Onko näin?
Olen 31-vuotias yhden ihanan 9-vuotiaan tytön äiti. Elämme kolmestaan pienenä ydinperheenä, onnellisina. Minulla ei ole mitään tarvetta hankkia toista lasta, ei mieskään halua ja tyttäremme ei ole ikinä sanonut tahtovansa pienempää sisarusta. Hän on tekemisissä tiiviisti naapurustossa asuvien serkkujensa kanssa.
Meille on sanoneet esim. tuttavat/ystävät/sukulaisetkin, että koska lapsemme on ainoa, me lellimme hänet pilalle, hän saa kaiken, mitä osaa pyytää ja hänestä tulee itsekäs ihminen, joka ei osaa ottaa muiden tarpeita ja tunteita huomioon.
On varmaan väärin tehdä vain yksi lapsi! Vielä lisää vettä myllyyn lisää se, että olemme suht. varakkaita, molemmat hyvissä ammateissa jne.
joten me pystymme tarjota lapsellemme paljon.
Silti mielestäni lapsemme ei saa todellakaan aina kaikkea, mitä tahtoo!
Halusi koiran, ei ostettu, halusi uuden pyörän, edellinen on vielä ihan hyvä, haluaa kännykän, saa kun täyttää 11v. jne.
Ihmiset myös ovat katkeria siitä, että lapsemme harrastaa paljon. Hän soittaa viulua, aloitti juuri pianonsoiton, tanssii, laulaa kuorossa (joka oli juuri hiljattain ulkomailla esiintymässä)... On tuokin sitten ilmeisesti kiellettyä ainoalta lapselta!
Olen 31-vuotias yhden ihanan 9-vuotiaan tytön äiti. Elämme kolmestaan pienenä ydinperheenä, onnellisina. Minulla ei ole mitään tarvetta hankkia toista lasta, ei mieskään halua ja tyttäremme ei ole ikinä sanonut tahtovansa pienempää sisarusta. Hän on tekemisissä tiiviisti naapurustossa asuvien serkkujensa kanssa.
Meille on sanoneet esim. tuttavat/ystävät/sukulaisetkin, että koska lapsemme on ainoa, me lellimme hänet pilalle, hän saa kaiken, mitä osaa pyytää ja hänestä tulee itsekäs ihminen, joka ei osaa ottaa muiden tarpeita ja tunteita huomioon.
On varmaan väärin tehdä vain yksi lapsi! Vielä lisää vettä myllyyn lisää se, että olemme suht. varakkaita, molemmat hyvissä ammateissa jne.
joten me pystymme tarjota lapsellemme paljon.
Silti mielestäni lapsemme ei saa todellakaan aina kaikkea, mitä tahtoo!
Halusi koiran, ei ostettu, halusi uuden pyörän, edellinen on vielä ihan hyvä, haluaa kännykän, saa kun täyttää 11v. jne.
Ihmiset myös ovat katkeria siitä, että lapsemme harrastaa paljon. Hän soittaa viulua, aloitti juuri pianonsoiton, tanssii, laulaa kuorossa (joka oli juuri hiljattain ulkomailla esiintymässä)... On tuokin sitten ilmeisesti kiellettyä ainoalta lapselta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minun mielestäni teidän tyttärenne ei ole lellitty kertomasi perusteella.Kun vaan kasvattaa lastaan ja asettaa rajat lapselleen niin ei se silloin ole mielestäni lellittelyä. Sinun tyttärelläsi on hienoja harrastuksia ja se on lapselle hyvä,älä välitä ihmisten puheista ja jätä ne omaan arvoosi ja se on tärkeintä että sinä ja miehesi tiedätte miten kasvatatte lasta.
Hyvää kesää sinulle ja perheellesi :)
Minuakin on haukuttu esikoiseni kasvattamisesta. Väärin toimin koko ajan.
Nuoremman lapsen suhteen kukaan ei ole moittinut, hänen kohdallaan olen kait ollutkin yllättäen ihan tavallisen hyvä äiti?????
Iltatähdestä siskoni jo tuumasi, että tästä tulee varmasti sitten lellipentu, joka saa kaiken periksi ja minä ja mies vaan lässytellään eikä pidetä kuria yms. yms. Ja tämä siksi, että ikäero edellisiin on iso ja lapsi on siis ns. iltatähti.
Ja tämä tulkinta siinä vaiheessa, kun tämä iltatähti oli ihan muutaman kuukauden ikäinen vauva, eikä hän ollut vielä edes lasta tavannut.
Kateus. Ei siinä minusta mitään muuta syytä ole.
Eläkää te kuten elätte ja toimikaa lapsenne kanssa kuten parhaaksi näette älkääkä välittäkö ihmisten kommenteista. Vaikka ne ovATKIn ajattelemattomia ja loukkaavia. Minusta ne ovat myös kateellisten panettelua.
Meillä myös on ainokainen,siitä syystä,että toinen ei ole tärpännyt.
En usko että siinä on ongelmaa ellei itse niin koe. Ihmisten painostus moniina sioihin on eri asia mutta sen ei kannata antaa häiritä ,eläkää vain ns oman tien mukaan.
Luulenpa ettette onnistu lellimään lastanne pilalle, mikäli tiedostatte asian. Missään nimessä asia ei ole niin, että ainoat lapset ovat pilalle hemmoteltuja ja tottuneet saamaan kaiken. Usein näin kyllä käy.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa sen verran, että olin kymmenvuotias kun pikkusiskoni syntyi. Siihen asti olin ollut perheen "vauva", ja vaikka en todellakaan ollut saanut kaikkea haluamaani (perheemme tulotaso ei ollut kovin korkea), olin silti tottunut olemaan perheessämme se numero ykkönen. Kyllä pikkusisaren maailmaan tulo kasvatti minua henkisesti aivan suunnattomasti, opin mitä on huolehtiminen ja jakaminen. Opin antamaan periksi ja jakamaan vanhempani, kotini ja osittain myös tavarani.
Vaikka lapsenne olisi kuinka paljon tahansa tekemisissä ikäistensä serkkujen tai kavereiden kanssa, ei hän silti opi heidän kanssaan samoja jakamisen, huolehtimisen ja välittämisen taitoja, kuin mitä omien sisarusten kanssa oppii.
Olen päiväkodissa töissä, enkä väitä tietäväni kaikkea, mutta yleensä kyllä huomaa ketkä lapset ovat yksi- ja ketkä monilapsisesta perheestä. Enkä tarkoita tällä sitä, että yksilapsisten perheiden lapsi on jotenkin "huonompi" tai huonommin käyttäytyvä tms. kuin sellaiset lapset, joilla on sisaruksia. Sen vain näkee joissakin vuorovaikutustilanteissa, kuka on ainoa lapsi ja kenellä on sisaruksia.
Mutta ehdottomasti jokaisella on oikeus tehdä niin monta lasta kuin tahtoo, eikä minusta siinä ole mitään väärää, että tekee vain yhden lapsen. Ei lapsi mene pilalle sillä, että hän jää ainoaksi lapseksi, kyllä ne ovat ihan muut tekijät jotka aiheuttavat nuoruudessa ja aikuisiäissä ongelmia, kuin se että on ollut ainoa lapsi! Kyllä monilapsisten perheidenkin lapset voidaan hemmotella pilalle (saavat aina tahtonsa lävitse ja kaiken mitä haluavat) mikäli vaan vanhemmilla rahaa riittää...
huomaat työssäsi sen onko lapsia perheessä yksi vai kaksi?Ihan mielenkiinnosta siis kyselen..
annan lapsi-kirjassa oli lellimisestä : niin kauan kuin lapsi ilahtuu ja innostuu saamistaan asioista hän ei ole lellitty.
kun lapsi aina vain vaatii ja haluaa ja saatuaan heittää nurkkaan ja on tyytymätön, hän on lellitty.
Hän on ainoa lapsi, tyttö, jonka paras kaveri olin aikoinaan. Hän sai aina kaiken mitä halusi, kaikki tavarat lelut meikit jne. ja hän myös sai käännettyä vanhempiensa päät. Vanhemmat tulivat ihan voimattomiksi. Lopulta he ostivat lapselleen asunnon johon tämä muutti, aloitti lukion ja lopetti viikon jälkeen, alkoi juoda ja tutustui huumeisiin. Siinä vaiheessa ystävyytemme lopahti. Hän alkoi väkivaltaiseksi vaatiessaan lisää ja lisää rahaa vanhemmiltaan. Nyt hän on 20-vuotias, sai juuri lapsen jolle ei ole kovin suuria annettavana sillä tyttö on tullut kaiken aikaa toimeen vanhempiensa rahoilla. Älkää lellikö lapsianne pilalle!
... ne arvostelijat siis.
Asia taitaa olla niin, että arvostelijat haluavat teidän tekevän niinkuin hekin ovat tehneet.
Katos kun, jos te ette tee niin, heidän tekemisensä ei olekaan enää niin hienoa. Jos taas teette kuten hekin ovat tehneet, heidänkin tekemisensä saa ikäänkuin vahvistuksen paremmuudelleen..?
Monet saattaa lisäksi olla kateellisia pelkästään siitä syystä, että kun teillä on yksi lapsi, joka ei ole enää ihan jatkuvan hoidon tarpeessa, te pääsette heidän mielestään vähällä (liian vähällä?), kun he taas ovat väsyneitä ja kyllästyneitä. Ja haluavat, että muillakin olisi yhtä huonosti kuin heillä, jotta olisi tasavertaisesti keskusteltavaa, märehdittävää ja napistavaa.
Hei, tuo on hiivatin totta!!!!
Toinen juttu on se, että joillakin ei ole lasta ollenkaan! Lapselliset alkaa udella ja lähes painostaa, että milloinkas teette lapsen.. Halutaan samaan jamaan kaikki muutkin, ettei vaan toisella olisi elämä helpompaa ja kivempää ja vapaampaa kun ei ole lapsia!
JA vieläpä että enemmän rahaa käytetävissä, kun ei ole lasta menoeränä!
Tai on vaan yksi lapsi, "pääsee halvemmalla" "mikäs siinä on yhdelle lapselle ostella, me ostamme samalla palkalla kolmelle lapselle ja maksamme isompaa asuntoa..."
Kateus, niinpä niin.,
mielestäni on hienoa,että teillä on yksi lapsi ja haluatte antaa hänelle rakkautta ja turvaa.;)Meillä on yksi lapsi myös.Olenki huomannut leikkikentällä olessamme,että monilapsisen perheen äidit jättävät mielellään huomioimatta mitä pienimmäiset tekevät;aletaan töniä ja otetaan leluja kädestä.Siis tottakai tyttö antaa leluillaan leikkiä,siinähän sen jakamisen oppii.Itse en vielä tiedä tehdäänkö toista vai ei.Tyttöä odottaessa moni sanoikin,että sitten toinen heti perään.Siihen sanoin et taitaa jäädä tähän,niin sanottiin,että tullaan lellimään pilalle.Sanon vaan et jos haliminen ja pussaaminen on lellimistä ja siitä menee pilalle niin siittä vaan.Olenki huomannu,et muita ärsyttää se et sulla on yksi lapsi ja sulla on sille aikaa olla läsnä.Mieheni on ainut lapsi ja niin toista ihmistä huomioonottavampaa saakin sitten etsiä.Toivottavasti tyttömme saa ne piirteet.Toivoa on koska enemmän laitan painoa vanhempien käyttäytymiselle,kun sisarusten.Tämä on vähän huonosti kirjoitettua tekstiä..Mutta mielestäni lapsia saa tehdä niin monta kun haluaa,kunhan muistaa sitten huomioida ne kaikki.Tehkää niinkuin parhaaksi katsotte ja jättäkää muiden mielipiteet huomioimatta.
Mekin olemme suunnilleen teidän ikäisiänne ja meillä on VAIN ;-) yksi lapsi (9-vuotias poika), vaikka meilläkin olisi hyvän taloudellisen tilanteemme myötä varaa useampaan. Emme kuitenkaan ole sattuneista syistä halunneet enempää lapsia, ja pari vuotta sitten selvisi, ettemme enää saisikaan, vaikka haluaisimmekin. Eikä se haittaa meitä, kun olemme kerran päätöksemme tehneet; onpahan "luonto" hoitanut ehkäisyasiat järjestykseen puolestamme...
Törmäämme jatkuvasti samaan ilmiöön, josta kerroit, eli MUUT ovat hirveän huolissaan ja varmoja siitä että lapsestamme TÄYTYY ainoana lapsena tulla pilalle lellitty, itsekäs, muita huomioon ottamaton tai jotenkin muuten kieroutunut ihminen. Osa jopa säälii hänen kohtaloaan ainoana lapsena... Miksi? Sekä minä että mieheni olemme molemmat isoista perheistä, ja olemme yrittäneet kasvattaa lapsemme liikoja lellimättä ja siten, että hän osaisi kunnioittaa ja ottaa huomioon muutkin ihmiset. Päiväkodista, koulusta ja tutuilta jne. saamamme palautteen mukaan hän on esimerkkilapsi mitä käyttäytymisen suhteen tulee (en tarkoita kuitenkaan kehua itseämme).
Itse ison perheen kasvattina voin sanoa, ettei kaikki ole niin itsestään selvää; myös isossa perheessä voi oppia itsekkääksi, ahneeksi ja tunteettomaksi. Meillä esim. hyökättiin jäätelöpaketin kimppuun kuin hyeenalauma, kun tiedettiin että kaikille jaettuna siitä tulee mitättömän pienet palat, kahmittiin itselle reilut siivut viimeiseksi paikalle tulleiden, yleensä niiden pienimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäädessä nuolemaan näppejään. Toki nyt aikuisena on mukavaa, kun on paljon sisaruksia, mutta ei se silloin aikanaan aina niin mukavaa ollut...
Olen sitä mieltä että tasapainoisia, onnellisia ja hyvätapaisia lapsia voi tulla sekä yhden että useamman lapsen perheistä; eiköhän suurin vaikutus ole kuitenkin vanhempien välittämisellä ja kasvatuksella, eikä sillä kuinka monta sisarusta ympärillä pyörii.
Eipä se vielä mitään kerro onko lapsia yksi vai viisi. Vanhemmat vaikuttaa siihen onko lellitty vai ei. Ja saako lapsi kaiken pyytämänsä.
Tunnen kyllä sellaisiakin perheitä jotka aikoinaan tehnyt vai yhden lapsen, tällä hetkelää nuoria aikuisia nämä lapset. Toisen lapsi lellitty ja saanut aina kaiken mitä on pyydetty. Nykyään asuu omassa kämpässä (vnhemmat kustantanu, vaikka nuorella hyväpalkkainen työ ja olis itsekkin voinut maksaa) ja tekee mitä haluaa koska oppinut että saa tehdä kaikkea ja isi pelastaa jos pinteeseen joutuu. isi myös hankkinut tämän työpaikan, nuorukainen saanut useamman varoituksen töistä (jättäny tulematta ilmoittamatta tai tullut kännissä), mutta isällä vaikutusvaltaa töissä ja saa pitää aina vaan työpaikansa. Hyvä esimerkki siitä jos lellii lastaan liikaa ja antaa kaiken. tää tejstin pätkä nyt ei ihan tähän juttuun periaatteessa kuulunut edes.
Monesti kyllä olen törmännyt näihin "iltatähtiin", jotka vasta lellittyjä onkin.vanhemmat lapset jo nuoria aikuisia. tai yleensäkin juuri nuorin lapsista lellitty.
Mutta siis ei voi sanoa että lapsi lellitty,jos on ainut. yhtälailla lapsi voi olla pilalle hemmoteltu vaikka olis kolmen muksun perhe. Ei voi yleistää....
Mä harrastin lapsena paljonkin,mut yksinäinen olin.Ainut mitä aina toivoin-sisaruksia.Mutta ei.
Itse olisin halunnut ison lapsikatraan,2 sain,yrityksistä huolimatta ei kolmatta kuulunut.
Ennen mä ajattelin aina, että kaikki ainoat lapset on varmasti lellittyjä ja saavat kaiken, mitä tahtovat. (minulla ei ollut kaveripiirissä/sukulaisissa yksilapsisia perheitä).
Sitten äitini meni naimisiin vanhemmalla iällä uudelleen ja sain "isosiskopuolen" isäpuoleni lapsesta, joka oli ollut 20 vuotta ainut lapsi!
Ja hän on maailman huomioon ottavin ja muutenkin aivan ihana ihminen! Aluksi ajattelin, että varmasti sellainen snobaileva idiootti, aina saanut kaiken ja ei osaa ottaa muita huomioon! No ei todellakaan ollut! :)
Yksi syy siihen, että jollain on vain yksi lapsi voi olla sekin, ettei toista koskaan tule yrityksistä huolimatta. Tätä seikkaa ei vaan kaikki tule ajatelleeksi. Möläytellään vaan sukujuhlissa, että ootteko niin kiireisiä ihmisiä, ettette ehdi tehdä/hoitaa toista lasta? Tämä raastaa lapsettomuudesta kärsivän sydäntä. Kerro siinä sitten kaikkien kuullen, että me ollaan niin viallisia, ettei lasta saada alulle...
Minä olin vanhempieni ainoa lapsi, enkä suinkaan saanut kaikkea haluamaani. Lapsena ei tehnyt ollenkaan tiukkaa jakaa omia lelujani muiden kanssa, en pompotellut kavereitani. Se on myös omasta luonteesta kiinni miten käyttäytyy. Lapsena en osannut kaivata sitä, mitä puuttui, eli sisaruksia. Nyt aikuisena on monesti tullut mieleen, että olisipa 'meitä' muitakin kuin vain minä! Itselläni on 3 lasta ja se on suunnaton rikkaus!