.....undiksilla pidä olla undis kamua...meirän Pörrö pärjää yli hyvin, ilman samaa lajia olevaa kamua! ja jos joku (tai kaikki, niinku oletan) on eri mieltä...nii senkus kirjottaa, ja sanoo mielipiteensä!
Ei mun mielestä......
*Pörris*
8418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siitä, että eläimellä on mukavampaa olla lajitoverinsa kanssa, koska harvoin (ei aina) ihminen pystyy tarjoamaan saman minkä lajitoveri esim. undulaatille.
Undulaatin seurankaipuun ym. takia suositellaan lajitoveria, mutta kukaan ei pidä sitä ns. faktasääntönä. Silti undulaatti on parvilintu eli parvi ei ole yksi lintu tai kaksikaan lintua (ei tarkoita, että pitäisi silti olla 10 undua).
Monesti sanotaan, että yksinäinen undu on surullinen näky ja tottahan se on, jos omistajalla ei ole aikaa sille tunteja päivässä: salli sen lennellä vapaana, puuhaile sen kanssa paljon jne.
Parvessa linnut puuhailevat ja juttelevat keskenään ja kahinoivat niin, kuin linnut vain voivat keskenään. Silti, jos lintu on tottunut olemaan yksin se voi olla yksinään aivan tyytyväinen elämäänsä.
Se, että undulaatti on tottunut elämään ilman lajitoveria ja voi mainiosti ei ole ihmeellistä, mutta se ei tarkoita etteikö undulaatti kaipaisi tai tarvitsi ollenkaan kaveria.
Sinulla on yksi undulaatti se voi hyvin ja on onnellinen - hienoa. Toisilla on useampi undulaatti ja ne voivat mainiosti - hienoa.
Eihän tässä ole minkäänlaista kiistelyn aihettakaan. Joillakin on yksi ja lintu voi hyvin, joillakin on monta ja linnut voi hyvin.
That's it. :)
Kaikki papukaijalinnut ovat luonnossa pareissa tai parvissa eläviä ja niillä pitäisi ehdottomasti olla seuraa lajista riippumatta.
Papukaijat kuitenkin ovat siitä "käytännöllisiä", että useimmiten niille kelpaa seuraksi ihminen yhtä hyvin kuin se lajitoveri (poikkeuksena tietysti hyvin ihmisarat yksilöt). Eli jos omistajilla on runsaasti aikaa seurustella lemmikin kanssa niin papukaija kyllä pärjää ilman lajitoveriakin oli se sitten ara tai amatsoni tai kaijanen tai undulaatti, kun se vaan siihen on tottunut.
Toisaalta taas jos sitä aikaa ei paljoa ole niin jonkinlainen lintukaveri (ei välttämättä edes samaa lajia vaikka se toki yleensä mieluisin olisi) olisi hyvä hankkia vaikka viereiseen häkkiin jos ei samassa viihdytä. Lintukaveri on kuitenkin seurana 24h vuorokaudessa, ihminen parhaimmillaankin vain joitakin tunteja päivässä ja kannattaa aina tapauskohtaisesti miettiä mikä on se aika että sosiaalista eläintä on järkevää pitää yksinään murjottamassa.
Ja toki linnuissakin on yksilöllisiä eroja ja joku saattaa jopa viihtyä yksinään paremminkin kuin toisen linnun kanssa.
Voi sinua itsekästä ihmistä. Ei kukaan, siis EI KUKAAN korvaa lajitoveria!!!!!Pah, olin tipahtaa tuoliltani tämän lukiessani. Toki lintu voi olla iloinen ilman toveriansa, mutta lue alku tästä viestistä.
Ensin meille tuli vain yksi undu, vaikutti ihan iloiselta ja sitä tuli kesy nopeasti, se leikki usein peilin kanssa. Itse ajattelin että tarviiko sille kaveri? Minun isoäidillä oli 1 umpikesy undu joka eli pitkään ja hyvin.
Mutta tarkoitus oli hankkia sille ystävä 2 viikon aikana (toisesta undusta oli myös sovittu etukäteen)!
Olin yllättynyt miten iloinen ja aktiivinen lintuni on nyt (vaikka aikaisemminkin oli ihan oko), rapsuttaa toista, laulaa ja "puhuu" sen kanssa/tsirp tsirp/, ne lentää yhdessä ja keksii tekemistä koko ajan.
Siis toimii se ilmankin mutta kannattaa hankkia kaveri, huomaat heti eron. Kuka jaksaa pomppia yksin? Ja istua yksin häkissä? :P
Sama asia jos sinut teljettäisiin yksin häkkiin vierasta kieltä puhuvien jättiläisten keskelle. En toki väitä että undulaatti ei pärjäisi yksinkin, jos sen kanssa puuhailee ahkerasti, leikkii ja antaa lentää paljon vapaana.
*************************************
"Sama asia jos sinut teljettäisiin yksin häkkiin vierasta kieltä puhuvien jättiläisten keskelle."
*************************************
"Vierasta kieltä", miten niin? No, kyllähän se aluksi on. Mutta sinun täytyy hyväksyä, uskoa ja ymmärtää se tosiseikka, että undulaatit OPPIVAT ihmisten kieltä, niinkuin mekin opimme.
Tästä on T O D I S T E I T A !!!
Esim. englantia puhuva Victor-undulaatti, joka osasi yli 800 sanaa, ja muodosti LAUSEITA, ymmärsi tunteita ja keskusteli jopa omista ajatuksistaan. Victorin kotisivu on:
http://www.budgieresearch.homestead.com/
Siellä kuunnella Victorin nauhoituksia, ja siellä on nyt jopa uusia VIDEOITA Victorin mestarillisesta puhetaidosta!
Oletan että osaat englantia, sillä sehän se yleisin kieli maailmassa on (ja jos et osaa, opettele. Jos undulaatti oppii, sinäkin varmaan opit, eikös?).
Lisäksi on 15 eri undulaattia, jotka keskustelevat lauseilla ja ymmärtävät kieltä:
http://www.budgieresearch.homestead.com/grouppage.html
Tuolla on niistä todistusaineistoa, eli nauhoituksia.
Ja täällä on Victor-linnun omistajan laatima vinkkilista niille,
jotka haluavat oman undulaattinsa oppimaan kieltä:
http://www.budgieresearch.homestead.com/10steps.html
Eli kyllä, undulaattien kanssa voi puhua, mutta siihen vaaditaan aikaa, energiaa, tahdonvoimaa, intoa, kärsivällisyyttä, ymmärtäväisyyttä, rakkautta ja taitoa. Älkää luovuttako!
Kyllä, hyväksyn täysin mitä sanot.
Undulaatti tarvitsee seuraa, sosiaalista kanssakäymistä ja kaverin jolle keskustella. Eli undulaatin kaveri voi olla vaikkapa ihminen.
Undulaatilla ei tarvitse olla toista undulaattikaveria, riittää vaikkapa ihminen. On kuitenkin hyvä, jos opetat sen puhumaan (kärsivällisesti, hitaasti ja huolella), niin se voi puhua teille joistakin asioista, joista se tavallisesti puhuisi undulaatin kanssa.
joo olen samaa mieltä kanssasi, mutta jos ihmisellä ei ole aina aikaa olla undun kanssa on parasta hankkia sille toveri, mieluiten undu, mutta kyllä esim, nymfin käy, mutta jos minun mielipidettä kysytään niin kyllä hankkisin aina undu toverin undulle sillä onhan undut halpoja ja kyllähän ne tarvii aina kamua joka rapsuttelee ja pesee. :))) ps, jos olen väärässä saatte kommentoida :)