Sukulaisia minulla on paljon. Serkkuja pilvin pimein. Kukaan heistä ei soita ei lähetä Joulukorttia. Itse yritin pitää heihin yhteyttä, mutta vastakaikua ei ole tullut. Lähetin kutsukortteja synttäreilleni jne., mutta kukaan ei tullut. Joulukortteja lähetin kaikille, kukaan ei lähettänyt takaisin. Ystäviä minulla on yksi ja hänkin asuu 250 kilometrin päässä miehensä kanssa. Autoa minulla ei ole. Olen niinsanotusti melko köyhä, joten asuntokin on hyvin pieni.
Autoa minulla ei ole varaa hankkia. Olen iältäni 45 vuotias nainen, lapsia ei ole, lemmikkiä ei ole. Olen yrittänyt pitää lemmikkiä, mutta olen jonkin verran allerginen. Masennuksen takia en jaksa hoitaa lemmikkiä. Masennuksen takia olen yksin siis kotona, koska minä en ole vakituisessa työelämässä.
Olen yrittänyt somia ihmissuhteita, mutta onnistumatta siinä.
Kaikki päivät vietän yksin, puhelin ei ole soinut viikkoon. Tosin asun melko suuressa kaupungissa ja olen käynyt täällä erilaisissa harrasteryhmissä, mutta niistäkään en ole ystäviä saanut. Kotini on niin pieni etten ilkeä edes kutsua ihmisiä.
Ainoa kommunikointimuoto minulla on netti ja nämä keskustelupalstat.
Onko teillä muilla tällaista tilannetta. Tämä minun tilanteeni on kestänyt tällaisena jo kohta 15 vuotta. Alan olla todella aivan loppu. Toisinaan tuntuu etten juri osaa edes keskustella enää. Kirjoittelen vain. Olisi mukava keskustella edes joskus ihmisen kanssa. Terapeutille menisin, jotta olisi edes yksi ihminen, jolle puhua, mutta se on minulle liian kallista.
Autoa minulla ei ole varaa hankkia. Olen iältäni 45 vuotias nainen, lapsia ei ole, lemmikkiä ei ole. Olen yrittänyt pitää lemmikkiä, mutta olen jonkin verran allerginen. Masennuksen takia en jaksa hoitaa lemmikkiä. Masennuksen takia olen yksin siis kotona, koska minä en ole vakituisessa työelämässä.
Olen yrittänyt somia ihmissuhteita, mutta onnistumatta siinä.
Kaikki päivät vietän yksin, puhelin ei ole soinut viikkoon. Tosin asun melko suuressa kaupungissa ja olen käynyt täällä erilaisissa harrasteryhmissä, mutta niistäkään en ole ystäviä saanut. Kotini on niin pieni etten ilkeä edes kutsua ihmisiä.
Ainoa kommunikointimuoto minulla on netti ja nämä keskustelupalstat.
Onko teillä muilla tällaista tilannetta. Tämä minun tilanteeni on kestänyt tällaisena jo kohta 15 vuotta. Alan olla todella aivan loppu. Toisinaan tuntuu etten juri osaa edes keskustella enää. Kirjoittelen vain. Olisi mukava keskustella edes joskus ihmisen kanssa. Terapeutille menisin, jotta olisi edes yksi ihminen, jolle puhua, mutta se on minulle liian kallista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko sinulla terapia suhdetta, voisi olla hyvä vaihtoehto. Voisit myös mennä johonkin ryhmään missä on muita yksinäisiä. Meitä on aika paljon nimittäin.
Mulla suurin osa sukulaisista asuu 60 km säteellä musta, mut ei ole 15 vuoteen kuulunut mitään. itse olen lähettänyt joulukortteja joka vuosi mut takaisin ei ole tullut. Mun kummi asuu tos kilsan päässä mut sitäkään ei kiinnosta mitä mulle kuuluu. No mun äiti hylkäsi mut lapsena kun olin 9 vuotias. Jätti vaan lastenkotiin ja lähti menemään. on asunut siitä lähtien samassa kaupunkissa kuin minä mut ei ole 26 vuoteen soittanut, lähettänyt korttia tai mitään muuta yhteyden ottoakaan ei ole tullut. Että sellasta mulla.