Aikani kuluksi katselin yleisurheilun SM-viestejä YLE-areenalta. Minusta nuo viestit ovat jännittäviä, vietinhän monta vuotta kentillä myös tuomaroimassa, koska oma lapseni osallistui. Pidän enemmän tällaisista joukkuelajeista ja minua ihmetyttää, kun yksilöitä korostetaan. Monet suuret tähdet eivät pidä tärkeänä, että joukkue menestyy, ei harjoitella vaihtoja, vaan osallistutaan kylmiltään. Oman lapseni seura olisi 2001 ajallaan sijoittunut viidenneksi kuten silloinkin. Nuo tyttöset ovat urheilu-uransa lopettaneet ja sijoittuneet työelämään opiskelun kautta.
Nostalgiaa yleisurheilussa.
1943
1471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lasten urheilu on usein koko perheen hommaa. Itsekin olen 1970-luvulla viettänyt aikaa kentillä. Eipä tullut huippuja, mutta liikunnallisia.
Perheitä siellä näki. Meidän perheelle tuli ongelma, kun kuopus ei enää halunnut jatkaa eikä halunnut tulla mukaan. Ei vielä selvinnyt yksin kotona. Yritin olla tasapuolinen ja kuljettaa häntä omiin harrastuksiinsa. Asuimme niin kaukana, ettei esim. polkupyörällä päässyt.
Totas noin.
Mulla nyt on omat mielipiteeni urheilusta. Jos joku nyt vähän kiinnostaa, kyllä ne on henkilökohtaiset suoritukset, henkilölajit. Tokikin arvostan joukkuelajeja, vaikka nyt esimerkiksi talvisotaa, yksilöurheilu on mun mielestä reilumpaa, sitä joko ite pärjää tai häviää, ei voi syyttää tai kiittää joukkuekavereita mistään.
Oli vähän absurdi tilanne tossa jokunen vuosi sitten. Käväsin höpisemässä naapurin vanhan isännän kanssa, tullaan hyvin juttuun. Se on onnokas moottoriurheilifani. Ja sen keskimmäinen poika ajoi aikanaan rallia- Poika kuoli aikanaan. Mutta oli siis kammottavanoloista kattoa videolta ikivanhaa Tunturirallia, missä jätkät väänsi Lancialla pikataivalta. Musta se vaan tuntu kammottavalta, kattoo kuolleen miehen kilpa-ajoa miehen isän kanssa...
no ei mitään, tää nyt vaan tuli mieleen.
=DW=
Suomalainenhan on usein sooloilija, ei osaa sopeutua yhteisöön. Meitä on moneksi, itse en pidä moottoriurheilua urheiluna lainkaan. Tutun perheen nuori on harrastanut ja on jo toisena kesänä jalka kipsissä. Kyllä huomattavasti hauskempaa on seurata videolta nuorten viestijuoksua kuin noita ralleja. Itse pelkäsin, että lapseni kompastuisi aitaan. Tosin videonauhuriakaan ei juuri nyt ole, YLE Areena on ainoa mahdollisuus.
Minua taas ei kiinnosta muu urheilu kuin ralli.
Miehenä tietysti katselen mielelläni, vaikkapa Minna Nikkasta tai kultsi-Kiiraa.
Saatanpa antaa ihan pisteitäkin. :)
H.
Minua ei nykyään kiinnosta urheilu juuri lainkaan. Vähän muistelin menneitä ja katselin noita viestikisoja jälkijunassa. Onhan noita kaunottaria monen urheilulajin parissa. Naisena en erityisemmin katsele urheilevia miehiä tästä näkökulmasta.
Mietipä nyt uudelleen ja kirjoita rehellisesti!! :):)
H.
Neuvo: elä vain ikiomaa elämääsi. Minun elämästäni taidan minä tietää parhaiten.
@Data Warehouse
Ymmärrän sinua tuossa asiassa hyvin.
Minulla ei ole henkilökohtaista muistoa, mutta tämä satuttaa minua aina.
Henkka kuoli seuraavalla pikiksellä:
http://www.youtube.com/watch?v=OwgB4Xs4LVQ
H.
Minusta nämä henkilöt leikkivät tietoisesti kuolemalla, ottavat suuren riskin.
Kuten monet muutkin. Monissa lajeissa kuollaan heti tai vanhana miljonäärinä.
Harva urheilee vain sen vuoksi että saisi 10 litran kurkkupurkin täyteen hikeä.
H.
Äkkikuolema lienee usein kysymyksessä, se ainoa positiivinen asia. Harvalla tuuria kuten Mika Häkkisellä.
Minä pidän kaikista kesä- ja talvikilpailuista. TV:stä katson kaikki mahdolliset kisat ja jännään tietty suomalaisten puolesta. Itse aikanani olin aika hyvä yhdessä sun toisessa lajissa, mutta minun nuoruudessani urheiluharrastus ei ollut niin järjestynyttä kuin nykyisin. Murtomaahiihdossa, lentopalloilussa ja kanoottimelonnassa minua kannustettiin jatkamaan - mutta voiton vei tanssiminen ja seurustelu.
Omat lapseni ovat olleet aikuisuuteen saakka innostuneita joukkuelajiesta: koripallo, jalkapallo ja harrastavat edelleen työporukoissaan matseja firmojen välillä. Aikanaan minäkin vietin aikaani lasten harrastuksien turnauksissa paistaen makkaroita, myyden arpoja tai kahvia ja pullaa yms puhumattakaan kuljetuksista kentille ja kisoihin.
Mutta sanoisin, että liikuntaharrastus on säilynyt läpi elämän itselläni ja olen iloinen, kun lapsenikin harrastavat edelleen itse urheilua ja kannustavat omia lapsiaaankin urheilun ja liikunnan pariin. Urheilu on hyväksi ihmiselle!
Kilpaurheilussahan on sitten myös se nurja puoli, jos ei ole valmistautunut elämään urheilun jälkeen.
Liikunnallisuus on säilynyt minulla ja jälkikasvullani. Olen painottanut sitä, että liikunta pitää kokea iloisena asiana. Tänään oli iltarastit ja osallistuin kuten yleensä täällä ollessani. Jossain vaiheessa nuoren on yleensä valittava panostaako urheiluun vai opiskeluun. Meillä opiskelu vei voiton.