkea hyvää.... - rv.39+1
Alkup. 40v. lapseton kirjoitti:
Sinulle vastaus:
Olen käyttänyt imovanea
Oxamin nyt noin puolivuotta, joka alkoi siitä, kun työsuhde oli vaakalaudalla ja kaiken tuloksena se loppui...
Oxaminista pääsen eroon vähentäen, kerrtoi erikoislääkäri, joten se ei ole ongelma. Ongelma on nukkuminen/ unensaanti..
Ja ammattilainen, josta puhun on alan erikoislääkäri.. ei tässä iässä ole enää varaa leikkiä, en kirjoita siis mitään leikkijuttuja tänne, mikäli ryhdyn yleensä kirjoittamaan jotain julkisesti.
Kiitos samoin, kaikkea hyvää...."Lisäksi olen varannut ammalaisen avuksi uniongelmiini elokuulle."
Minäkin käsitin asian väärin näp.virheesi takia.
"Olen käyttänyt imovanea" Miten kauan? Tuon 20 vuottako? (uskomatonta jos neurologi on kirjoittanut lyhytaikaiseen käyt.tarkoitettua lääkettä noin pitkään).
Imovane vaikuttaa tismalleen samoihin reseptoreihin aivoissa kuin bentzot, aivan tismalleen samalla tavoin.
Kuten joku tuolla totesikin, ei millään pahalla mutta kuulostaa aika mahdottomalta yhtälöltä koko juttu. Raskautuminen nelikymppisenä ei tosiaan enää käy samalla tavalla kuin vaikkapa kymmenen vuotta nuorempana.
Suhteenne ei vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla.
Mutta, kukin toimii parhaaksi katsomallaan tavalla omalla kohdallaan, sinuna miettisin asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Mies ei tosiaan taida olla valmis isäksi missään vaiheessa jos ei aiemmin ole ollut, 20 v on pitkä aika.
Hyvää kesän jatkoa!
ps. asiallinen kirjoitus (toki muitakin niitä on ketjussa) tuo 5yzewy:n. Kiteytetty hyvin olennaiset asiat. - Alkup. 40v. lapseton
rv.39+1 kirjoitti:
"Lisäksi olen varannut ammalaisen avuksi uniongelmiini elokuulle."
Minäkin käsitin asian väärin näp.virheesi takia.
"Olen käyttänyt imovanea" Miten kauan? Tuon 20 vuottako? (uskomatonta jos neurologi on kirjoittanut lyhytaikaiseen käyt.tarkoitettua lääkettä noin pitkään).
Imovane vaikuttaa tismalleen samoihin reseptoreihin aivoissa kuin bentzot, aivan tismalleen samalla tavoin.
Kuten joku tuolla totesikin, ei millään pahalla mutta kuulostaa aika mahdottomalta yhtälöltä koko juttu. Raskautuminen nelikymppisenä ei tosiaan enää käy samalla tavalla kuin vaikkapa kymmenen vuotta nuorempana.
Suhteenne ei vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla.
Mutta, kukin toimii parhaaksi katsomallaan tavalla omalla kohdallaan, sinuna miettisin asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Mies ei tosiaan taida olla valmis isäksi missään vaiheessa jos ei aiemmin ole ollut, 20 v on pitkä aika.
Hyvää kesän jatkoa!
ps. asiallinen kirjoitus (toki muitakin niitä on ketjussa) tuo 5yzewy:n. Kiteytetty hyvin olennaiset asiat.Hei, anteeksi tuo näpp. virhe kiireessä.
Kiitos vastauksesta!
Imovanea n. 10vuotta tiukkaan uratyöputkeen! En tiedä mikä tarkalleen vaikuttaa miten, joten olen "hiukan pihalla" näistä asioista, koska lääkäri ei koskaan ole kertonut mitään. Mulle on aina sanottu, että kirjoittavat unilääkettä, koska oon työhön SATSAAVA henkilö. Työhön panostus menee aina kaiken edelle!!! Koskaan ei ole mainittu unilääkkeiden lyhytaikaisesta käytöstä, vaan siitä, että työhön ja työnantajaan panostaminen kannattaa, siksi nukkumisasia on mennyt etusijalle.
Nyt itse yllätyin, sillä nukuin ilman unilääkettä. En havainnut mitään vieroitusoireita edes, vaan nukuin! Heräsi ajatus, onko unilääkkeiden määrääminen niin tarpeellista!? Jyllääkö markkinat?! Jospa lääkärit selvittäisi, mikä potilasta vaivaa ja rohkaisisi, niin sehän olisi valtavasti eteenpäin..
Se mihin olen itse törmännyt on, että lääkärillä on 10-15min aikaa ja pitää kiireellä kertoa mikä on vaivana. Sitten määrätään vaivaan lääke. Potilasta ei kuunnella, ellei ole särkyä, murtumia tai sydänoireita.
Siis nyt olen jo nukkunut ilman unilääkettä ja aion jatkaa samaa rataa.
Kiitos ja hyvää kesänjatkoa! ;)
- sknvlsk.
Melatoniinin jouduin jättämään raskauden suunnitteluvaiheessa. Mutta silti olen nyt raskaana ollessa nukkunut (ihan loppuraskautta lukuun ottamatta) LOISTAVASTI, vaikka sitä ennen kärsin nukahtamisvaikeuksista 13-vuotiaasta lähtien.
Mut joo, tohtorin juttusille.- Alkup. 40v. lapseton
KIITOS TIEDOSTA!
HYVÄÄ JATKOA! :)
- 5yzewy
otathan huomioon että tuon ikäisenä on jo suurentuneet riskit saada vammainen lapsi.jos yleensä raskaudut, iässäsi voi olla vaikeaa. äidilläni alkoi vaihdevuodet tuossa iässä!
Lisäksi omassa 3 raskaudessani olen kärsinyt todella kovasti unettomuudesta, muuten ei uniongelmaa ole enkä ole koskaan unilääkkeitä käyttänyt. nytkin puolessa välin raskautta,kukun kaikki yöt hereillä ja nukun vain muutamia tunteja! siinä sitten koettaa päivällä jaksaa..
myös vauva-ajan unet jäävät vähiin, kun vauva valvottaa. siinä saa isäkin olla sitoutunut vauvaan ja hoitaa töitten jälkeen vauvaa silläaikaa, kun äiti koettaa yön univelkaa jossain välissä koettaa paikata.
mietin vaan, miten jaksat ilman lääkkeitä kun hormonit ja mahd. raskausvaivat, ja myöhemmin lapsi pitävät sinut unettomana, kun tuossa iässä raskauskin on yleensä fyysisesti raskasta. kyllä itsekin huomaan eron, millainen oli raskaus 20 vuotiaana, ja nyt 30 vuotiaana :/
mieti, kestääkö suhteenne ja mielenterveytesi todella lasta. Kun kuulostaa ulkopuolisen korviin ainakin aika mahdottoman hankalalta jutulta.- Alkup. 40v. lapseton
Hei, kiitos vastauksesta.
En usko vammaisen lapsen saantiin, tottakai riski on olemassa. Miten nykyään seulotaanko sikiöitä miten tarkasti raskauden alkuvaiheessa?
Kyllä parisuhde lapsen kestää, koska on kestänyt ilman lastakin.. Niinhän monet sanovat, ettei suhde olisi kestänyt ilman lapsia. Lapsista molemmat pitää, tästä ongelmasta huolimatta.
Hyvin positiivista on täällä palstalla on se, että täältä saa näkökulmia ja vastauksia vierailta ihmisiltä. Esim. sain paljon ajateltavaa herralta nim. eerik pliisteen ja sen myötä olen jo nukkunut ilman unilääkkeitä. Lukekaa ihmeessä hänen kirjoituksiansa, niissä on ajatusta.
Hyvää kesänjatkoa! :) - äiti kahdelle.
Alkup. 40v. lapseton kirjoitti:
Hei, kiitos vastauksesta.
En usko vammaisen lapsen saantiin, tottakai riski on olemassa. Miten nykyään seulotaanko sikiöitä miten tarkasti raskauden alkuvaiheessa?
Kyllä parisuhde lapsen kestää, koska on kestänyt ilman lastakin.. Niinhän monet sanovat, ettei suhde olisi kestänyt ilman lapsia. Lapsista molemmat pitää, tästä ongelmasta huolimatta.
Hyvin positiivista on täällä palstalla on se, että täältä saa näkökulmia ja vastauksia vierailta ihmisiltä. Esim. sain paljon ajateltavaa herralta nim. eerik pliisteen ja sen myötä olen jo nukkunut ilman unilääkkeitä. Lukekaa ihmeessä hänen kirjoituksiansa, niissä on ajatusta.
Hyvää kesänjatkoa! :)"En usko vammaisen lapsen saantiin, tottakai riski on olemassa. Miten nykyään seulotaanko sikiöitä miten tarkasti raskauden alkuvaiheessa?"
Moni vamma tulee esille vasta lapsen synnyttyä, osa vasta kun lähestytään kouluikää. Siis neurologinen "vamma"/taipumus. Toki moni fyysinenkin. - ei kukaan haluaisi.
Alkup. 40v. lapseton kirjoitti:
Hei, kiitos vastauksesta.
En usko vammaisen lapsen saantiin, tottakai riski on olemassa. Miten nykyään seulotaanko sikiöitä miten tarkasti raskauden alkuvaiheessa?
Kyllä parisuhde lapsen kestää, koska on kestänyt ilman lastakin.. Niinhän monet sanovat, ettei suhde olisi kestänyt ilman lapsia. Lapsista molemmat pitää, tästä ongelmasta huolimatta.
Hyvin positiivista on täällä palstalla on se, että täältä saa näkökulmia ja vastauksia vierailta ihmisiltä. Esim. sain paljon ajateltavaa herralta nim. eerik pliisteen ja sen myötä olen jo nukkunut ilman unilääkkeitä. Lukekaa ihmeessä hänen kirjoituksiansa, niissä on ajatusta.
Hyvää kesänjatkoa! :)Et usko vammaisen lapsen saantiin?
Se riski on aina olemassa, seulonnoista huolimatta. Selonnat paljastavat vain osan kehityshäiriöistä (ja osin aihettavat virheellisiäkin hälytyksiä), kromosomitutkimus antaa varmaa tietoa, mutta sekin vain tutkituista kromosomipoikkeamista. Selonnoista huolimatta lapsella voi olla jo syntyessään monellaista ongelmaa. Eihän sitä kukaan toivo, mutta se riski ON olemassa ja iän myötä se tunnetusti ja todistetusti kasvaa. Älä pistä asialta päätäsi pensaaseen, se asia on oltava valmis kohtaamaan, jos se eteen tulee, jos päätätte lasta yrittää hankkia ja siinä onnistutte. Tämä on niitä asioita, jotka on mietittävä tykönään jo etukäteen, varsinkin tässä iässä.
- eerik pliisteen
Kummallista millaisien totuuksien varassa ihminen tarpoo elämäänsä läpi.
Pitää olla parisuhteessa, pitää saavuttaa sitä ja tätä. Elämän kuuluu olla sellaista ja tällaista. Pitää olla ura, pitää olla maallista mammonaa, pitää olla mitä näyttää; katsoa meitä ihailu silmissään, meillä on paneuduttu kulissien rakentamiseen ja ylläpitoon pontevasti. Me olemme menestyvä moderni perhe, joka on raivannut tiensä tähtiin hinnalla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta.
Voisi olla todella valaisevaa tutustua elämäänne, siihen, miltä se näyttää päältä päin ja verrata siihen, mitä olet kertonut täällä:
pidän sitä pilkahduksena sisäiseen maailmaanne, osana teidän vaiettua totuuttanne,ehkä äärimmäisen pienenä siivuna siitä, mitä te ette missään nimessä halua kellekään näyttää paljastumisen pelossa. On niin paljon helpompi selittää, että liian vaativat tilanteet työelämässä, läheisen kuolema ynnä muut (tavalliseen aikuisen elämään kuuluvat) uuvuttavat vastoinkäymiset on ajaneet tilanteet sellaisiksi, ettei esimerkiksi saa nukuttua ilman kemiallisia aineita.
On helpompi pitää elämän tavallisia vastoinkäymisiä niin ylivoimaisina, kuin luodata omaan sisäiseen maailmaansa, sen täyttymättömiin toiveisiin ja pettymyksiin; omaan huonouteen, siihen, ettei olekaan mikään erikoisuus menestyksen taivaalla, vaan ihan tavallinen ihminen perustarpeineen.
"joutunut pois töistä" "isä kuollut vuosi sitten" Hei, tällaista tapahtuu! Lähimmäiset kuolevat, heitä surraan aikansa ja sitten asian kanssa vaan eletään. Suremattomana ja kohtaamattomana asiat yrittävät saada sen huomion, mikä niille kuuluu. Ne nousevat niin usein ja niin rankkoina, että ne on joskus pakko ottaa esille. Lapsettomuus nelikymppisenä lienee niin painava jarru eteenpäin menolle, että se jos mikä saa miettimään totuuksia, syitä ja seurauksia.
Onko tärkeysjärjestys nyt sama kuin silloin, kun arvotin niitä? Käytännössä esimerkiksi, onko velaton talo niin arvokas asia, että sille pitää uhrata koko se ikä, että ylipäätään voi saada lapsia? Velkahan on ikuista, sitä voi aina ottaa ja tehdä lisää, mutta lapsia! Ketä varten talo on hankittu ja maksettu, jos sen hintana on eurojen lisäksi oma hedelmällinen ikä?
Jokin kirjoituksessasi uneton saa tuntemaan, ettei teidän parisuhde todellakaan ole terveellä pohjalla. Joku siinä, että mies vaatii ja käyttää kondomia noin pitkäaikaisessa suhteessa, että hän selittää ja tietää, on jotain todella loukkaavaa. Luulen, että hän on suhteenne päällepäsmäri, joka kertoo sinulle, mikä sinusta on parasta, mitä sinun pitää tuntea ja ajatella. Kauhistuttavaa ja toisaalta säälittävää, sinulla on paras elämän aika mennyt uskotellessasi, että näin tosiaankin on.
Silmäsi ovat auenneet nyt kun biologinen kello suorastaan hälyyttää viimeisten kierrosten alkaessa olla käsillä.
Kun asiaasi ja tuskaasi miettii, luulen, ettei se lapsen saamisella tule paremmaksi. Tai, jos vielä kurjemmin sanon, ei tuossa parisuhteessa. Sinun ongelmat eivät olekaan pelkästeen sinun ongelmia, vaan heijastaa koko teidän suhteenne tilaa. Sinä vaan ehkä olet se herkempi osapuoli, josta ongelmanne tulee esille. Jäävuoren huippu..
Mies saattaa jättää ottamatta huomioon sen, että hän on omilla typeränoloisilla mielipiteillään (esim: isyys on maailman vakavin asia) saanut sinun mielesi järkkymään ja uskomaan samoja totuuksia, vaikka jossain syvällä itsessäsi olet vaistonnut, ettei välttämättä hänen totuutensa ole yhtä pitävä sinun totuuksiesi kanssa. Omaa totuuttasi olet siirtänyt ja siirrät nukahtamislääkkein. Saat päteä ja olla asiantuntija työssäsi (ja epäonnistunut siinäkin) mutta ihmisenä ja naisena sinut on syrjäytetty ja vähätelty totaalisesti.
Tulee surullinen olo, kun ajattelen, että todellakin joittenkin ihmisten elämä kulkee noin. Kaikella on hintansa. En omista mitään maallista,en omakotitaloa, en hienoa autoa, en mitään, velkaa on paljon, työ ei ole hohdokasta, uraputki ole koskaan osoittanut kohti menestystä. Päinvastoin, se on yhdestä luukusta sisälle, toisesta ulos ja sama uudelleen seuraavassa vuorossa. Mutta.. Olen minä saanut elää, olla vanhempi, nähdä raskauden, syntymän ja kasvun ihmettä, kolmen uuden ihmisen verran. Sitä minä pidän omana suurimpana saavutuksena. - Alkup. Lapseton
Hei! Kiitos ajatuksista.
Sinulla on nerokkuutta ja näkemystä kirjoituksissasi. Tavallaan osaat tulkita kirjoitusta rivien välistä ja nähdä sisään elämääni. Monet lauseesi ovat totta ja sait minut todella ajattelemaan! Kiitos.
Tavallaan olen paennut pelkoja ja ollut liian kiltti päällepäsmäröinninkin suhteen. Sait valettua minuun samalla rohkeutta! Sain jätettyä unilääkkeen pois, en siis ollutkaan siitä riippuvainen, vaikka niin luulin..sillä nukuin yön makeasti ilmankin.
Oli onni tavata kaltaisesi henkilö täällä virtuaalimaailmassa, mahdollisesti pelastit minut viimehetkillä, ennen kuin biologinen kello on tikittänyt loppuun. Vielä on mahdollisuus, siihen mistä olen aina haaveillut ja aion sen toteuttaa!
Kirjoituksissasi annoit paljon ajattelemisen aihetta ja siten miehelle tulee olemaan paljon opiskeltavaa, sillä enää en välitä tyytyä ja olla hiljaa, vaan haluan elää myös itselleni! Mielestäni ansaitsisit perheen lisäksi myös hyvän uran, esim. psykologian parista taikka kirjallisuuden puolelta, sillä kirjoitat miten ajattelet ja olet LOISTAVA tulkitsija!! Kiitos ja lämmintä kesänjatkoa. - ex-insomnia39
Vieroitusoireiden, mahd. vakavienkin sellaisten takia noin pitkäaikaista Imovanen käyttöä ei saa lopetaa kerralla.
Yleislääkärikö sinulle on vuosikausia kirjoittanut noita? Ja ne tosiaan vaikuttavat aivoissa juurikin niihin samoihin reseptoreihin kuin bentsodiaptsepiinit.
Unitutkimuksiin on mahdollisuus jokaisella hakeutua, julkisen kautta se tulee edullisemmaksi, mutta yksityiselle pääsee nopeasti ja varmasti, sillä aina ei ole takuita että julkisella kirjoitetaan kys.tutkimuksiin lähete.
Itse kävin 3 vuotta sitten unitutkimuksissa (kaiken kaikkiaan neurolginpalkkioineen ym maksoi n. 1000 euroa), minulta löytyy elimellinen syy. Suosittelen lämpimästi tutkimuksiin hakeutumista. - ibonp
Kolme ekaa kuukautta kärvistelin unettomuuden kanssa. -Pahan sellaisen! Sen jälkeen loppuraskauden ajan opamox 30 mg ja imovane tarvittaessa. Ja nämä siis ihan äitipolilla aloitettiin kun ensin olin ollut "uniseurannassa" muutamia vuorokausia. En nukahtanut 72 tunnin aikana. Raskaus tavallaan suojasi että kestän unenpuutteetta, mutta valvominen kuormitti elimistöä liikaa ja gynekologit olivat sitä mieltä että hengissä oleva äiti on parempi kuin jo odotusaikana kuollut (jolloin lapsi yleensä kuolee mukana). Sama toistui kolmella lapsella.
Vanhin on 15 v, keskimmäinen 8 ja nuorin 3. -Kaikki vaikuttavat ihan terveiltä ja normaaleilta. - hennah.
olen aina ollut huono nukkumaan... Saatan valvoa keskellä yötä monta tuntia tai en illalla vain saa unta. Joskus olen mennyt töihinkin "samoilla silmillä". En ole kuitenkaan käyttänyt mitään säännöllistä lääkettä (satunnaisesti esim. Opamoxia). Tosin minulla on sairauteen liittyviä lääkkeitä ja monet niistä on unettavia (tai niin ainakin lukee?)
Kuitenkin ollessani raskaana uni maittaa jo liiakin kanssa. Eli minun kohdalla luonto näköjään hoitaa tuon puolen.
Oma mieheni oikeastaan "kypsyi" isyyteen vasta kun esikoinen oli 1-2 vuotias, vaikka lasta hänkin halusi jo pitkään. Meillä esikoinen syntyi vasta 10 vuoden yrittämisen jälkeen...
Toivon teille kaikkea hyvää. Ja eiköhän siihen sinukin uniongelmaan sellainen apu löydy että se ei ole raskauden esteenä:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27717688Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245676- 1232642
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172162Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361795Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111047- 59973
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32941Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45941