yhtäaikaa ihanaa ja tuskallista. Kerrohan, mitä sinä näet?
Kun näen sinut
se oli
201072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Aika ristiriitaiset fiilikset täälläkin. En uskonut hänen näkemisensä enää vaikuttavan muhun niin vahvasti.
sitä samaa se on täälläkin. vaikka siihen kuinka yrittää valmistautua, niin aina se yllättää se kohtaaminen. joskus haluan häntä niin paljon, että haluan pois koko tilanteesta. en kestä sitä kun virityn jotenkin äärimmilleni hänen seurassaan. olen lohduttautunut ajatuksella, että jos/ kun tästä tulee jotain konkreettista, niin tilanne helpottuu...
Siis aivan samat aatteet...tuntuu jotenkin niin epätoivoiselta juuri hänen kanssaan sanat ja ajatukset kadoksissa, unohdun vain hänen silmiin. Muiden kanssa ei samanlaista oireilua ole...voi voi kun pääsisi tilanteeseen että pystyy käyttäytymään normaalisti,
Kun olet ajatuksissa vuodesta päivistä toisiin,
toivoo aina näkevänsä, ykseydessä rakkauden.
Todellisuudessa sitten olla se tuntematon.
Ristiriita tuo, " kaikki ja ei mitään".
En tiedä voiko olla tosiaankaan mitään siltä väliltä,
vaikka se onkin juuri vuorovaikutus, sointi kahden välillä;
en minä, et sinä. Vaan rakkaus.
Sen minä näen.
Minne siinä nyt sitten voi... tiedät.
...vedän pään sekaisin. Kun eroamme, mietin taas ja taas onko kaikki harhaa vain? Verkko kiristyy ja kierrän noidankehää, miten voimme elää arjessa? Näkisinkö sinut toisessa valossa - vai olisiko siinä peräti enemmän tunnetta kuin nyt tässä harhassa mitä elämme? On paljon tunnetta, toivon että se on myös silloin joskus jos emme enää tarvitse muuta päähän kuin rakkauden. Hyvää yötä ja kaikkea hyvää niille jotka ovat samassa tilanteessa. Nyt pelastan itseni - vaikka yksin - kuten aiemminkin. Muuten on jo kohta myöhäistä, sillä kierre pahenee.
Sinut. En mitään kun olen varma,että jonain päivänä painaudumme toisiamme vasten kyyneleet silmäkulmissa.:).
Sydän jyskyttää, sanat katoaa... Ihanaa ja vaikeaa!
Lievän alakulon vallassa luen näitä. Olihan se.
Parhaista hetkistä jää muistijälki jonka voimalla jaksaa elää arkea. Onnea on tietää että on olemassa ihminen jonka kanssa hetkistä tulee arvokkaita.
Tänään on "juhlallisen tuskaisin ikävä sinua" vaihteeksi.
Se helpottaa - tavalla tai toisella.
Oi, kuin minunkin.. ehkä huomenna tai sitten ei.
No, tunteet on ihania kun niitä sentään on :) Eikö
No, helpottaa tietyssä määrin...omilla keinoin..
pohjimmaisesti voin vain rakastaa,
aivan ihana tunne,ehdoton olemisenolo yhtä ihmistä kohden; )
sä oot niin kovin kaunis, vaikket tunne niin.
pidän sun nenästä vaikket itse siitä pidäkään, pidän kaikesta sussa.
Mun silmissä olet täydellinen, ei mies voisi enempää toivoa
voisinpa tehdä sut onnelliseksi, sitä eniten toivoisin
ehkä sä oot jo onnellinen, hyvä niin jos näin on
Ne tunteet, jotka tiedämme välillämme olevan, joita ei saa kuitenkaan näyttää,"vai joko nyt viimeinkin on aika meillekin?, se kysymys näkyy silmistäsi
On runollista jengiä ja runollisella tuulella liikkeellä.
Mutta, jos mennään haaveista todelliseen elämään niin moniko rehellisesti tunsi nämä fiilikset päivän aikana elävässä elämässä?
Tunsin. Niin lähellä, ja kaukana. Alati.
Tunsin, ei epäilystäkään.
tänään ymmärsin etten tunnekaan häntä.
Hmm.. Näinköhän.. En ole ihan varma. Olikohan moottoripyörällä liikkeellä.. Aavistus vain et voisi olla hän mut mistäpä sen tietäisin.
Yleensä se tuntuu ihan mukavalta.. Joskus hämmentävältä..
Tänään olen ollut sen verran surullinen ja varmaan se on näkynyt päälle päinkin.. Mut siihen on syynsä. Enkä kerro sitä tähän..
Vaan tuskinpa sillä mitään merkitystä on. Joten ei mitään.