IRTI IKINÄ?

tiäkkö..ei se lopeta,jos sillä ei ole kunnon aihetta,ja mä puhun kokemuksesta.
mun lähellä ei oo enään ketää oikeesti välittävää ihmistä..perhe muut ovat selkänsä kääntäneet aikoja sitten.
enään minulla on omat narkkari"ystäväni",jotka ei ole ystäviä.
tässä huume maailmassa ei olekaan enään käsitystä luottamus tai rakaus,ei todellakaan.
vaikka sä kuinka rakastaisit,ei se riitä.
mä menetin myös kumppanini,koska tein elämässäni vääriä valintoja.
alussa tuntuu että mä ite ohjasin huumeita,mutta nyt huumeet ohjaa mua.
sillon ku menetin melkeen kaikki läheiset ä en edes myötänyt käyttöäni kenellekkään.
en edes itselleni.
annan kuitenkin pari vinkkiä..

1.älä tuomitse häntä käyttämisestä
2.äläkä missään nimessä lopeta tukemista
3.muista aina,että jos sä oikeasti rakastat sitä,niin sitten säkin joudut oleen läheisriippuvainen huumeista.sun omakin psyyke on aika moisessa koettelemuksessa.
älä siis yritä liikaa.

onnea matkaan..
täällä huume maailmassa ei ole kuule tyttö kovin rapeaa.voimia.

Juup, ite olen elänyt 10 vuotta narkomaanin kanssa. Pisin aika kokonaan ilman aineita taitaa olla 8kk. Meillä kävi niin jossain vaiheessa, että aloin olla itse aivan loppu ja annoin vaihtoehdot: aineet tai minä lapset, edellytyksenä lisäksi että hakeutuu hoitoon. Valitsi jälkimmäisen. Minä järjestelin käytännön asiat, hoidon, sen rahoituksen jne. Mies oli hoidossa 2 viikkoa, jonka jälkeen mentiin ja lujaa. Motivaatiota ei ollut, eikä kukaan voi pakottaa toista lopettamaan.

Erinäisiä, lyhyitä pätkiä ilman aineita on ollut useita. Yritti ehdottaa, että jos hän ihan luvan kanssa saisi harrastaa "viihdekäyttöä" silloin tällöin. En voi sitä hyväksyä, tiedän homman jossain vaiheessa karkaavan käsistä. Se on nähty liian monta kertaa. Oon sitä mieltä, että kerran kunnolla koukussa ollut ei koskaan pysty hallitsemaan käyttöään: joko vedetään ja kunnolla tai sit ei ollenkaan, koskaan, ikinä.

Jos rakkaasi todella haluaa lopettaa, hän onnistuu. Näin uskon. Ja uskon myös että ajan kanssa ne aidot, oikeat tunteet löytyvät. Kysyy kärsivällisyyttä siltä läheisimmältä rinnalla kulkijalta... Menee aikaa, ennen kuin hän oppii huomaamaan, että elämä on oikeestaan ihan jees selvin päin.

Mutta kokemuksesta voin sanoo, että älä epäile itseäsi, jos huomaat merkkejä uudelleen aloittamisesta. Valitettavasti ne yleensä osuu siihen oikeaan. Äläkä kuluta itseäsi loppuun, kuten sanottu, kukaan toinen ei voi toista pakottaa lopettamaan, sen on lähdettävä käyttäjän omasta halusta. Lopettamispäätöksen jälkeen se tuki ja rakkaus punnitaan. Uskoisin, että jos ei oo enää ketään läheistä jäljellä, lopettaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Meillä siis tilanne tällä hetkellä se, että mun voimavarat on siinä pisteessä, että elän mieluummin yksin lasten kanssa, kuin joka päivä(hetki) peläten, että onkohan se taas vetänyt. Omasta mielestäni oon tukea, rakkautta ja mahdollisuuksia antanut, enää en jaksa. Jokaisella kun oon vaan tää yks elämä, ite oon tätä taistoa käynyt koko aikuisikäni(olen nyt 28v).

Toivon todella sydämestäni että rakkaasi tekee oikean valinnan ja saa pitää sinunlaisen ihmisen rinnalla satuttamatta sua enää koskaan. Kaikkea hyvää sulle!!

Itse olen ollut samassa tilanteessa, katkolle ja takaisin aina on silti aineet voittanut. Narkomaani ei lopeta koskaan, se voi olla ilman vähän aikaa, mutta ratkeaminen tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Itse nyt 2kk kuivilla, ilman katkaisu hoitoa tämä kävi ja lopettaminen lähti musta itsestäni. Yleensä asiat vaan menee niin ettei sitä edes halua lopettaa. Nyt seurustelen kundin kanssa joka vannoo lopettavansa, yritän sitä tukea ja rakastaa, mutta melko varmasti tiedän että aineet menee kaiken muun ohi, myös mun. Ei se kestä tavallista elämää, ongelmineen ja murheineen. Mut tsemppiä sulle, ainut neuvo minkä voin antaa niin anna sille kundille aikaa, älä montaa kuukautta, mut kuitenkin... Haluaako se muuten itse lopettaa?