missä kaikki..

että "parasta ennen" -päiväys on jo mennyt aikaa sitten ohi? Milloin se ylittyy? Nytkö sitten vain odotellaan kuolemaa (mahdollisimman mukavasti tietenkin)? Eikö olisi hyvä elää ennen kuolemaansa? Ehkä jotakin on vielä kokematta... Elämä on täynnä yllätyksiä ja uusia asioita vielä vanhempanakin. Usko pois! Vai etkö halua? Pelottaako muutokset vanhemmalla iällä enemmän kuin nuorempana? Minä ainakaan en haluaisi vielä jäädä kiikkustuoliin kelaamaan elettyä elämää. En todellakaan!

Klaudia kirjoitti:

että "parasta ennen" -päiväys on jo mennyt aikaa sitten ohi? Milloin se ylittyy? Nytkö sitten vain odotellaan kuolemaa (mahdollisimman mukavasti tietenkin)? Eikö olisi hyvä elää ennen kuolemaansa? Ehkä jotakin on vielä kokematta... Elämä on täynnä yllätyksiä ja uusia asioita vielä vanhempanakin. Usko pois! Vai etkö halua? Pelottaako muutokset vanhemmalla iällä enemmän kuin nuorempana? Minä ainakaan en haluaisi vielä jäädä kiikkustuoliin kelaamaan elettyä elämää. En todellakaan!

En mä aikaa ihan kiikkutuolissa vietä - sellainenkin kyllä on. Enkä ole lakannut ns. "elämästä" :DD
Muutokset eivät peloita enempää kuin ennenkään, enää ei vain viitsi nähdä entisenlaista vaivaa saadakseen muutoksia muutoksen vuoksi. Kun tärkeämpääkin hommaa on. Tai kivempaa.

Aiheeseen sopiva juttu: parvekkeeni kaiteelle tulee usein istumaan iso varis. Se katselee ikkunasta sisään käännellen päätään. En ole ruokkinut sitä. Minulle tulee jotenkin taianomainen olo sitä katsellessa. Asun metsän laidassa ja täällä on paljon muitakin lintuja. Lintutuntemukseni on aika huono.

Minäkin lähden kohta kävelylle. Toivattavasti saan ajatukset vähän valoisammiksi eilisen jälkeen. Minullakaan ei ole omaa kultaa, ja ystävienkin kanssa oleminen tuottaa vaikeuksia. Ehkä se johtuu siitä, että heillä on uudet omat kullat kainalossa jokaisella muulla, paitsi minulla. Onhan meitä yksinäisiä näköjään muitakin, etten ole ainoa. Vähän helpottaa. Eihän se kissakaan ihmistä korvaa.

Kerro, millainen on mielestäsi henkisesti aikuinen nainen, tai millainen hänen pitäisi olla! Itsekin olen asiaa ajatellut... Toivoisin olevani henkisesti aikuisempi, mutta huomaan, että käyttäydyn usein tosi lapsellisesti. Se harmittaa minua ja varmaan muitakin. Toisipa ikä elämänkokemusta ja viisautta.

täällähän meitä näyttäisi olevan mutta, miten sais kainaloon..

Klaudia kirjoitti:

Kerro, millainen on mielestäsi henkisesti aikuinen nainen, tai millainen hänen pitäisi olla! Itsekin olen asiaa ajatellut... Toivoisin olevani henkisesti aikuisempi, mutta huomaan, että käyttäydyn usein tosi lapsellisesti. Se harmittaa minua ja varmaan muitakin. Toisipa ikä elämänkokemusta ja viisautta.

Niin tämmöisiä ajatuksia tuli mieleeni tuossa, kun mietin, että millainen on aikuinen:

- Ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään. Tähän kuuluu siis vaikkapa se, että ei vaihda kumppania kuin paitaa. Tai että ymmärtää sen, että jos haluaa ostaa tavaroita (tai miksei vain ruokaa) on käytävä töissä, niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

- Osaa ottaa huomioon muut ihmiset eikä kakaramaisesti tuijota vain omaan napaansa ja etsi aina omaa etuaan.

- Ymmärtää, että elämässä tulee väistämättä pienempiä tai suurempia vastoinkäymisiä, mutta aina niistä selviää tavalla tai toisella. Hyvien aikojen sattuessa osaa nauttia niistä.

- Edelliseen liittyen: ei aina valita joka asiasta, vaan osaa katsoa asioita monelta eri kantilta.

- Ei pidä itseään kaikkein tärkeimpänä, vaan osaa antaa vastuuta muille ja ottaa välillä rennosti.

Tässä näitä ajatuksia. Voi olla, että samat ajatukset tuli sanottua eri sanoin pariin kertaan... Kommentoikaa, olkaa hyvä!!

Sirius kirjoitti:

Niin tämmöisiä ajatuksia tuli mieleeni tuossa, kun mietin, että millainen on aikuinen:

- Ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään. Tähän kuuluu siis vaikkapa se, että ei vaihda kumppania kuin paitaa. Tai että ymmärtää sen, että jos haluaa ostaa tavaroita (tai miksei vain ruokaa) on käytävä töissä, niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

- Osaa ottaa huomioon muut ihmiset eikä kakaramaisesti tuijota vain omaan napaansa ja etsi aina omaa etuaan.

- Ymmärtää, että elämässä tulee väistämättä pienempiä tai suurempia vastoinkäymisiä, mutta aina niistä selviää tavalla tai toisella. Hyvien aikojen sattuessa osaa nauttia niistä.

- Edelliseen liittyen: ei aina valita joka asiasta, vaan osaa katsoa asioita monelta eri kantilta.

- Ei pidä itseään kaikkein tärkeimpänä, vaan osaa antaa vastuuta muille ja ottaa välillä rennosti.

Tässä näitä ajatuksia. Voi olla, että samat ajatukset tuli sanottua eri sanoin pariin kertaan... Kommentoikaa, olkaa hyvä!!

Paikallaan olevia pointteja, ikävuodet eivät välttämättä korreloi henkisen kypsyyden kanssa. Niin, ja jotain henkistä lapsuuttakin saisi ihmisessä olla, leikkimielisyyttä, innostumisen kykyä, tarttumista hetkeen, elämistä myös tässä päivässä, vaikka pystyykin suunnittelemaan tulevaa.

Pir kirjoitti:

Paikallaan olevia pointteja, ikävuodet eivät välttämättä korreloi henkisen kypsyyden kanssa. Niin, ja jotain henkistä lapsuuttakin saisi ihmisessä olla, leikkimielisyyttä, innostumisen kykyä, tarttumista hetkeen, elämistä myös tässä päivässä, vaikka pystyykin suunnittelemaan tulevaa.

Totta turiset. Aina ei tarvitse olla niin aikuinen, vaan voi ja pitääkin uskaltaa heittäytyä. Olisi hyvä olla lapsellisen kiinnostunut asioista, eikä aikuisten tapaan jämähtää tiettyyn kaavaan ja katsantokantaan.

Pir kirjoitti:

Paikallaan olevia pointteja, ikävuodet eivät välttämättä korreloi henkisen kypsyyden kanssa. Niin, ja jotain henkistä lapsuuttakin saisi ihmisessä olla, leikkimielisyyttä, innostumisen kykyä, tarttumista hetkeen, elämistä myös tässä päivässä, vaikka pystyykin suunnittelemaan tulevaa.

vaikka olisit kuinka nuorekas tahaansa kun ikä tulee esille tyrmätään heti,kuvitellaan että viisikymppiset on kalkkiksia eikä niillä ole muka mitään tunteita ja tarpeita.

merituuli kirjoitti:

vaikka olisit kuinka nuorekas tahaansa kun ikä tulee esille tyrmätään heti,kuvitellaan että viisikymppiset on kalkkiksia eikä niillä ole muka mitään tunteita ja tarpeita.

Voiko joku todella ajatellan niin, ettei viiskymppisellä olisi enää mitään tunteita tai tarpeita!? Minä en ainakaan ole koskaan ajatellut niin. Tietenkin nuoria kiinnostaa lähinnä omanikäisensä, yleensä, kai poikkeuksiakin on. Kun tuossa edellä tuli noita juttuja aikuisuudesta, niin olisipa kiva kuulla vastavuoroisesti kommentteja nuorekkuudesta. Mitä se on? Ymmärtääkseni olisi siis suotavaa olla yhtä aikaa nuorekas että kypsä aikuinen. Että elämä on vaikeaa. Minä taidan lähestyä keski-iän kriisiä.

Sirius kirjoitti:

Niin tämmöisiä ajatuksia tuli mieleeni tuossa, kun mietin, että millainen on aikuinen:

- Ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään. Tähän kuuluu siis vaikkapa se, että ei vaihda kumppania kuin paitaa. Tai että ymmärtää sen, että jos haluaa ostaa tavaroita (tai miksei vain ruokaa) on käytävä töissä, niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

- Osaa ottaa huomioon muut ihmiset eikä kakaramaisesti tuijota vain omaan napaansa ja etsi aina omaa etuaan.

- Ymmärtää, että elämässä tulee väistämättä pienempiä tai suurempia vastoinkäymisiä, mutta aina niistä selviää tavalla tai toisella. Hyvien aikojen sattuessa osaa nauttia niistä.

- Edelliseen liittyen: ei aina valita joka asiasta, vaan osaa katsoa asioita monelta eri kantilta.

- Ei pidä itseään kaikkein tärkeimpänä, vaan osaa antaa vastuuta muille ja ottaa välillä rennosti.

Tässä näitä ajatuksia. Voi olla, että samat ajatukset tuli sanottua eri sanoin pariin kertaan... Kommentoikaa, olkaa hyvä!!

Olen miettinyt paljon tätä aihetta ja todennut, että aikuisuus tarkoittaa sitä, että ottaa vastuun itsestään ts. omista ajatuksistaan, tunteistaan, sanoistaan, teoistaan ja valinnoistaan. Siihen ei kovin moni pysty, mutta ihmisiähän me kaikki vain ollaan ja prosessi jatkuu läpi elämän. Ja kun kerran toisten ihmisten keskuudessa eletään, niin myös toisten huomioon ottaminen kuuluu mielestäni aikuisuuteen. Aikuisuus ei ole sen kummempaa, sillä kaikissa meissä asuu se pieni hassutteleva, tarvitseva, luova ja rajoituksista vapaa lapsi sisällä, ja siitä hehkusta lähtee se aito ns. nuorekkuuden ajatus mun mielestä. Nuorekkuus ei ole sidottu ulkoiseen, vaan moni vanha ihminenkin on nuorekas; sisäinen hehku, se lapsen aitous ja iättömyys paistaa yhä heidän silmistään ja se jos mikä on nuorekkuutta. Kunpa useammat meistä tajuaisivat ettei aikuisuuden tarvitse olla kasa rajoituksia ja oman sisäisen lapsen tukahduttamista. Silloin täällä olisi paljon enemmän onnellisia ihmisiä.

Artis kirjoitti:

Olen miettinyt paljon tätä aihetta ja todennut, että aikuisuus tarkoittaa sitä, että ottaa vastuun itsestään ts. omista ajatuksistaan, tunteistaan, sanoistaan, teoistaan ja valinnoistaan. Siihen ei kovin moni pysty, mutta ihmisiähän me kaikki vain ollaan ja prosessi jatkuu läpi elämän. Ja kun kerran toisten ihmisten keskuudessa eletään, niin myös toisten huomioon ottaminen kuuluu mielestäni aikuisuuteen. Aikuisuus ei ole sen kummempaa, sillä kaikissa meissä asuu se pieni hassutteleva, tarvitseva, luova ja rajoituksista vapaa lapsi sisällä, ja siitä hehkusta lähtee se aito ns. nuorekkuuden ajatus mun mielestä. Nuorekkuus ei ole sidottu ulkoiseen, vaan moni vanha ihminenkin on nuorekas; sisäinen hehku, se lapsen aitous ja iättömyys paistaa yhä heidän silmistään ja se jos mikä on nuorekkuutta. Kunpa useammat meistä tajuaisivat ettei aikuisuuden tarvitse olla kasa rajoituksia ja oman sisäisen lapsen tukahduttamista. Silloin täällä olisi paljon enemmän onnellisia ihmisiä.

..ja eikö aikuisuuteen kuulu myös tunne omasta keskeneräisyydestään ja mahdollisuudestaan kasvaa.

Aikuisuus on mielestäni myös sitä, että uskaltaa ohjautua itsestään päin. Eli tuoda omat rajat esille ja uskaltaa ajatella eri tavalla kuin ympäristö tai jokin/jossakin toimiva kirjoittamaton laki.

Ja onko nuorekkuus sitten jotakin sellaista, että on valmis uusiin kokeiluihin vastakohtana paikalleen jymähtämiselle.

Eikä minustakaan nuorekkuus ole sitä, että pukeudutaan teinimäisesti vielä 6-kymppisenä. Nuorekkuutta ei oikeastaan voi rakentaa itselleen ulospäin näyttävyytenä, vaan se tulee esille enemmänkin jutuissa ja keskusteluissa.

Liian vanha on se, joka luulee tietävänsä kaiken.