Tiedätkö mitä tarkoittaa tunnekylmä? Minä tiedän. Tunnekylmälle tunnekylmä ei merkitse mitään pahaa, tunteelliselle taas se merkitsee tuskaa.
Järki sanoo pysy, sulla on 4 lasta, koti kaikki ok, mies ei juo, ei polta, ei käy baareissa, käy töissä, tekee mitä käsket. Järjen mukaan mulla on täydellinen mies. Eikä siinä mitään, järkeni mukaan, että mies on surkea (joo joo surkea! minä sen tiedän) sängyssä ja tunnekylmä. On ikään kuin narsisti, muttei kuitenkaan. Ei osa vain ottaa muita huomioon ollenkaan, mutta tekee mitä käsket.
Tunteet taas itkevät. Itkevät sitä että minä, romanttinen, huomaavainen, kiltti ja rakastava sekä huolehtivainen olen onneton. Olen yksin (lapset ovat lapsia, ja aikuinen tarvitsee rinnalleen toisen aikuisen voidakseen hyvin). Yksinäinen suhteessa? Meitä on kai monia, ja moni on suu kiinni siitä - sanoo järkeni. Voi hitsi, kun tahdon tuntea itseäni rakastetuksi, halutuksi, ainoaksi. Haluan edes pikuisen romantiikkaa. Haluan seksiä, hyvää sellaista, jossa toinen ottaa toista huomioon eikä kaikkea tarvi selittää jatkuvasti uudelleen ja uudelleen.
Järki sanoo- jos oot niin onneton, mene ja hae tätä mitä kaipaat muualta, salaisesti - moni niin tekee. Tunteet taas itkee - miten voisitkaan tehdä näin toiselle? Ei kukaan ole niin huono että ansatsis hyväksikäyttöä ja pettämistä. Tunteet sanoo jätä tämä mies, ei mikään muutu, te ette vain sovi toisille, järki taas tuomitsee- teillä on lapsia, ei niiden tarvi kärsiä (turhaan selitän ettei nuo lapset kärsi, kärsiihän ne) teidän virheistä, teoista on kannettava vastuu.
Järki vai tunteet. Mitä valitsisin? Mitä Sinä valitsisit? Umpikujassa.
Järki sanoo pysy, sulla on 4 lasta, koti kaikki ok, mies ei juo, ei polta, ei käy baareissa, käy töissä, tekee mitä käsket. Järjen mukaan mulla on täydellinen mies. Eikä siinä mitään, järkeni mukaan, että mies on surkea (joo joo surkea! minä sen tiedän) sängyssä ja tunnekylmä. On ikään kuin narsisti, muttei kuitenkaan. Ei osa vain ottaa muita huomioon ollenkaan, mutta tekee mitä käsket.
Tunteet taas itkevät. Itkevät sitä että minä, romanttinen, huomaavainen, kiltti ja rakastava sekä huolehtivainen olen onneton. Olen yksin (lapset ovat lapsia, ja aikuinen tarvitsee rinnalleen toisen aikuisen voidakseen hyvin). Yksinäinen suhteessa? Meitä on kai monia, ja moni on suu kiinni siitä - sanoo järkeni. Voi hitsi, kun tahdon tuntea itseäni rakastetuksi, halutuksi, ainoaksi. Haluan edes pikuisen romantiikkaa. Haluan seksiä, hyvää sellaista, jossa toinen ottaa toista huomioon eikä kaikkea tarvi selittää jatkuvasti uudelleen ja uudelleen.
Järki sanoo- jos oot niin onneton, mene ja hae tätä mitä kaipaat muualta, salaisesti - moni niin tekee. Tunteet taas itkee - miten voisitkaan tehdä näin toiselle? Ei kukaan ole niin huono että ansatsis hyväksikäyttöä ja pettämistä. Tunteet sanoo jätä tämä mies, ei mikään muutu, te ette vain sovi toisille, järki taas tuomitsee- teillä on lapsia, ei niiden tarvi kärsiä (turhaan selitän ettei nuo lapset kärsi, kärsiihän ne) teidän virheistä, teoista on kannettava vastuu.
Järki vai tunteet. Mitä valitsisin? Mitä Sinä valitsisit? Umpikujassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Ja jokainen onnea etsii
Ja jokainen siitä unelmoi
Jokainen rakkautta kaipaa
Ja jokainen siitä unelmoi "
http://www.youtube.com/watch?v=JuWlaCYB5SI
Huonossa suhteessa monesti varmaan tuntee olevansa paljon yksinäisempi, kuin yksin. Jotenkin tuli jo ahdistunut olo tuota kirjoitusta lukiessa, joten voin kuvitella miltä ap.stä tuntuu. Voimia mitä tahansa päätätkin elämälläsi tehdä.
sillä täällä on toinen samoja tuntoja läpikäyvä. Yksin kaksin on onnetonta käydä läpi tätä arkea - kunnollista ja toimivaa parisuhdetta on niin iso ikävä. Vahva nainen tarvitsee vahvan miehen rinnalleen.
Jos äiti on onneton, tilanteesta kärsii eniten lapset. Onko parempi elää onnettomana ja huonossa parisuhteessa, kuin yksin, mutta onnellisena äitinä?
Monesti miehille pitää itkun kanssa vääntää nämä rautalangasta ennenkuin ne huomaa ja oppii. Suosittelen sitä ennenkuin otat eron :)
Puhu miehesi kanssa. Älä nyt ainakaan ala tekemään mitään ennenkuin olet puhut asiasta miehen kanssa.
Kiitos vastauksestanne. Miehen kanssa on puhuttu, itketty, riidelty ja selitetty. Ei tunteelliseksi voi oppia. Yritin joskus muuttaa häntä, olla hänen äitinsä ja terapeutinsa, ymmärsin että se on väärin ja lopetin.
Siis meillähän menee loistavasti muiden mielestä! Ollaan aina yhdessä, touhutaan ja ollaan. Tätä on vaikeaa selittää ja jos ei ole tilanteessani tuskin tätä voi käsittää. Kuten sanoin, en ota eroa. Jos teen näin itsekkäästi järkeni ja korostunut vastuullisuus eivät anna mun olla. Ainut syy erolle olisi miehen pettäminen, silloin mulla olisi ns. yleisesti hyväksyttävä syy ottaa eron. En kuitenkaan ole huomannut miehen pettävän minua.
Omalla tavalla rakastan häntä, mutta jos ei olisi lapsia lähtisin heti. Tuntuu omistuiselta herätä todellisuuteen vasta 10 v yhteiselon jälkeen, mutta kuten sanoin yritin olla miehen äiti ja terapeutti. Nyt tajusin tilanteeni enkä voi sille mitään. En haluaisi elää sellaisessa suhteessa, jossa etukäteen päätetään että kun lapset kasvaa niin erotaan. Mulle se ei ole vaihtoehto.
Tiedän myös että jään tähän suhteeseen roikkumaan lapsieni takia. Mieheni on hyvä isä ja on hyvin tärkeä lapsille. En voi viedä heitä häneltä ja häntä heiltä. Kiitos, kun jaksoit lukea. En ole masentunut, mutta joskus se että sai jakaa edes tuntemattoman kanssa tuntemuksia, helpottaa ja jaksaa taas eteenpäin :).
Pakko vielä kommentoida että hulluahan tuollaisesta liitosta olisi mihinkään lähteä. Nyt saat kuitenkin seksiä vaikkakin huonoa mutta siihen päälle tulee se kaikki muu mistä moni haaveilee :-) On sitä huonomminkin tässä maailmassa asiat ihmisillä.
Ja tuohon että päätetään etukäteen et kun lapset kasvaa niin erotaan -elämään niin voiko mikään olla kuluttavampaa kuin sellainen. Mitä elämää se on? Lähinnä hiertää ja toimii takapiruna konflikteille ja entisestään heikentäää elämänlaatua. Sopeutumista ja asennoitumista niin teillä on tulossa aivan loistavat vuodet.
no siehän oot samanlainen, kun mun järki :D