mikä minulla voisi olla vikana? olen sosiaalinen läheisten ystävieni kesken, mutta pelkään puhua vieraille, en koskaan esim. aloita keskustelua uuden ihmisen kanssa. Kauppaan lähteminen ahdistaa, kun menen uuteen paikkaan jossa en ole ennen käynyt, se ahdistaa jo kauan ennen sovittua aikaa. Tulee ahdistava, epämääräisen paha olo. Mitä jos en löydä perille, tms. Joudun työssäni olemaan jonkin verran sosiaalinen, ja esitän sen kuin "roolissa", kukaan ei arvaisi minun kärsivän niin paljon tästä ihmeellisestä vaikeudesta lähteä yksin esim.kauppaan, en edes tiedä mitä pelkään, jotenkin vain tuntuu että kaupassa kaikki katsoisivat minua ja ahdistun. apuja?
Mikä vikana? EI kauppaan...ahdistaa
apuapapauau
5206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
??????????????
vai iin
Jos sydämmesi hakkaa aivan tolkuttomasti ja sinusta tuntuu ettet saa henkeä ja hengität kiivaasti tai hyperventiloit. eli hengität liian nopeasti ja saat happea liikaa. Kyseesä voisi olla paniikkihäiriö. Ja siihen saa apua. Mene lääkäriin. Älä mieti yksin asiaa.
Apua kannattaa ehdottomasti hakea ja kerro lääkärillesi juuri sen mitä kerroit tekstissäsi.
Tsemppiä sinulle.
minulla samat oireet kaupassa ja diagnoosi on sosiaaliset pelot.Minä tavallaan tarkkailen liikaa itseäni ja sitten luulen että toisetkin katsoo minua.Minä ehkä vaadin liikaa itseltäni et pitäis olla täydellinen suoriutuja.Toki myönnän että sairaus on ilkeä joka ei anna periksi mutta sen kanssa pitäisi vaan oppia elämään mut kun ei.Rivatrilejä antavat paniikkihäiriöön ja yöksi unta tuovaa mirtazapinia.Näitä olen käyttänyt jo yli 10 vuotta.Tuntuu joskus et on ihan väärät lääkkeet että tarvis vahvempia mut ne lääkevaihdoksetkin on niin pahoja tehdä eikä niitä voida tehdä yhtäkkiä.
Nää erilaiset pelot tai fobiat voivat syntyä yhdelle samaan sisaruskatraaseen kuuluvalle lapselle, mutta toisille ei.
Jotenkin varhaislapsuudessa kehittyi turvattomuuden ja hylätyksi tulemisen pelko.
Olen jo keski-ikäinen, mutta ihmisiä, joita pidän luotettavina, on vain muutama. Ylikriittisesti seuraan, voiko heihin enää luottaa.