Nyt en tarkoita, onko alatiesynnytys jotenkin parempi tai huonompi vaihtoehto kuin sektio, tai onko alateitse synnyttänyt äiti jotenkin parempi tai huonompi äiti kuin sektiolla synnyttänyt. Vaan olisin kiinnostunut teidän sektiolla synnyttäneiden omista kokemuksista, koetteko olevanne "synnyttäneitä" naisia? Onko lapsivuodeajan vointi "synnytyksen jälkeistä vointia" ja onko se aika "synnytyksestä toipumista". Jos puhutte sairaalaanlähdöstä, puhutteko että "kun lähditte synnyttämään" vai...? Oletteko kokeneet synnytyksen?
Itsellä näyttäisi tilanne siltä, että en voi koskaan synnyttää alateitse. Se ei minun äitiyttäni vähennä, lapsi tuskin sitten aikanaan välittää mitä kautta on tullut ulos, mutta toki olisi tavallaan ollut hienoa kokea "oikea synnytys" (jos se olisi mennyt hyvin, huonosti sujuneet synnytykset tuskin ovat kovin hienoja kokemuksia). Mutta tässä sulattelen omaa suhtautumistani sektioon... onko minun synnytyskokemukseni synnytyskokemus, vai onko se leikkauskokemus? Kun ystäväni vertailevat synnytyskokemuksiaan, siihen liittynyttä tunnekirjoa, synnytyksestä toipumista... onko minulla mitään asiaa sille astialle? Äiti minusta tulee, mutta tuleeko minusta synnyttänyt nainen?
Itsellä näyttäisi tilanne siltä, että en voi koskaan synnyttää alateitse. Se ei minun äitiyttäni vähennä, lapsi tuskin sitten aikanaan välittää mitä kautta on tullut ulos, mutta toki olisi tavallaan ollut hienoa kokea "oikea synnytys" (jos se olisi mennyt hyvin, huonosti sujuneet synnytykset tuskin ovat kovin hienoja kokemuksia). Mutta tässä sulattelen omaa suhtautumistani sektioon... onko minun synnytyskokemukseni synnytyskokemus, vai onko se leikkauskokemus? Kun ystäväni vertailevat synnytyskokemuksiaan, siihen liittynyttä tunnekirjoa, synnytyksestä toipumista... onko minulla mitään asiaa sille astialle? Äiti minusta tulee, mutta tuleeko minusta synnyttänyt nainen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllähän sektiokin synnytys on - vain erityyppinen kuin "perinteinen"... Toiset toipuu nopeammin ja toiset hitaammin - synnytystavasta riippumatta.
Tiedän asioita yhdestä jos toisesta syystä, vaikka itselle ei ole koskaan syntynyt lapsia...
Olen kokenut yhden alatiesynnytyksen ja yhden sektion. Sektion jälkeen minulla oli enemmänkin sellainen toipilas olotila, ihan erilainen kuin alatiesynnytyksen. Itsekin sitä silloin mietin, että miten sitä nyt pitäisi sanoa, onko lapsi syntynyt vai leikattu ulos.. Sektiosta nyt kaksi vuotta aikaa, eikä sitä enää sillä tavalla ajattele. Tottakai molemmat lapseni ovat syntyneet, eri tavoin vain.
kyllä on
Itse koen vahvasti etten ole synnyttänyt, vaikka yhden lapsen äiti olenkin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla monta viikkoa ennen laskettua aikaa. En ole koskaan kokenut supistuksia, tms. synnytykseen liittyvää. Vauva vaan yhtäkkiä oli kainalossani. MInulla meni aika pitkään sisäistää se, että olen tosiaan äiti, taisin kärsiä jonkin asteisesta synnytyksen jälk. masennuksestakin. En jotenkin lainkaan ehtinyt henkisesti mukaan siihen, että vauva todellakin syntyi. Syntymisen jälkeisen ajan miellän toipumisajaksi. Tunteetkin vauvaa kohtaan alkoivat muodostua vasta useamman kuukauden jälkeen syntymisestä. Mut tämä siis henk.kohtaisesti minun tuntemukseni.
Onhan sektio synnytys! Tietysti, jos käy niin kuin nimimerkillä iu8765efg, voi tosiaan olla vaikea ajatella sitä synnytyksenä. Kun vauva tulee vauhdilla ja ilman ennakkotuntemuksia ja vieläpä paljon etuajassa, ei ole varmaankaan ehtinyt vielä niin ajatella synnytystä ylipäätään. Ja juuri se, ettei ole tuskalla ja vaivalla punnertanut sinttiään varmaan hidastaa äitiyden sisäistämistä. Vaikka täytyy rehellisesti myöntää, että vaikka itse oon synnyttänyt alateitse, niin vieras ihminenhän se vauva silti on. Sellaista suurensuurta onnentunnetta ei heti itselleni ainakaan tullut, vaan oikeastaan hämmennys - oli onnellinen pikemminkin ensin siitä, että nyt se on ohi ja vauva hengissä. Mutta kyllä se onni siitä "pään selvittyä" sitten alkoi tulla parin päivän päästä.
:) Mulla meni kiireelliseen sektioon, olin kuitenkin kerennyt kärvistellä n. 14h supistuksia eli jotain tuntemuksia sain normi synnytyksestä. Vauvaan rakastuin heti ja olin ihan huumassa, viisi päivää sairaalassa meni valvoen. Edelleenkin on tuo mukula loputtoman rakkauden kohde
Sektio ei ole synnytys. Olen synnyttänyt sekä alateitse, että sektiolla ja kyllä sektio oli ennemminkin leikkaus. Ero on kuin yöllä ja päivällä.
tjaa... Esikoinen (ainokainen), nyt 9kk, syntyi suunnitellulla sektiolla kohonneiden verenpaineiden takia 38 6. Ei ollut mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, ei supistuksia, ei mitään. Paitsi kuntosalitreeniä :D Yhtäkkiä vauva vaan oli vieressäni. Kieltämäträ kesti aikansa (monta kk) sisäistää äidiksi tulo. Tässä juuri kuumeilen pikkukakkosta ja toivon todella, että saisin hänet sitten itse alakautta SYNNYTTÄÄ!
jaa. en kai sitten ole synnyttänyt, vaikka lapseni kannoin 9kk ja äiti olen. miten on mahdollista etten ole synnyttänyt? kertokaa te jotka ajattelette ettei sektio ole synnytys.
Huomasit varmaankin, että täällä jokainen kertoo OMAN tuntemuksensa sektioon. Kukaan ei-sektioitu ei ole sanonut etteikö sektio olisi synnytys. Itse ainakin kirjoitin vain itsestäni ja omasta tuntemuksestani.
Koska lapsesi on leikattu ulos
Minä en koe synnyttäneeni. Vaikka kohdallani alatiesynnytystä yritettiin ennen sektiopäätöstä viikon ajan käynnistellä lääkkeellisesti (ilmaan mitään tulosta). Ei tullut supistuksia, en saanut itse ponnistaa vauvaa maailmaan. Ei se minusta huonompaa ihmistä tee, lapseni syntymä vaan oli erilainen.
Ei ole mitään merkitystä kummalla tavalla on lapsensa saanut. Onko imukupilla lapsensa synnyttänyt oikeasti synnyttänyt, kun ei omin avuin lasta voinut ponnistaa maailmaan tai varsin kivuttomasti synnyttänyt, kun ei kipristellyt tuskaisissa synnytyssupistuksissa tuntikausia. Tämä kaikki on vain pelkkää hifistelyä.
Joskus tuntuu, että osalle naisista itse synnyttämisestä kaikkien kirjanoppien mukaan on tärkeämpää kuin lopputulos - lapsi. Odotetaan yhdeksän kuukautta synnytystä eikä lasta. Vaikka kuinka olisi synnyttänyt alateitse, niin monella suhde vauvaan syntyy vasta kuukausien yhteiselon jälkeen. Alatiesynnytys ei siis mitenkään automaattisesti synnytä vahvaa tunnesidettä välittömästi vauvaan. Ja sektio ei myöskään tee toisinpäin.
Kysymys kuului: "olisin kiinnostunut teidän sektiolla synnyttäneiden omista kokemuksista, koetteko olevanne "synnyttäneitä" naisia?"
Alleviivaisin tuon sanan OMISTA KOKEMUKSISTA. Sinä, eikä kukaan muukaan voi päättää, mitä ihminen tuntee missäkin tilanteessa. Itse en koe synnyttäneeni, vaikka minulla lapsi onkin. Toivoisin jonain päivänä kokevani sen. Varmaankin vähän sama asia, kuin imetyksen epäonnistuminen. Jos jonkin asian "kuuluisi" olla luonnollista, eikä se jonkun kohdalla ole, joutuu asiaa käsittelemään itsekseen ja jokainen tavallaan. Toisia ei haittaa sektio, toiset saattavat tuntea niinkuin minä.
"Joskus tuntuu, että osalle naisista itse synnyttämisestä kaikkien kirjanoppien mukaan on tärkeämpää kuin lopputulos - lapsi. Odotetaan yhdeksän kuukautta synnytystä eikä lasta. Vaikka kuinka olisi synnyttänyt alateitse, niin monella suhde vauvaan syntyy vasta kuukausien yhteiselon jälkeen. Alatiesynnytys ei siis mitenkään automaattisesti synnytä vahvaa tunnesidettä välittömästi vauvaan. Ja sektio ei myöskään tee toisinpäin. "
Juuri näin.
Synnytykseni kesti yli vuorokauden. Vauva heikentyneen kunnon ja minun väsymykseni vuoksi oli pakko leikata! Koen kyllä, että todelläkin olen synnyttänyt. Yli 20 t helvetillisiä supistuksia ja ponnistuvaihe ja sitten joku sanoo, että minä en ole synnyttänyt!
Sen sijaan joku käy 2 tuntia piipahtamassa salissa ja kävelee omin jaloin ulos on synnyttänyt.
Just joo.
No nyt on se oma kokemus aloittajallakin :) Ja en tiedä, olenko synnyttänyt, eikä sillä ole väliä. Meillähän piti olla edessä suunniteltu sektio, mutta vedet meni ennen määräpäivää ja ehdin supistuksissa auetakin kahdeksaan senttiin ennen päätöstä kiireellisestä sektiosta, eli jotain kokemusta ainakin avautumisvaiheesta sain. Ja olen siitä kiitollinen, koska nyt on varmistunut ettei tämä rouva alateitse koskaan synnytä, ja vaikka sillä ei ole mitään merkitystä, niin onhan se mielenkiintoista että sain kokea sen "vähemmän suunnitellun sairaalaan lähdön" ja supistuksiakin. Vaikka ei ne äitiyttäni muuta.
Mutta olenko synnyttänyt? En tiedä. Samapa tuo!