Koska lapsesi söi ensimmäisen kerran karkkia?

No itsellä esikoinen on vasta 10kk mutta aion pitää hänet erossa näistä turhan päiväisistä herkuista, joita siis on karkit, limpparit, keksit, pullat... Ja myös roskaruoka. Miksi opettaa lapselle keinotekoista makeaa, kun luonto on täynnä herkullisia marjoja ja hedelmiä. En siis meinaa, että meillä syödään vain tuoretta eikä mitään lisäainejuttuja. Toki yritän välttää, mutta ei sitä pakoon pääse. Aion opettaa häne tkotiruoalle, herkut voivat ihan hyvin olla pelkkä jäätelö silloin tällöin, myös itsetehdyt rahkat ja smoothiet ajavat saman asian :)

En voi tietenkään loputtomiin nöitä kieltää, tuleehan jossain vaiheessa vastaan kavereiden synttäreitä joissa siis varmasti on herkkuja, enkä tietenkään kiellä häntä niitä syömästä. Samoin, sitten myöhemmin (alle kouluikäisenä kuitenkin), jos vierailulla ollaan ja joku ehtii jo tarjoamaan jotain hyvää lapselle, annan syödä. Parastahan se olisi, että lapsi ei koskaan tulisi hirveänä pitämään turhista herkuista.

Tunnen 30 vuotiaan miehe, joka ei tykkää ollenkaan mistään makeasta, ei karkkia, limpparia, pullaa.. ei mitään. Hänen äitinsä opetti joskus lapsena siihen, että rusinat ovat karkkia ;D

ELi jos lapsen varta vasten opettaa karkeille, että karkkipäivä on silloin ja silloin sitä syödään, hän kuvittelee että niin mennään. ja vaatii sitä.

En minä ainakaan usko että siitä mitään vahinkoa syntyy jos ei ennen kouluikää mitään tuollaista tarjoa.

Minä ajattelin myös noin aikoinani, kun esikoiseni syntyi. Aika pitkään se onnistuikin, mutta ei todellakaan kouluikään asti, koska lapsen kasvaessa alkaa niitä herkkuja tippua muualtakin kuin vain kotoa ja lapsi oppii, että muilla on jotain hyvää, mitä ei itse saa. Minusta tuo totaalikieltäytyminen on todella hieno asia niin pitkään kun se järkevästi onnistuu, eli siihen asti, kun lapsi alkaa todella haluta herkkuja. Sen jälkeen on vähän epäilyttävää, että onko se lapselle hyväksi, että hänestä tehdään niin erilainen verrattuna kavereihin ja muihin. Ei se lapsi kuole siihen, että saa vaikka karkkia silloin kun joku sitä tarjoaa (mitään säännöllisiä karkkipäiviähän ei silti tarvitse pitää), mutta enemmän varmaan kärsii siitä, kun ei koskaan saa mitään, vaikka muut saavat.

Seuraavien lasten kohdalla totaalikieltäminen onkin sitten vaikeampaa, kun ne isommat syövät herkkuja, jolloin nuorinkin haluaa.

Se tuli mieleen, että niin kuin monet muutkin asiat, karkista saattaa tulla se kielletty hedelmä, varsinkin jos se on täysin kiellettyä. Eli siis silloin esim, jos ollaan kylässä ja muut mässäävät herkuilla ja lapsikin haluaa mutta ei saa kuin porkkanaa. Houkutus kasvaa ajan myötä..

Tyttärelläni on 6- ja 2-vuotiaat lapset. 6-vuotias taisi saada ensimmäisen karkkinsa keväällä erään kaupan avajaisissa.Hän kysyi minulta, saako hän ottaa karkin, minkä kaupan täti tarjosi, ja annoin luvan. Ei siinä mitään kummallisempaa reaktiota syntynyt.
Aiemmin hän on saanut ihan peruskeksejä (Marie) ja rusinoita. Erilaisilla rahkoilla ollaan herkuteltu ja jäätelöllä. Suklaata (ei edes jäätelössä) hän ei ole syönyt. Sama linja on 2-vuotiaalla.

Heidän karkittomuuttaan on helpottanut se, että lapset ovat kotihoidossa, ja koska vanhemmatkaan eivät syö lasten nähden karkkeja, eivät lapsetkaan tiedä niitä kinuta.
Limsaa ei ole kumpikaan juonut koskaan. Vanhemmalle riitti 3-4-vuotiaaksi vierailullakin maito (tai vesi), mutta nyt on pillimehuja ostettu joskus kotiinkin, ja pienempikin on niitä juonut.

Jos muiden lasten synttäreillä on ollut karkkeja tarjolla, lapset ovat tiedustelleet mitä ne ovat ja miltä ne maistuvat, äitinsä on vastannut, ettei hän itse ainakaan tyykkää niistä. Niinpä lapsetkaan eivät ole nitä ruikuttaneet.

Vanhemman (ja ainoan) lapsen kanssa on tietysti aina helpompaa pitkittää karkittomuutta, mutta yllättävän helppoa se on ollut.

Minusta on fiksua olla antamatta makeisia ja muita herkkuja pienille, jotka eivät niistä ymmärrä mitään, eivätkä siis tiedä niiden olemassaolostakaan, ennen kuin tottuvat saamaan niitä.

Tämä tyttärenikin taisi olla 3-4 -vuotias, kun minun mummoni sai (salaa) annettua hänelle karkin suuhunsa.

Jatka vain "Emmin äiti" rauhassa samalla linjalla. Kyllä lapsesi ennättää herkkuja syödä ihan tarpeeksi elämänsä aikana.